Lue keskustelun säännöt.
Jos näet esim kaupungilla down-lapsen vanhempineen, uskotko
21.06.2014 |
että tuo lapsi on poikkeuksellisen hyvätasoinen down kun hänen kanssaan voidaan liikkua noin ihmisten ilmoilla? Että suurin osa down-lapsista on heikompitasoisia ja ovat laitoksissa eikä heitä siksi näy.
t: down-lapsen äiti joka hämmästyi vähän kaivellessaan vanhoja down-aiheisia ketjuja
Kommentit (29)
En, sattumoisin itse olen asunut lapsuuteni aika lähellä vammaisten laitosta ja koulua ja ollut itsekin hetken töissä sijaisena avustamassa. Kaikki downit taisivat tuolloin käydä koulua kotoa käsin. Toisaalta laitoksessa asui vakituisesti kyllä sellaisiakin joista ei ihan heti vammaa olisi edes huomannut ulkonäöstä eikä aina heti käytöksestäkään jos vain satunnaisesti näkisi jossain ihmisten ilmoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä ajattele. Suomessahan on vaikka miten paljon kehitysvammaisia ihan ihmisten ilmoilla. Asuntolatkin on normaalin asutuksen keskellä jne. Virossa olen pistänyt merkille, että katukuvassa tai kylpyläissä ei näy kehitysvammaisia ollenkaan
En ajattele vaikka itse olen kärrännyt kaupungilla pyörätuolissa istuvaa vaikeavammaista downia.
En tosiaan. Suurin osa downeista on kyllä liikkuvia ja normaalisti eläviä. Miten nyt normaalius määritellään. T. Keh.vam.hoitaja.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:56"]
Down lapsethan ovat lapsia siinä, missä muutkin. Iloisempia ja onnellisempia vain.
[/quote]
en nyt ihan suoralta kädeltä tätä voi allekirjoittaa. Eivät kaikki down-lapset ole iloisia aurinko-lapsia ja kyllähän niitä vaikeuksia ja vaivojakin löytyy.
Mut mitä mä muita down-perheitä tunnen niin kyllä niiden kaikkien lasten kanssa liikutaan ihmistenilmoilla ja eletään niin normaalia elämää kuin pystytään. Niitä laitokseen hyljättyjä vaikeavammaisia en tunne yhtään. Vaikka jotkut ovat joutuneetkin olemaan paljon sairaaloissa ja tilapäishoito on käytössä.
Monet täällä näyttivät olevan sitä mieltä että ne down-lapset joihin törmää kaupungilla ja lastentapahtumissa ovat vain se pieni, onnekas osa down-lapsista. Mun kokemuksen mukaan taas likipitäen kaikki down-lapset näkyvät katukuvassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvoin mikään vamma estää ihmistä liikkumasta siellä missä muutkin. Apuvälineet, letkuruokinta ym eivät pakota sängyn pohjalle.
Voin vakuuttaa, että down itsessään on lievimpiä kehitysvammoja. Suurin osa on juuri näitä katukuvassa näkyviä. Laitoksissa downit ovat harvinaisia. Iäkkäitä downeja vielä voi laitoksissa nähdä, koska ennen laitoksiin sijoitettiin myös lievästi vammaisia. T. Keh.vam.hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa omituinen kysymys. Minusta katukuvassa on paljon kaikenlaisia kehitysvammaisia tai liikutavammaisia ihmisiä ihan normaalisti joko vanhempien, avustajien tai ystävien kanssa sekä yksin. Osa asuu kotona vanhemopien kanssa, osa on itsenäistynyt, osa tuetussa asumisessa ja osa asuntolassa, jossa on koko ajan hoitajat paikalla.
Tunne heitä paljon, koska itsellänikin on vammasia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 16:56"]
Down lapsethan ovat lapsia siinä, missä muutkin. Iloisempia ja onnellisempia vain.
[/quote]
en nyt ihan suoralta kädeltä tätä voi allekirjoittaa. Eivät kaikki down-lapset ole iloisia aurinko-lapsia ja kyllähän niitä vaikeuksia ja vaivojakin löytyy.
Mut mitä mä muita down-perheitä tunnen niin kyllä niiden kaikkien lasten kanssa liikutaan ihmistenilmoilla ja eletään niin normaalia elämää kuin pystytään. Niitä laitokseen hyljättyjä vaikeavammaisia en tunne yhtään. Vaikka jotkut ovat joutuneetkin olemaan paljon sairaaloissa ja tilapäishoito on käytössä.
