Rakastan enemmän miestäni kuin hän minua

En haluaisi olla se joka rakastaa parisuhteessa enemmän. Näin kuitenkin asian laita on. Sen huomaa joistain asioista, esim. parisuhteessa edetään miehen tahtiin, sillä itse olisin valmis etenemään nopeammin ja hän vähän hitaammin. Joten etenemme tietenkin hitaamman eli hänen tahtiinsa.

Myös rakkaudentunnustukset ovat minulta vuolaampia ja tulevat useammin.

Kun olemme erossa, minä olen se joka kaipaa enemmän. Tunnen enemmän tarvetta olla hänen kanssaan, kerron enemmän ikävöiväni. Joskus kaipaan häntä niin että sattuu. (olemme etäsuhteessa)

Se joka rakastaa vähemmän, on suhteessa jossain määrin se jolla on enemmän valtaa. En haluaisi olla se joka rakastaa enemmän, sillä edellisessä parisuhteessani oli sama juttu, ja se päättyi todella ikävästi siihen että kaikessa mentiin miehen ehdoilla ja minä jouduin venymään ja paukkumaan jatkuvasti isoissa asioissa ja päädyin lopulta vain erittäin onnettomaksi.

Yritän kovasti alkaa rakastaa miestäni vähemmän, sillä en halua päätyä siihen pisteeseen uudestaan, jossa mies sanelee säännöt ja minä olen suurien tunteiden vietävissä. Yritän olla sanomatta kaikkia ihania asioita kun tekisi mieli. Yritän laittaa vähän vähemmän viestejä ja yritän olla vähemmän se joka alkaa viestittelyn. Yritän olla sanomatta niin usein miten paljon häntä kaipaan ja miten paljon häntä tarvitsen. Yritän puhelimessa kuulostaa edes joskus vähän viileämmältä, kuin hän ei vaikuttaisi minuun niin vahvasti. Se on raastavaa, sillä on tunteellinen ja tunnen syvästi sekä rakkauden että intohimon. 

Kumpi teidän parisuhteessanne rakastaa enemmän? Miten se ilmenee? Oletteko tyytyväisiä tilanteeseen? Onko siitä mitään etuja olla se joka rakastaa enemmän?