Juniorijalkapallosta.

Kiitos hyvästä ja fiksusta vastauksesta! Meillä ainakin on niin, että ollaan valittu se seura, jonka treenit on lähimpänä. Lapsia perheessä on kolme ja käytännön syistä kannattaa minimoida roudaamiseen menevä aika. Ja eikö Palloliitto suosittelekin, että alakouluvaiheessa kaikki pelaisivat lähiseurassaan?

Varmasti muuten totta tuo, että monilla vanhemmilla vaihtelee oman lapsen tasosijoittumisen mukaan se, kannattavatko kilpailullisuutta vai kaikki pelaa kaikkia matseja -periaatetta.

Voisko olla toisin päin? Meistä ainakin tuli joukkueessa aktiivisia toimijoita sitten, kun lapsi pääsi "hyviin". Vähän niin kuin pakko, nääs.

Olen poikani jalkapallojoukkueen joukkueenjohtaja ja voin sanoa, että sitä hommaa on niin hemmetisti, että olisi kyllä aivan perseestä panostaa näin paljon, jos poikani ei saisi pelata. Meillä tosin joukkue on aika pieni ja kaikki pääsee pelaamaan, eikä ole jakoa haaste- ja kilpajoukkueeseen. Mutta ottakaa huomioon kuinka paljon valmentajat käyttävät vapaa-aikaansa: treenien lisäksi harjoituksia suunnitellaan, on kokouksia, koulutuksia ja kaikenmaailman käytännön juttuja. Siinä mielessä mun mielestä on tavallaan oikein, että toimihenkilöiden lapsia "suositaan". 

Huomattu on. Ja valmentajien lapset saavat myös aina kaikki palkinnot turnanusten jälkeen ja kkauden jälkeen. Näin se menee, vaikka siellä on ne 20 muutakin poikaa, osa reilusti valmentajien poikia taidokkaampia.

Valmentajan yksi motivaatio on se, että on mukana oman lapsen harrastuksessa. Jos lapsi ei olisi mukana, ei olisi valmentajakaan. Kuka sitten valmentaisi? Ei niitä toimihenkilöitä jonossa ole tulossa.

Meillä kaksi lasta pelaa, samassa seurassa, erilaisissa joukkueissa. Tässä on myös vuosien varrella tullut huomattua se, että monella vanhemmalla on hyvin subjektiivinen käsitys oman lapsen taidoista ja kehityksestä. Paljon on kuultu vuosien varrella sitä, kuinka oma lapsi on parempi kuin se ja tuo ja ansaitsisi siksi paikan siinä joukkueen paremmassa ryhmässä. Kumma vaan kun ei ainoastaan valmentajat vaan muutkin vanhemmat sattuvat olemaan eri mieltä asiasta. 

Reilua on se, että kaikki ja kaikentasoiset pääsee pelaamaan omalla tasollaan eikä kenellekään sanota, että et pelaa ollenkaan. Asenne treeneissä vaikuttaa paljon, vaikka taitoakin olisi. Kaikki, jotka haluaa valittaa, saa ihan vapaasti ilmoittautua vapaaehtoiseksi joukkueen toimintaan. Epäkohdat tulee toki nostaa esiin, mutta olen huomannut, että yleensä ne ei ole todellisia epäkohtia vaan yhden vanhemman kuvitelmia.

Ja meidän hyvin loppuvuoden ikäisekseen pieni poika on siellä seuransa parhaissa, joten ei se syntymäaikakaan mikään kahle ole.

Kun seurasta on ikäluokalle valittu se edustusjoukkue, on totta, että sinne on vaikea enää päästä, koska, kuten mainittu, jonkun täytyy yleensä jossain vaiheessa lähteä pois, jotta joka otettaisiin mukaan. Mutta kyllä siellä aluksi yleensä on 2-3 pelaajan varaa lisätä. Ihmisiä muuttaa jne. Kyllä sitä liikkuvuutta on, kun joku ihan oikeasti on hyvä. Edariin nousemiseen ei riitä, että on yhtä hyvä kuin se huonompi puolet joukkueesta, koska miksi ottaa joku uusi samantasoinen. Uuden tulijan pitää olla yhtä hyvä kuin ne 3-4 parasta, jotta on joukkueen kannalta järkevää. Edarivalinnoissa ajatellaan joukkuetta, ei sitä sinne haluavaa yksilöä. Harvassa joukkueessa edareita kuitenkaan vielä valitaan siinä 7-8 v. Joukkueen sisäisissä tasoryhmissä kyllä oman kokemukseni mukaan on liikkuvuutta hyvinkin paljon.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:09"]

No ei oikein. Enemmistö valmentajien lapsista on kyllä kilpajoukkueissa, mutta ansaitsevat paikkansa. Todennäköisesti valmentajien kotona panostetaan harrastukseen kentän laidalla arvostelijan perhettä enemmän.

