Unelmat ei toteudu!

Kiitos tiedosta

Ei toteudu, ei. Elämä on aikalailla paskaa, osalla ihmisistä on huono tuuri koko elämänsä ajan ilman mitään loogista syytä, eikä se muuksi muutu. Kukaan ei tule palkitsemaan epäitsekkäitä, seurauksia paskamaisesta toiminnasta ei ole.

Sä varmaan toivot jotaki yliluonnollista tai siis unelmoit jostain sellaisesta, vai mitä?

Oon samaa mieltä. Jenkit lietsoo just tota unelmajuttua. Se ei suomalaiseen aivoon oikein sovi. Unelmat on fantasiaa. Todellisuus on paljon ykspuolisempaa. 

Riippuu paljon siitä, mistä unelmoi :)

Inhoan tuota kun väittämän perään lisätään "niin se vain on", ihan yhtä paljon vaikutusta kun: "Fakta on näin" tai "Jokainen sitä ja sitä", "Kukaan ei tätä ja tätä".

mutta niin se vaan on

Kyllä vain minun kaikki tähänastiset unelmani ovat toteutuneet.

En ne toteudu jos ei tee mitään niiden eteen. Moni lannistuu ja lakkaa yrittämästä, kun ei täällä mikään maailman kannustavin ilmapiiri ole. Jos ääneen menet ihan mistä tahansa tavoitteestasi sanomaan, niin heti aletaan epäillä tai nauraa.

Ei varmaan toteudu tavoitteet jos on tyhmä ja ei ymmärrä mitä tekee väärin, eikä ole rakentavasti itsekriittinen ja kehityshaluinen. Sitten voi esteenä olla ihan vaan laiskuus. Maailma on täynnä esimerkkejä miten ne unelmat ovatkin oikeasti käyneet toteen, pitääkö ne denialisoida, ettei pikku eskohelena luulisi liikoja?

Joo, on se kurjaa katseltavaa kun ihmiset kieriskelee itsesäälissä kun ei se elämä mitään antanutkaan. Ei tullut rikasta miestä, lottovoittoa, unelmaduuniin ei haettu kotiovelta, buhuu. 

Unelmat voivat toteutua, ja usein tavalla tai toisella toteutuvatkin, kun tajuaa, että useimmiten on niitä itse tavoiteltava! Jos ei voi juuri sitä ykkösunelmaa nyt alkaa toteuttaa, niin tekee sillä aikaa sitten jotain muuta, kuin makaa himassa tai oravanpyörässä odottelemassa.

Minä lähdin tavoittelemaan unelma-ammattiani. Ei se ole helppo juttu: pitää elellä köyhyysrajalla ja opiskella hiki hatussa, että edes pääsisi kouluun! Mutta ai että kun tuntuu hyvältä, pian se on toteutunut! Sitten seuraavan unelman pariin. Ja tässä sivussa nautin ja tavoittelen pienempiä juttuja. Katotaan tipahtaako se lottovoittokin joku lauantai, vai onko mulla se jo. 

Mun kaikki unelmat on toteutuneet :)

No minulle unelma olisi kouluttautua ja saada joku duunari-alan työpaikka. Eipä tule onnistumaan.

Ennen uskoin jumalaan/kohtaloon nykyään uskon itseeni!

En pysty saamaan lapsia, joten unelmani äitiydestä ja omasta perheestä ei toteudu. En täytä myöskään adoptiokriteereitä.

Olen aivan samaa mieltä kuin Ap.

Tuota fraasia viljelee kultalusikka perseessä syntyneet sokeat. Helppo se on saada kaikki, kun suku ja ostettu piiri auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kuin Ap.

Tuota fraasia viljelee kultalusikka perseessä syntyneet sokeat. Helppo se on saada kaikki, kun suku ja ostettu piiri auttaa.

Mä oon alkkis-yh:n ainoa lapsi. Lapsuus ja nuoruus oli mitä oli, mutta sieltä on noustu. Ei mulla mitään sukua ole auttamassa, varakkaita ja v.tun pihejä ovat eivätkä ole koskaan auttaneet. Mitään suhteita ei ole ollut, paitsi nyt itse luodut.

Silti uskon, että unelmat toteutuvat mutta se vaatii työntekoa, päämäärätietoisuutta ja aikaa.

Toisilla toteutuu, toisilla ei, daa.

Meillä suomalaisilla on perinteisesti ollut tapana ohjeistaa jälkipolviaan "ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" - tyylisillä viisauksilla ja siitä huolimatta on maa pullollaan pettyneitä aikuisia. Missä siis on vika kun ollaan aina vaan pettyneitä vaikka mitä ja miten neuvottais?

On kai siinäkin jotain perää että ihminen on oman onnensa seppä, mutta ei sekään ihan aukotonta ole, nimittäin ulkoiset tekijät vaikuttaa myös ratkaisevasti jopa sen ahkeran unelmiensa rakentajankin toimiin ja pahimmillaan murskaa hänen suunnitelmat ja vuosien työt..

Toisinaan laiska sohvaperuna tarkastaa veikkaus-kuponkia ja huomaa olevansa loppuelämänsä miljonääri. Toiset taas syntyvät rikkaaseen perheeseen, rakastavien vanhempien lapsiksi, saavat parhaat mahdolliset yhteiskunnan sosiaaliedut, omistusasunnot ja autot kun muuttavat opiskelemaan, opiskeluaikana ei ole rahapulaa, valmistuvat ja tienaavat hyvin, on varaa harrastaa ja toteuttaa unelmiaan, saavat aikanaan perintöä ja kuolevat tyytyväisinä. Toiset taas käyvät läpi täysin päinvastaisen setin, kun elämä vaan potkii päähän, rahat jatkuvasti tiukilla, pelkkää vuokra-asumista epämääräisessä lähiössä, jokainen yrittäminen lyödään maahan koko ajan, yksin saa yrittää elää ilman kenenkään apua, kunnes stressi lopulta syö terveyden ja vie persaukisena hautaan, jälkipolvi perii lakin ja saappaat.

Kyllä vaan taitaa olla olemassa niitä Kohtalon suosikkeja sekä inhokkeja, toisilla onnistuu kaikki ja toisilla ei yhtään mikään. Jostain syystä toiset on etuoikeutetumpia ihan kaikessa kun toiset, riippumatta siitä yrittääkö tosissaan vai ei ollenkaan.