onko totta? vauva ja kiire

Niinkun moni sanoo, se riippuu tasan vauvasta. Itte pesin just lattiat, laittelin pyykkiä, kattelin telkkaria sun muuta kun vauva paineli menemään omia menojaan pitkin lattioita tai hengas syöttötuolissa mussuttamassa maissinaksuja. Hän on tosin jo 9kk, mutta ekan parin kuukauden jälkeen viihtynyt ihan hyvin ittekseenkin 5-20min pätkiä. Tottakai perään joutuu kattomaan, ettei satuta itteään, mutta kyllä se siinä sivussa menee. Ekan puolen vuoden ajan, kun vauvanretku ei osannut liikkua se antoi mun jopa käydä pitkissäkin suihkuissa ja hengaili tyytyväisenä turvaistuimessa kylppärissä, välillä nukahtikin siihen :D

Tämä siis rohkaisuna, jos vauva-arki kovasti pelottaa. Se voi myös olla tällaista. Lisäksi jos vauva viihtyy vaunuissa/rattaissa, ainakin Helsingissä riittää puuhaa päivisin kivasti, mm. kirpparit ja kahvilat ym. on mukavia mun mielestä.

Heitän jatkokysymyksen teille, joilla on kokemusta useammasta lapsesta. Tuntuiko toisen synnyttyä, että on tosi paljon raskaampaa ja vaikeampaa arjessa?

ihan totta on.

kolmen äiti.

Meillä sama juttu kuin seiskalla :). Paitsi meillä vauva on vasta 1½kk. 

Minun mielestäni monia asia äitiydessä on kiinni viitsimisestä.

Riippuu aika pitkälti siitä osaako itse ennakoida yhtään tai tehdä asioita silloin, kun se vauva nukkuu. Jos yrittää elää kellon mukaan, niin varmaan joskus joutuu syömään ruokansa kylmänä ja jättämään suihkun väliin, kun sillä vauvalla ei ole kelloa. Myös ennakoinnilla pääsee pitkälle. Jos haluaa viettää rauhallisen aamuhetken, niin herää ennen kuin vauva herää. Aika yksinkertaista.

Tabu on se, mitä vauvalle annetaan, kun haluaa käydä rauhassa vessassa.

Ei todellakaan ole totta, paitsi ehkä erikoistapauksissa?

Mutta osa ihmisistä on ehkä luonteeltaan sellaisia, että kokevat asian olevan näin. Ei esim. Viitsi meikata koska homman saattaa joutua keskeyttämään välillä pariksi minuutiksi (laittaa tutin rakaisin vauvan suuhun, hakee taaperon pois kiipeämästä kirjahyllystä tms).

T. Myös kolmen äiti, tälläkin hetkellä meikattuna, kahvit juotuna, kaupassa käyty, pihatöitä tehty ja nyt av auki :)

Minä asun vauvan kanssa kahdestaan ja alusta asti on ollut selvää että arki pitää sujua. Hoidan vauvan tarpeet ensin ja sitten hän istua nököttää (makoilee) ja katselee kun minä syön ja hoitelen pyykit tms ruoat.

Valmisruokia en halua syödä eikä se aina suju ihan putkeen mutta vauvakin oppii hiukan kärsivällisyyttä kun hänellä on kaikki hyvin, vaippa vaihdettu ja masu täynnä, ei ole hätää niin voi sen hetken odotella kun syö.

Suihkuun otan mukaan sitteriin istumaan ja hoitopöydällä viihtyy katsomassa leluja kun meikkaan siinä vieressä... Tärkeää on antaa ensin vauvalle syliä ja huomiota niin itsellekin jää aikaa..

Vietän omaa aikaa aamusta tai illasta kun vauva nukkuu.

vauva-arki on ihanaa ja tärkeää on muistaa antaa vauvalle ensin mitä tarvitsee ja sitten saa itsekin. Meillä on sopimus että molemmat saa syödä rauhassa :) Hyvin sujuu!

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:20"] Myös ennakoinnilla pääsee pitkälle. Jos haluaa viettää rauhallisen aamuhetken, niin herää ennen kuin vauva herää. Aika yksinkertaista.

[/quote]

Eipä se aina ole niin yksinkertaista. Meillä vauva nukkuu 21-02 ja 2.30-5 itsekseen, 5-7 tissi suussa tai vähintään vieressä. Havahtuu heti jos yritän poistua viideltä viettämään sitä rauhallista aamuhetkeä eli mennä vessaan.

Toisilla voi olla helpompia vauvoja mutta sellasen äidiltä naurettavaa tulla väittämään että se arjen helppous ois aina viitsimisestä ja ennakoinnista kiinni.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:20"] Myös ennakoinnilla pääsee pitkälle. Jos haluaa viettää rauhallisen aamuhetken, niin herää ennen kuin vauva herää. Aika yksinkertaista.