Tuntuu että arvostelet lapsia vähän puolueellisesti, oletko katkera? Toki voisit aloittaa siitä että panoistaisit itsekin harrastukseen enemmän. Ja vaikka hitusen voisit arvostaa sitä vapaaehtoistyötä mitä jotkut vanhemmat tekevät.

[/quote]

Et ole tosissasi? Ai jos vanhemmat ovat kovin aktiivisia, niin kyllä nicopetteri/jessicajazmiina ansaitsee paikan kilpasarjassa, vaikka on taidoiltaan harrasteporukan tasoa?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:02"]

Jos itse olisin valmentaja, niin kuuluisin noihin, jotka antaisi omalle vähiten. Niihin vaatimattomiin, tyyppeihin, joille ei tulisi mieleenkään että joku olisi ollut aikoinaan kiinnostunut taaperoni kävelyharjoituksista tai muusta, puheenaiheet pitää keksiä muualta kuin omista lapsista.

En kyllä ymmärrä miten kukaan kehtaa suosia omaansa.

[/quote]

Ei sitä moni muukaan ymmärrä. Meilläkin yhden valkun poika on taidoiltaan haastesarjan tasoa mutta niinpä vain pelaa kilpasarjassa. Eräs joka on pelannut haastesarjassa vuosikaudet, niin häntä ei vaan nosteta ylempään sarjaan, vaikka kaikki näkevät ja ihmettelevät. Eikä kyse ole omasta lapsestani. On myös yhteiskunnallisesti merkittävän henkilön poika, joka on suoraan sanottuna surkea (anteeksi ei lapsesta saisi sanoa noin) mutta niinpä hänkin "etenee" huimaa vauhtia ja pahinta on, että hän tietenkin itse luulee olevansa ylivertainen. No, kunhan kasvavat, ei siinä isin asema auta.

Yleistä taitaa olla.

Todellakin meillä apuvalkun poika pelaa kilpajoukkueessa, vaikka ei sinne taidoiltaan kuulukaan. Ja haastajaryhmässä olisi useampikin poika, jonka hyvin perustein voisi siirtää kilparyhmään, mutta mitään muutoksia ei ole koko tällä kaudella (loka-huhtikuu) tehty.

Mutta seuran toiminta on kaiken kaikkiaankin sen verran amatöörimäistä, että jos voisin, vaihtaisin pojan joukkuetta. Vaan tällaisella keskikokoisella paikkakunnalla se ei onnistu, kun on vain tuo yksi seura.

Ehkä nolointa on se, että pojat kyllä itse tietävät, kuka on taitava ja kuka ei ja keskenään ihmettelevät tasoryhmäjakoa.

Enpä taidakkaan laittaa lastani jalkapalloa harrastamaan :(

Ei tän keskustelun perusteella kannata tuomita erityisesti jalkapalloa. Mulla on kosketusta futiksen lisäksi salibandyyn, lätkään ja korikseen, ja kaikissa niissä olen törmännyt näihin samoihin teemoihin, enemmän tai vähemmän. Paljon riippuu valmentajasta. Yleensä tilannetta auttaa, jos päävalmentaja on ulkopuolinen (ei kenenkään isä) ja jollain tavalla valkun tehtävään koulutettu.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:14"]

Meidän joukkueessa tyttöjen on annettu ymmärtää, että kilpapeleihin pääsevät ne, jotka käyvät eniten treeneissä ja käyttäytyvät treeneissä kunnolla ja tekevät harjoitukset hyvällä tsempillä. Käytännössä kuitenkin taitavimmat pääsevät aina kilpasarjan peleihin vaikka kuinka perseilisivät treeneissä, eikä sen osallistumisaktiivisuudenkaan kanssa ole niin tarkkaa. Sama valmentajien ja jojon lasten kanssa.

Eniten harmittaa se, että lapsille ei reilusti kerrota, mikä vaikuttaa. Varsinkin tuon taitoasian voisi ihan hyvin 9-vuotiaille jo nätisti selittää. Ja joskus kyllä voisi pahiten treenejä häiritsevän taitavan pelaajan laittaa harrastepeliin ihan vain kasvatuksellisista syistä.