Monet täällä näyttivät olevan sitä mieltä että ne down-lapset joihin törmää kaupungilla ja lastentapahtumissa ovat vain se pieni, onnekas osa down-lapsista. Mun kokemuksen mukaan taas likipitäen kaikki down-lapset näkyvät katukuvassa.
ap
[/quote]No tavallaanhan sekin on vähän venyvä juttu. Kyllä laitostenkin lapsia käytetään tapahtumissa, kuten itsekin olen ollut mukana. Ehkä osa asuu siellä laitoksessa koska kouluun on muuten liikaa matkaa? Ja osa on vain vanhempiensa hylkäämiä, kuten eräskin cp-vammainen jota ei juuri koskaan haettu lomilla kotiin, eikä hänellä ollut edes omaa sänkyä useampilapsisen perheen hienossa uudessa ok-talossa kaupungissa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Joten enpä oikeastaan tee oletuksia kenestäkään vammaisen perheen tilanteista, en katso terveemmäksi, en "paremmiksi vanhemmiksi" tai huonommiksi, jos vain lapsen jossain näen kenen kanssa tahansa. Ei tiedä onko kyseessä vain kerran vuodessa kotiloma, jatkuva kotona asuminen tai ovatko ne ihmiset edes vanhemmat.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:11"]
Hyvin harvoin mikään vamma estää ihmistä liikkumasta siellä missä muutkin. Apuvälineet, letkuruokinta ym eivät pakota sängyn pohjalle.
[/quote]
nimenomaan!
mun oma lasketaan vaikeavammaisiksi, pelkän kehitysvamman ja downin lisukkeiden päälle on muita ongelmia. Lääkäreiden ja terapeuttien mukaan meidän lapsella on käynyt poikkeuksellisen huono tuuri down-lapseksi. Silti hän nyt 10v ikäisenä asuu normaalisti kotona ja tulee asumaan siihen asti kunnes aikuistuttuaan muuttaa johonkin sopivaan asumisyksikköön.
hänen kanssaan liikutaan ihan normaalisti ihmistenilmoilla, hän tykkää lastentapahtumista jne. Pyörätuoli on mukana jos tarvii pidempään kävellä. Tottakai hänen vammansa rajoittaa jossain määrin liikkumisiamme ja erityistarpeet joudutaan ottamaan huomioon reissuja suunnitellessa. Kuitenkin hän voi olla juuri se down-lapsi jota vastaan kävelet siellä cittarissa tai puuhamaassa.
ap
En ajattele mitään erityistä nähdessäni perheen, jonka lapsella on downin syndrooma.
En pidä siitäkään, että sanotaan down lapsi. Hän on kuitenkin ensisijaisesti LAPSI eikä mikään oireyhtymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt että downeja on laitoksissa. Koulussamme oli myös erityisluokka, jossa oli down-lapsia. Oletin, että kaikki ovat suunnilleen sellaisia kuin ne lapset.
Silloin kyllä todella pelkäsin down-lapsia. He kävivät meidän tavallisten lasten kimppuun, tönivät ja löivät. Sotkivat leikit, hajottivat lumiveistokset. Totta kai nyt aikuisena ymmärrän asiat toisin, mutta silloin 7-vuotiaana en.
Ensimmäinen ajatus nähdessäni on suru ja sääli kun näen sairaan lapsen olipa sairaus mikä tahansa lapsen itsensä sekä läheistensä puolesta.
Down tai mikä tahansa sairaus/vamma hankaloittaa normaalia elämää. Toki on sillä opettavaisiakin puolia, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä joutuu oppimaan vaikka väkisin.
Mieluummin kuitenkin näkisin iloisia ja terveitä lapsia terveiden aikuisten seurassa.
Jos oikein vaikeasti vammainen istuu tuolissa ja sätkii sinne tänne ja katseestakin näkee että on aika kujalla jään miettimään miksi hänen piti syntyä tähän maailmaan. Kärsimys itselle ja läheisille ei liene elämän perimmäinen tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Down ei ole sairaus eivätkä nämä ihmiset ole ollenkaan säälittäviä.
Mietin lähinnä sitä, miten raskaan taakan vanhemmat oat ottaneet kantaakseen. Ja tosiaan vakavat kehitysvammat ovat sellaisia, ettei niitä tavallinen tallaaja osaa edes kuvitella.
En ajattele mitään. Miksi pitäisi ajatella mitään sen kummempaa? Kun itse tiedän, että päälle päin täysin terveenkin näköinen lapsi voi olla vaikeasti vammainen, kuten lasteni vaikeasti autistinen serkku, jolla on autismin lisäksi vaikea kehitysvamma, joka ei näy kuitenkaan mitenkään, jos on hiljaa.
Pst. Minua ei ainakaan tarvitse sääliä vammaisista lapsista eikä myöskään heitä vajavaisesta elämästään. Lapset ovat meille kaikkein kallein aarre sen lisäksi, että olemme löytäneet toisemme ja rakastuneet. Myös lasten elämä on täyttä ja hyvää, vaikka ei keskivertomuotiin mahdukaan.
2 liikuntavammaisen äit'
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:42"]
Down ei ole sairaus
[/quote]
Niin, se on vamma. Mutta ero on täysin semanttinen.
Down lapsethan ovat lapsia siinä, missä muutkin. Iloisempia ja onnellisempia vain.