Miten saada mies haluamaan eroa?

58, oliko teillä lapsia? He mua huolettavat eniten.

ap

Ap, jospa vaan suoraan sanoisit miehellesi, että haluat eron. Varmaan aluksi satuttaa miestäsi, mutta loppupeleissä kaikille parempi vaihtoehto. Mielestäni ei ole järkeä pysyä suhteessa vain lasten takia. Toista loukkaamatta tuskin tilanteesta ulos pääset, joten siitä on turha tässä kohtaa haaveilla. Kuitenkin itse tiedät, mikä on sulle parasta. Kaikkia ei aina voi miellyttää. Tsemppiä!

Mites tämä tarina päättyi?

Vierailija kirjoitti:

Hei mulla ihan sama tilanne! Tai no mä en halua seksiä ja mies haluaa. Mä olen jopa sanonut että voi hakea muualta (siinä toivossa että ihastuisi johonkin ja haluaisi erota tai voisin hyvällä syyllä jättää)

Mekin vasta ostettu talo ja kaksi < 3v lasta.

Olisi ihana asua lasten kanssa..

(Ei se varmasti aina helppoa olisi. Harmi kun ei voi vain kokeilla ja jos kaduttaa niin palaisi entiseen)

Miksi ihmeessä ajattelet, että lapset kuuluisivat sinulle eron jälkeen? Miksei mies voisi olla lähihuoltaja?

Miksi miehenkin pitäisi haluta erota ennen kuin voit erota? Itse ilmoitin vain miehelleni että minä lähden. Asunto oli katsottuna valmiiksi, keräsin tavarat, lapsen ja kissat ja häivyin. Elämäni paras päätös. En ole kaivannut suhdetta joka jo valmiiksi kuollut. Nyt tosin ollu onnellisesti avoliitossa jo 13vuotta.

Kuka näitä vanhoja juttuja nostelee.....

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten haluat? Tuntuu aika keveältä sun perusteet, kun on lapset ja talot. Parisuhteeseen kuuluu suvantovaiheet. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Uusperhesoppaanko haluat lusikkasi työntää?

Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko mies ollut aiemmin seksuaalinen? Ehkä hän on väsynyt taloprojektista, perhe-elämästä ja töistä, ja seksiin ei vain riitä paukkuja?

Anteeksi, en osaa vastata itse kysymykseesi. Minusta se on hassu. Haluat särkeä perheesi mutta et pysty itse ottamaan vastuuta siitä? Haluat että mies ottaa syyn niskoilleen?

Soopaa. Joo suvantovaiheet kuuluu parisuhteeseen mutta ei se että joutuu liitossa elämään ilman seksiä. Se ei ole ok.

Minustakin apn kuuluu ottaa erosta vastuu. Siitä olen samaa mieltä kyllä.

Eron haluavaa ei pidä aina olla lyttäämässä. Bullshit että pitää vaan kestää kun talo ja lapset.

Itse jätin pihtaavan miehen koska menetin koko naiseuteni hänen kanssaan. Hän ei ”nähnyt” minua. Ne on isoja asioita vaan eipä niitä ymmärrä jos on vähän hitaanlainen eikä ole omaa kokemusta. Päivääkään en katunut. Lapsille ero on aina suru mutta siitä elämä jatkuu ja asettuu uomiinsa. Ero ei ole katastrofi vaikka kurja kokemus onkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä vanhoja juttuja nostelee.....

Anteeksi mutta mitähän se sulle kuuluu vauva sivujen vakkari leh...ammu jonka eniten sisältöä elämään tuova asia on näiden sivujen selaaminen 24/7. Anna muiden nostella mitä haluavat ja mene vaikka puolukoita poimimaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten haluat? Tuntuu aika keveältä sun perusteet, kun on lapset ja talot. Parisuhteeseen kuuluu suvantovaiheet. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Uusperhesoppaanko haluat lusikkasi työntää?

Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko mies ollut aiemmin seksuaalinen? Ehkä hän on väsynyt taloprojektista, perhe-elämästä ja töistä, ja seksiin ei vain riitä paukkuja?

Anteeksi, en osaa vastata itse kysymykseesi. Minusta se on hassu. Haluat särkeä perheesi mutta et pysty itse ottamaan vastuuta siitä? Haluat että mies ottaa syyn niskoilleen?