[/quote]

Arvaapa vaan saako haukut (vanhemmilta ja pelaajilta) kun jättää pois joukkueen taitavimman pelaajan, joka ei ole käynyt yhtä usein treeneissä kuin muut? Eli yhtäkkiä se voittaminen olikin tärkeää, vaikka eka vaadittiin että eniten treeneissä käyneet pelaa. Eli niin kauan kuin oma lapsi saa pelata niin sitten muiden kohdalla saisikin peluuttaa niitä taitavimpia, koska eihän sitä halua että oma lapsi häviää pelinsä.

T.koutsi

Tästä minulle tuli kuva, että lapsen tulee osata jalkapllon peluu huippu hyvin, ennen kuin tulee edes harrastamaan. Valinta hyviin ja huonoihin tulee niin äkkiä, että jos ei ole 4-vuotiaana jo pelaamassa niin on out?

Voiko tähän harrastukseen tulla vaikka ei osasi vielä mitään?

Niin, tässä on varmaan useampi näkökulma: taitavan pelajaan vanhemman, vähemmän taitavan pelaajan vanhemman, valmentajan jne. Siksi olisikin tärkeää, että peluutussäännöt olisi keskusteltu yhdessä, kirjattu ylös ja helposti kaikkien saatavilla. Niin ei pitäis tulla ylläreitä kenellekään eikä koutsin tarttis niin paljon tasapainoilla ja tehdä tilannekohtaisia päätöksiä.

Totta kai voi tulla mukaan, vaikka ei valmiiksi mitään osaisikaan. Mutta jos ikää alkaa olla lähemmäs 10 vuotta, pitää ymmärtää, että mukaan tuleminen todennäköisesti vaatii extratsemppiä, että jaksaa panostaa harjoitteluun niin, että saa muu taidoissa kiinni. Useimmissa seuroissa on kuitenkin ainakin pari eri tasoista ikäkausiryhmää, joista löytyy kyllä sopiva harjoittelupolku ihan aloittelijallekin.

Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia jotka pystyvät tai edes haluavat uhrata lapsen harrastukselle omaa aikaansa. Kuitenkin myös tällaiset lapset voivat omasta halustaan reenata kovastikin ja kehittyä lajissa. Tällaisille lapsille sitten pitäisi todeta että voi kun vanhempasi olisivat hiukan enemmän kiinnostuneita ja mukana toiminnassa niin voisit sinäkin menestyä. Lapsen omilla tekemisillä ei niinkään siis ole merkitystä. Ja kenen harrastuksesta siis lopulta on kysymys?

Eihän tässä ole siitä kysymys, että ei voisi harrastaa tai pääse pelaamaan, jollei vanhemmat ole täysillä mukana. Mutta pitää ymmärtää se, että joukkueen aikuiset panostavat todella paljon ja se saattaa johtaa joskus erilaisiin näkökulmiin. Se on inhimillistä ja sitä pitää myös ymmärtää.

Terv. Jojo, joka on käyttänyt viikon sisään 10 h omaa vapaa-aikaansa joukkueen eteen

Lapsilla joiden vanhemmat panostaa harrastukseen on isompi motivaatio myös pelata. Toki on poikkeuksiakin. Jojon homma on koiranhomma. tekee kuukaudessa tunteja joukkueen eteen, ottaa vanhempien haukut yms vastaan. Aina pitää olla ajantasalla. Kentän laidallla on arvostelun kohteena jne. Huoltajaksikaan ei ole tunkua. 

Oma lapsi pelaa 14 vuotiaiden kilpasarjassa ja kentän laidalla kuulee kaikenlaista. Arvostellaan valmentajia, kun oma rakas ei saa peliaikaa. Vanhemmat näkevät vain oman lapsen ja välillä sattuu kun kilpakumppaneita arvostellaan.

Vanhemmilla hämärtynyt kuva siitä omasta lapsesta....

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:18"]

Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia jotka pystyvät tai edes haluavat uhrata lapsen harrastukselle omaa aikaansa. Kuitenkin myös tällaiset lapset voivat omasta halustaan reenata kovastikin ja kehittyä lajissa. Tällaisille lapsille sitten pitäisi todeta että voi kun vanhempasi olisivat hiukan enemmän kiinnostuneita ja mukana toiminnassa niin voisit sinäkin menestyä. Lapsen omilla tekemisillä ei niinkään siis ole merkitystä. Ja kenen harrastuksesta siis lopulta on kysymys?

[/quote]

höpöhöpö.

kaikilla on mahdollisuus jos on asenne ja ahkeruus kunnossa.