olenko ainut jolla ikävä kotipaikkakuntaa? miten siitä selviää?

On, mutta vähitellen pääsemässä siitä yli. Käytännössä olen ajatellut niin, että arki täällä uudessa paikassa on kuitenkin melko samanlaista kuin aiemminkin - itse en ainakaan työpäivän jälkeen kauheasti jaksa sosiaalisia aktiviteetteja vaan lähinnä käyn salilla ja makaan sohvalla :) Viikonloppuisin sitten on mahdollisuus lähteä käymään kauempanakin kavereita ja sukua moikkaamassa.

Iso illuusio on myös siinä, että tietysti aina kun kotipaikkakunnallani käyn, olen kavereille ja suvulle ns. "kunniavieras" sen aikaa kuin siellä olen - todellisuus arkielämässä olisi tietty toinen eikä tällaista riemukasta yhdessäoloa 24/7.

Tsemppiä! Järjellä pärjää, ja jos tosissasi olet sitä mieltä että takaisin haluat, niin työpaikkailmoituksia kyttäilemään vain!

Ei, ei ollut ikinä. Pakon edessä muutettiin sitten kuitenkin vanhalle kotipaikkakunnalleni viime kesänä. Koin lievää suurempaa pakokauhua muutosta ja alku oli tosi rankka, jo ihan lasten sopeutumisen vuoksi. Koin että olen elämässäni kyllä melko pohjalla kun jouduin palaamaan tänne periferiaan.

Nyt sitten alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että täällähän on niin mukavaa. Tuntuu että sitten kuitenkin kaipasin tänne tunnetasolla koko ajan. Iso asia on tietenkin se, että työtilanne on täällä meille hyvä ja elintaso muuten edullisempi, lastenhoitoapua saa aina jos vaan kehtaa pyytää ja ihmiset hirveän iloisia että muutettiin tänne. Meistä on kuitenkin paljon apua ihan siksi että ollaan nuoria ja terveitä ja osataan yhtä ja toista, ja sekin tuntuu tärkeältä että voi kuskata mummoa ja kantaa kauppakassia ja muuten helpottaa omien läheisten elämää. 

Elämä täällä on yksinkertaisesti tosi paljon helpompaa kuin mitä aiemmin. Yksinäistä sillä tasolla, että ystäväpiirit jäivät kauas, mutta muuten on niin paljon enemmän kaikkea. Lastenhoitoavun vuoksi meillä on miehen kanssa aikaa olla kahdestaan, on aikaa harrastaa, välimatkat on lyhyitä eikä niihin mene aikaa, ruuhka tarkoittaa sitä että kolme autoa ajaa peräkkäin ja viikonloppuisin retkeillään mulle tutuissa maisemissa. Sekin on hauskaa.