Säälittää ihmiset jotka hankkivat lapsensa nuorina

Ei tarvitse sääliä. Minäkään en sääli lapsia "vasta" 30-vuotiaana saavia vaikken välttämättä sitä ymmärräkään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:48"]Ei tarvitse sääliä. Minäkään en sääli lapsia "vasta" 30-vuotiaana saavia vaikken välttämättä sitä ymmärräkään.

[/quote]

Kun sun lapsesi ovat isoja tulet huomaamaan kuknka tyhjää sinun elämäsi on.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:48"]Ei tarvitse sääliä. Minäkään en sääli lapsia "vasta" 30-vuotiaana saavia vaikken välttämättä sitä ymmärräkään.

[/quote]

Kun sun lapsesi ovat isoja tulet huomaamaan kuknka tyhjää sinun elämäsi on.

[/quote]

Öööö...? Syystä että? Toivottavasti saan lastenlapsia myös, mutta kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä niin suunnitelmissa (!!!) olisi matkustella sitten mieheni kanssa. Olemme silloin vähän alle 40 :)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:48"]Ei tarvitse sääliä. Minäkään en sääli lapsia "vasta" 30-vuotiaana saavia vaikken välttämättä sitä ymmärräkään.

[/quote]

Kun sun lapsesi ovat isoja tulet huomaamaan kuknka tyhjää sinun elämäsi on.

[/quote]

Ai? 

Terveisin 41 v, 20 vuotiaan kotoa muuttaneen lapsen äiti.

Piti oikein uusi ketju aloittaa tästä..

Minä en sääli. Päin vastoin, sehän juuri on fiksu valinta, jos haluaa saada sekä useamman lapsen että säilyttää mielenterveytensä. Jos jättää sen lapsenteon kolmekymppiseksi, ja jo 35-vuotiaana riskit kuitenkin kasvavat, on joko tehtävä lapset putkeen ja toikkaroitava ylirasittuneena vuodesta toiseen sen lapsilaumansa kanssa, tai sitten on jätettävä lapset yhteen tai kahteen. Kuten minä tein.

Monta kertaa olen harmitellut sitä, että ei aloitettu lapsentekoa aiemmin, vaikka kaikki oli silloin valmiina. Elämässä voi saada kaiken muun myöhemminkin, mutta biologinen vanheneminen on aika armoton asia, jota ei voi muuttaa.

Enpä tiedä. Muutama opiskelukaveri teki tietoisen valinnan tehdä lapset jo nuorempana, siis alle 25v ja opiskelujen ollessa vielä kesken. Suurin osa sitten viime vuosina eli päälle kolmekymppisinä. Syystä tai toisesta ne nuoremmat vanhemmat eivät ikinä vaikuttaneet niin loppuun ajetuilta kuin ne kolmekymppiset nyt. Yksi pari noista on eronnut, mutta loput vaikuttavat tosi onnellisilta, kaikki lapset jo lähes kouluiässä. Kun taas ne myöhemmin lapsia saaneet vaikuttavat aika rasittuneilta ja parisuhteetkin rakoilee. Uskon, että kolmekymppisillä tulee helposti vähän liikaa kerralla, kun uralla on kiireisin vaihe samaan aikaan kun kotona lastenhoito- ja kuljetusrumba. Luulen kylläkin, että kunhan selviävät näistä parista pahimmasta vuodesta niin ennuste on taas ihan hyvä. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:48"]Ei tarvitse sääliä. Minäkään en sääli lapsia "vasta" 30-vuotiaana saavia vaikken välttämättä sitä ymmärräkään.

[/quote]

Kun sun lapsesi ovat isoja tulet huomaamaan kuknka tyhjää sinun elämäsi on.

[/quote]

Öööö...? Syystä että? Toivottavasti saan lastenlapsia myös, mutta kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä niin suunnitelmissa (!!!) olisi matkustella sitten mieheni kanssa. Olemme silloin vähän alle 40 :)

[/quote]

Elikä olet itse hankkinut laset nuorina

No kiitos vaan huomaavaisuudesta mutta en tunne olevani kovasit säälin tarpeessa vaikka hankinkin ensin lapset, sitten ammatin ja uran. Minulla menee kyllä kaikin puolin hyvin, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Iltatähtiä ei meille tule, keskityn nyt uraani ja nautimme siitä vapaudesta kun lapset alkaa jo olla isoja. Pikkulapsiperhe-rumba on meiltä kyllä pysyvästi takanapäin, vaikka ihanaa aikaa se silloin aikanaan olikin. 

Koen myös aina eläneeni itsenäisesti, vaikka meninkin nuorena naimisiin enkä ole koskaan asunut yksin. Jotenkin karmea ajatus, ettei ihminen voisi esim. parisuhteessa tai yhdessä toisten kanssa asuessa olla itsenäinen, vaan siihen tarvitsisi jotain sinkkuilua. Minä en olisi ikinä mennyt naimisiin, jos se tarkoittaisi etten ole enää itsenäinen.