[/quote]

Eipä se aina ole niin yksinkertaista. Meillä vauva nukkuu 21-02 ja 2.30-5 itsekseen, 5-7 tissi suussa tai vähintään vieressä. Havahtuu heti jos yritän poistua viideltä viettämään sitä rauhallista aamuhetkeä eli mennä vessaan.

Toisilla voi olla helpompia vauvoja mutta sellasen äidiltä naurettavaa tulla väittämään että se arjen helppous ois aina viitsimisestä ja ennakoinnista kiinni.

[/quote]

Oho piti olla 23-02

Tänään en ole jaksanut meikata ja tukka on likainen. Kuivashampoota päähän ja aurinkolasit silmille. Se jo auttaa kun viitsii raahautua ulos. Sitten keittää kahvit, pyykit koneeseen ja ruokaa laittamaan. Meillä ongelmana on, ettei mies aina tajua kuinka poikki olen ja miksi en viitsi joka päivä laittaa ruokaa.

Meillä piti paikkansa molempien kohdalla. Nukkuivat ainoastaan sylissä liikkeessä, viidentoista minuutin pätkissä ekat puoli vuotta. Sen jälkeen unipätkät pitenivät tuntiin. Ja sillä mentiin reiluun vuoden ikään. Öisin herättiin noin 10 kertaa. Ei todellakaan ehtinyt/jaksanut tehdä muuta kuin yrittää lohduttaa itkevää vauvaa. Mutta onneksi kaikilla ei ole näin. En toivoisi tällaista vauva-aikaa kenellekään. Ja paljon tsemppiä kohtalotovereille, joilla on tällaista hieman haastavampaa arkea!

Toisilla se elämä on vaan vaikeaa, oli vauva tai ei. Tunnen aikuisia lapsettomia ihmisiä jotka eivät aina ehdi (?!) syömään, suihkuun tms.

Itselleni on aina ollut tärkeä että pääsen suihkuun joka aamu, saan syödä aamupalan ja lukea Hesarin ja meikata. Kolmen lapsen kanssakaan en ole näistä joutunut tinkimään.

Harva vauva oikeasti huutaa 24/7. Vauva sitteriin ja itse suihkuun, kantoliina vapauttaa kädet joten sen avulla saattoi tehdä mitä vain.

Kaikki nuo on totta silloin, jos vauva on vähäuninen ja vaativa tapaus. Kyllä vauvat aina joskus nukkuukin, mutta mun vaativa vauvani nukkui vuorokaudessa 8 tuntia, joista kuusi yöllä tunnin välein heräten ja loput päivällä vartin pätkissä. Oli siis todella vähäuninen ja huonouninen. Me vanhemmat vuorottelimme nukkumisessa, mutta kärsimme silti valtavasta univajeesta koko ajan. Kyllä siinä oli meikkaamiset, suihkut tai rauhalliset ruokailut aika vähäpätöinen asia, kun toivoi vain, että saisi vielä joskus nukkua...

Tuo vaativa vauva on nyt kymmenvuotias, eikä ikinä selvinnyt mikä sitä silloin vaivasi. Välillä on aika tyytymätön vieläkin. Kaksi muuta lasta on sellaisia tavallisia, joiden kanssa on saatu viettää sitä normaalia vauva-arkeakin.

Vauvaksi kutsutaan 0-12 kk ikäistä ihmisoliota. Sinä aikana vauva oppii monenlaisia temppuja ja riippuu missä vaiheessa ollaan. Riippuu siitä miten kylmä(hermoinen) äiti olet. Jos kestät kuunnella vauvan itkua ja olla reagoimatta 10-15 minuuttia siihen, että vauva itkee hysteerisesti, niin kyllä voit käydä yksin vessassa ja suihkussa, syödäkin, mutta... voi olla, että sillä aikaa vauva on ryöminyt oven taakse perässäsi ja rääkyy siinä. Voi olla, että kiipeilemään oppinut vauva kiipeää sillä aikaa myös sohvalle, keittiön tuolille, siitä edelleen pöydälle... siitä edelleen avonaisesta ikkunasta ulos... eli ihan omalla vastuulla. Saattaa käydä myös imeskelemässä seinään vahingossa unohtunutta kännykän laturin tai tietokoneen piuhoja. Saattaa löytää lattialta sinne pudonneita pieniä esineitä ja tukehtua siihen... Eli kyllä voit jättää vauvan hetkeksi yksin omalla vastuullasi.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:23"]

Harva vauva oikeasti huutaa 24/7.

