Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan salaisi omia sukujuuriaan?
26.04.2014 |
Siis omilta lapsiltaan..olen hämmentynyt varsinkin äidistäni joka on esiintynyt aina hyvin avoimena ihmisenä, mutta nyt pari vuotta sitten oman avioeroni aikana, äitini avautui kertomaan aika kummallisia asioita. Eikä tässä vielä kaikki. Kuolleeksi luultu isoäitini kuolikin oikeasti kymmenen vuotta sitten päälle 70-vuotiaana. Sossutädit valehtelivat äidilleni hänen äitinsä kuolleen auto-onnettomuudessa ettei äitini etsisi äitiään. Kamalinta oli se että vähällä minä olisi pystynyt järkkäämään heidän kohtaamisensa kun sanoin äidille että aletaan penkomaan kirkonkirjoja ja oltiin jopa toisella puolella Suomea oikein kotiseutua katsomassa. Itkin koko kesän kuullessani, että mulla olikin olemassa isoäiti koko elämäni, jota en koskaan tavannut, kiitokse taas vitun sossuhuollolle. Teillä ole mitään oikeutta valehdella ihmisten kuolleen.
Kommentit (5)
Miten muuten se enää sitten kenellekään kuuluu kun ollaan täysi-ikäisiä etteikö saisi etsiä omia sukulaisiaan. Toki ymmärrän jos sukulainen on itse salannut tietonsa, niin ok, mutta että viranomaiset valehtelee eivätkä halua esim lastenlasten tapaavan oikeita isovanhempia, niin on se kamalaa. Onneksi sentään tutustuin oikeaan ukkiini. Ihminen voi masentua aika pahasti elämänsä aikana, jos ei tiedä itsestään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hulluja mutta kauheelta tuntuu. Sinä kesänä kuopukseni oli vauva ja pelkään nyt jälkikäteen aiheuttiko itkuisuuteni jotain traumoja lapselleni. Voi kamala. Kun siis sain tietää oikean isoäitini kuolleen. Elin koko lapsuuteni uskoen tuohon auto-onnettomuuteen jne. Kun lakifirmasta saapui postia jossa todettiin että jaaha mummolta jäi monta biologista lasta jne niin järkytys oli suuri.
Kuuroksi luultu eno onkin elossa ja täysin normaali. Voi näitä sukutarinoita.