Minusta taas on hassua että ihmiset pitää lapsia ja taloa syynä olla eroamatta. Siis täh?

Talo on pelkkää materiaa ja vanhemmuus säilyy, tuli ero tai ei.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ap:n pitää ottaa vastuu omasta halustaan erota. Ja miettiä myös onko tuo tilanne tosiaan pysyvä. Taloprojektit esim. usein kaatuu suhteessa miehen harteille, voi aiheuttaa stressiä ja sitä myötä haluttomuutta. Eli onko tilanteen aiheuttamaa vai onko oikeasti erilainen libido.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:41"]Niin, kuten sanoin, en ole ylpeä. Olin kuitenkin todella rakastunut mieheeni. Ensin uskoin häntä, kun hän vakuutti, että toi seksiasia muuttuu ajan kanssa. Sitten ajattelin, että kestän elää sen asian kanssa, mutta sitten mies siis petti mun luottamukseni, ja silloin meni kaikesta maku. Olen senkin jälkeen yrittänyt hokea itselleni, että kestän kaiken, mutta nyt en enää kestä.

ap

Hieman myöhäistä nyt on ruveta katumaan, kun jo kaksi lastakin on hankittu. Odota kunnes lapset ovat isoja. Ihmettelen tätä nykyajan naisten itsekkyyttä: voi voi aiai, ei minulla ole kivaa, siis eroan. Viis siitä että lapset kärsivät erosta, kunhan minulla on kivaa. Elämä on tylsää ja vaivalloista, helppoa se on harvoin. Kun seksin puute on ongelma, niin onhan sinulla terveet kädet. Näin ainakin neuvottaisiin jos olisit mies

Minä olen varttunut vanhanajan epäitsekkään äidin tyttäreni ja voin sanoa etten ole tippaakaan kiitollinen siitä että perhe pysyi kasassa. Vanhempi joka sinnittelee ja elää onnetonta elämää, tarjoaa lapselle ankean kasvuympäristön.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 00:27"]

Jotenkin kamalaa lukea näitä syyttelyjä "Olet kamalan itsekäs kun haluat eron kun on lapsia" sillä olettamuksella että lapset kärsii erosta automaattisesti. Kokemuksesta voin kertoa, että onnettomien ja jatkuvasti riitelevien vanhempien katsominen on pahempaa, kuin että ottaisvat eron ja olisivat onnellisia. Olin jo 9 vuotiaana niin väsynyt jatkuvaan tappeluun, lähinnä äidin aloittamana, että itkien pyysin vanhempien eroa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Minut potkittiin pois kotoa kun olin 16v, koska äitini mielestä niin oli parempi. Tukivat silloin ja tukevat edelleen rahallisesti elämääni, koska päätös ei ollut minun. Olevat edelleen yhdessä, elokuussa 37 vuotta aviossa. Tarkoitan, että enemmän lapsia satuttaa tieto siitä, että kotona ei olla onnellisia, oli syy mikä tahansa. Kevein perustein ei eroa kannata ottaa, mutta jokainen meistä on silti ihminen, jolla on oikeus olla onnellinen. Elämä on hukkaan heitettyä onnettomana.

 

Anteeksi nyt, mutta ETTÄ MUA VITUTTAA tällaiset julistukset.

 

Sinä et 9-vuotiaana, etkä todellakaan vieläkään voi tietää millaista elämäsi olisi ollut, jos vanhempasi olisivatkin eronneet. Totta kai sitä kuvittelee ja ajattelee, että jos vanhemmat eroaa, niin sittenhän kaikki on ihanasti ja riidat loppuu ja eletään kivasti äitin kanssa ja vieraillaan isän luona...

 

Yleensä se vaan ei mene niin. Kun erotaan, aletaan viritellä uusperhekuvioita, mukaan tulee isä- ja äitipuolia ja huomattavasti uusia ongelmia. Sitä ikävöi aina sitä vanhempaa, jonka luona ei ole.

 

Lisäksi jos vanhempi on huono jo ydinperheessä, ei hän muutu yhtään sen paremmaksi eron jälkeen. Oma äitini oli huono äiti, ja kun erosivat ollessani 14-v ( luojan kiitos vasta silloin!!!) joudin todistamaan tien minkälaisten hiippareiden pyörimistä kodissani. Halusinkin asua isäni kanssa, tosin isäni päättikin muuttaa naisystävänsä luokse asumaan. Joten jäin 15-v ikäisenä asumaan käytännössä yksin, kun vanhempani muuttivat pois.