[/quote]

Ei se tämän ketjun perusteella ihan niin harvinaistakaan näytä olevan kuin sinä kuvittelet. Ja vaikka vauva ei ihan vuorokauden ympäri huutaisikaan, niin kyllä jo 18 tuntia huutoa vuorokaudessakin tekee aika uupuneeksi.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:26"]Vauvaksi kutsutaan 0-12 kk ikäistä ihmisoliota. Sinä aikana vauva oppii monenlaisia temppuja ja riippuu missä vaiheessa ollaan. Riippuu siitä miten kylmä(hermoinen) äiti olet. Jos kestät kuunnella vauvan itkua ja olla reagoimatta 10-15 minuuttia siihen, että vauva itkee hysteerisesti, niin kyllä voit käydä yksin vessassa ja suihkussa, syödäkin, mutta... voi olla, että sillä aikaa vauva on ryöminyt oven taakse perässäsi ja rääkyy siinä. Voi olla, että kiipeilemään oppinut vauva kiipeää sillä aikaa myös sohvalle, keittiön tuolille, siitä edelleen pöydälle... siitä edelleen avonaisesta ikkunasta ulos... eli ihan omalla vastuulla. Saattaa käydä myös imeskelemässä seinään vahingossa unohtunutta kännykän laturin tai tietokoneen piuhoja. Saattaa löytää lattialta sinne pudonneita pieniä esineitä ja tukehtua siihen... Eli kyllä voit jättää vauvan hetkeksi yksin omalla vastuullasi.

[/quote]

Miksi vauva pitää jättää yksin? Meillä on vauvat ja taaperot olleet aina siellä missä minäkin, oli se sitten vaikka paskalla käyminen.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 12:11"]

Heitän jatkokysymyksen teille, joilla on kokemusta useammasta lapsesta. Tuntuiko toisen synnyttyä, että on tosi paljon raskaampaa ja vaikeampaa arjessa?

[/quote]

Musta tuntuu ainakin, että on ollut helpompaa eli että ainakin itsellä oli hankalinta sen ensimmäisen kanssa (johtui osin vauvastakin, koliikki). Mutta jotenkin se muutos itsenäisestä aikuisesta äidiksi oli ehkä se suurin. Toisen ja kolmannen kanssa pystyi helpommin luovimaan ja saamaan hommat hoidettua, kun ei odottanutkaan sitä työssäkäyvän aikuisen elämää: nautin aamukahvini - luen lehden - meikkaan rauhassa, vaan sovelsi elämänsä vauvan mukaan, imetti lehteä lukiessa, meikkasi jossain vaiheessa tosi nopeasti jne.

Ja ehkä useamman lapsen kanssa osasi ottaa sen oman aikansa tietyllä tavalla, esimerkiksi vessassa on pakko käydä ja että koko perheen hyvinvoinnin kannalta äidin kannattaa käydä vessassa, kun on hätä.

Ensimmäisen kanssa oli epävarmempi ja muistan, etten "voinut" esimerkiksi käydä suihkussa, jos ei ollut mies vauvaa vahtimassa. Kolmen kanssa suihkusta ei tullut mikään ongelma.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 11:36"]Onko totta ettei voi käydä yksin vessassa? Ettei kerkeä juomaan päiväkahvia tai kerkeä syömään lämmintä ruokaa ennen kuin se on jäähtynyt? suihkut jää vähälle eikä kerkeä meikata suunnilleen ikinä? Vai onko nää vaan jotain tabuja kai se vauva nukkuuki joskus?[/quote]

Riippuu pitkälti vauvasta ja siitä miten äiti reakoi huonoihin yöuniin.

Silloin kun mun vauva nukahti ei koskaan voinnut tietää nukkuuko se 5 min vai 4 tuntia, tämä vähän haittasi ajankäytön suunnittelua. Toisaalta jos se halusi tissille niin joskus riitti pieni hetki joskus taas nautiskeltiin toista tuntia.

Itselle vaikeinta oli yhtäjaksoisen unen puute, se laski selvästi omaa vireystasoa ja silloin sitä jättää tekemättä turhanpäiväsiä asioita. Ja mulla semmoisisa oli viimeistelty ulkonäkö, mielummin käytin vapaa hetken kavereiden kanssa mesettelyyn tms.

Olen myös kuullut, että joillain on ollut tekemisen puutetta pienen vauvan kanssa, joten kaippa ne ovat kerenneet syömään ja suihkuttelemaan  tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:23"]

Harva vauva oikeasti huutaa 24/7.

[/quote]

Ei se tämän ketjun perusteella ihan niin harvinaistakaan näytä olevan kuin sinä kuvittelet. Ja vaikka vauva ei ihan vuorokauden ympäri huutaisikaan, niin kyllä jo 18 tuntia huutoa vuorokaudessakin tekee aika uupuneeksi.

[/quote]

Koliikkia esiintyy 10% vauvoista ja loppuu useimmiten 3-4 kk ikäisenä. Koliikki = selittämätön itkuisuus.

Mutta av:lle on taas sattunut tällainen poikkeusotanta, 90% vauvoista huutaa koko ensimmäisen vuoden tai ainakin melkein.

Itse uskon enemmän tilastoja kuin av:ta.

Voi jotkut vauvat olla ihan kilttejäkin. Mulla on kaks pientä lasta ja olen aina kerennyt tekemään mitä ikinä haluan. Syödä voi myös vauva sylissä. Itse olen kerennyt syödä aivan liikaa, kun ei sitä tekemistä niin paljon kotona ole. Suihkussa kävin aina päiväunien aikaan, ovi auki, että kuulee jos jotain tapahtuu.