 

En väitä, että kaikille kävisi näin huonosti ( ja minullehan ei edes käynyt kovin huonosti, äitini luona olisin tod. näk. altistunut äitini sekopääpoikaystävien lähentelyille), mutta ihan turha sitä on glorifioida miten upeaa elämä on varsinkaan lapsille vanhempien eron jälkeen.

 

Ap kuitenkin vaikuttaa järkevältä ihmiseltä, joka miettii lapsiaan ja on parisuhdekeskeinen

Ihminen. Tuskin alkaa sekoilemaan ja sotkemaan lapsia hankaliin kuvioihin. On jopa konfliktien suhteen liian välttelevä, kun haluaisi erotakin sovussa (mikä ei kyllä välttämättä onnistu).

Vierailija kirjoitti:

No tuo oli kyllä hyvä neuvo oikeasti, kiitos siitä. Olen todella ahdistunut, ajattelin tätä asiaa koko yön. Mieskin huomasi, että hermoilen jostain, mutta en voinut sanoa hänelle mitään.

Ehkä mä nyt ensin pohdin tuota, että miten itse toivoisin tulevani jätetyksi. Mutta siis kun en edes tiedä, miten alan puhua miehelle siitä, mikä tässä on vikana.

ap

Miksi et voi sanoa? Sano että sinun on vaikea olla suhteessa ja mietit eroa.

Kuulostaa siltä että olet kova väittelemään konflikteja. Vuorovaikutusongelmille haiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

No en mä ihan niinkään voi sanoa, koska ei sekään ole enää koko totuus. Kuten sanoin, mäkään en enää halua miestäni, vaan ajattelen muita. Ei se enää edes auttaisi, vaikka miestäni alkaisi yhtäkkiä hirveästi haluttaa. Sen pisteen ohi ollaan jo menty.

ap

Sanoit kuitenkin että miehen halut on nyt lisääntyneet kun käy seksuaaliterapiassa?

Eli jotain siellä tapahtuu.

Meillä oli myös tilanne jossa mies oli haluton. Taustalla myös luottamuksen rikkoutuminen. Ja mäkin lakkasin haluamasta miestäni ja aloin haluta muita.

Mut erinäisten vaiheiden myötä mun haluni on nyt lähteneet palautuminen. Sitä edelsi miehen aktivoituminen seksissä. En tiedä tuleeko tästä edelleenkään mitään, mutta lähinnä halusin sanoa että ylitin pisteen josta luulin ettei ole paluuta. Ja sitten oli kuitenkin.

Ap, tunnen tuskasi <3 Olen taloprojektia ja toiseen ihastumista lukuun ottamatta samassa tilanteessa. Seksielämän parantumisesta ei ole toivoa ilman vuosien terapiaa ja mä en vaan jaksa. Olisi niin paljon helpompaa antaa olla.

Että te jotkut kyllä osaatte olla.. Jos ei vielä herätyskellot soi ennen lapsen/lasten tekoa, että tämä suhde ei taidakkaan minun juttu olla, niin eikö nyt siinä ennen taloprojektia ainakin ajatella. Ja sanoo kuka tahansa mitä haluaa, mutta on se itsekästä ja toisenkin elämän tuhlaamista jos ensin lapset pyöräytellään maailmaan ja talo rakennetaan ja yhtäkkiä tuumataan et "no kun en minä nyt oikein onnellinen ole...".

Ymmärtäisin jos taustalla olisi pettämistä tai väkivaltaa esimerkiksi joka yhtäkkiä muuttaa tilanteen päälaelleen, mutta jos ei mitään yhtäkkistä syytä ole ja vasta noin pitkän ajan jälkeen luovuttaa, niin onhan tuo nyt ihan...

Jos lähtee niin lähtee sitten hyvissä ajoin, niin ei tuhlaa sen enempää omaa, kuin toisenkaan elämää. Ja vielä tuo miten saisi toisen jättämään, kun ei ite siihen pysty... Lapsellista ja itsekästä *askaa suoraan sanoen.

Joltain teiniltä tuollasen ajatusmaailman ymmärtää muttei aikuselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Käyt painamassa jotain afrikkalaista niin tuski haluu sen jälkee enää mitää sun kanssa.

Ei kaikki oo naimisissa persun kanssa.