Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?

Ensimmäinen ylläri oli, että lapsi meni kaksi viikkoa yli lasketusta ajasta, ja vaikka synnytys käynnistyi normaalisti, syntyi vauva lopulta kiireellisellä sektiolla.

Toinen oli että maito ei heti noussutkaan mutta onneksi en luovuttanut. Eli jos haluat imettää niin se kyllä onnistuu kunhan et luovuta. Se oli yksi parhaita asioita vauva-arjessa, vaikka oli hetkiä jolloin kirosin sen sitovuutta kun oli tiheän imun kaudet jne.

Perhepeti oli ihanaa, vauva kainalossa nukkuminen oli ihanaa läheisyyttä, vaikka moni sukulainen pelotteli ettei sitä saa opetettua omaan sänkyyn enää. Hyvin oppi 1v nukkumaan omassa pinnasängyssä.

Hormonien vaikutus yllätti, ensin olet 9kk raskaana ja sitten imetät vuoden. Ei pidä aliarvioida hormonien vaikutusta, helpottaa jos osaa ajatella että tietää mistä mielialan ailahtelut johtuu. Pelkäsin synnytyksen jälkeistä masennusta, koska olen sairastanut masennuksen aiemmin. Oli ylläri ettei tullut masennusta. Oli vain onni ja euforia lapsesta mutta kaikki mikä lapsen hyvin voinnin vaarantaa.. huh mikä leijonaemo musta löytyi, luulen että sekin oli hormonien vaikutusta.

Pääset helpoimmalla kun ekat 9kk vastaat nopeasti vauvan itkuihin, rakennat hyvän perusluottamuksen joka auttaa lasta myöhemmin sietämään odottamista. Pientä vauvaa ei voi vaatia odottamaan tarpeiden tyydytystä. Joku sukulainen minullekin yritti että älä heti mene kun itkee, en kuunnellut onneksi.

Joskus ajattelin että kamalaa kun se kasvaa koko ajan, eikä ole enää ikinä pieni, mutta vauva-aika on vain parantunut kun vauvasta on kasvanut touhukas taapero, jonka kanssa pystyy jo "keskustelemaan" ja hassuttelemaan yhdessä. Se on yllättänyt ettei tuota oikein kehtaa kaikille sanoa ääneen, kun moni on jo tympääntynyt vuoden ikään mennessä kotona oloon ja haluaa jo mennä töihin. Itse nautin ajasta lapsen kanssa kotona ja olen ehdottomasti sitä mieltä että on elämäni parasta aikaa.

Kannattaa luoda noin 3kk iästä vakituinen päivärytmi, helpottaa niiiiiin paljon kun osaa ennakoida päivän kulkua ja tietää mihin aikaan lapsi menee päiväunille. Eli siitä lähtien lapsi aina samaan aikaan vaikka rattaisiin ja lähdette pihalle lenkille. Ja se muuten auttaa äidinkin jaksamista, puoli tuntia raitista ilmaa on ihan minimi että jaksaa. Ei kannata jäädä sisälle. Taitekohta on sitten kun kahdet päiväunet muuttuu yksiksi, mutta sitten luot uuden päivärytmin.

Ihanaa loppu odotusta sinulle ja onnea tulevasta perheenjäsenestä!!! :)

Kyllä mä kaikki faktat tiesin, mä en vaan ymmärtänyt, mitä ne tarkoittavat. Sulla on epäilemättä samoin, ja useimmilla muillakin: asia konkretisoituu vasta kun sen kokee. Ja kuten tällä palstalla usein näkee, se versio tapahtumista, jota ei itse ole kokenut, jää monelle aika teoreettiseksi ja mahdottomaksi ymmärtää.

no varmaan se, että kaikki vauvat eivät tosiaankaan vain syö ja nuku. eli oli päiviä, jolloin ei pystynyt edes syömään tai suihkussa käymään. tai olisi pystynyt, mutta vauva olisi huutanut pää punaisena koko sen ajan.

Että mies voi olla vauvasta mustasukkainen ja äidin imetyksestä ja saamasta huomiosta kateellinen. Että mies voi olla se, joka masentuu ja jonka persoonallisuus muuttuu täysin vauvan myötä. Että nainen todella on riippuvainen miehestään (ellei ole rikas) ja jos mies sekoaa, niin nainen on pulassa. Että lähipiiristäkin löytyy ihmisiä, joihin iskee vauvakateus, ja ne saattavat olla juuri niitä, keiden luulit olevan eniten innoissasi kanssasi. 

On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?

Komppaan nelosta. sen pikkuvauvan jaksaa,söpö tyyppi kaikkinensa vaikka välillä valvottaa, mutta sen ison vauvan käytös tuli yllätyksenä. Ja se että kauniit puheet isyydestä ei ihan hirveästi auta jos niitä ei käytännössä ole aikomusta/kykyä toteuttaa.

Päivät on erilaisia. Joskus on päiviä jolloin katuu lapsenhankintaa ja kaikki vituttaa. Joskus on päiviä jolloin kaikki on ihanaa; vauva nukkuu hyvin, syö hyvin ja nauraa.

Mä olin varautunut siihen, että kaikki tulee olemaan ihan kamalaa :D Ei nukuta koskaan, ei päästä minnekään ikinä, parisuhde pahenee jne. No, kävi ihan päin vastoin, kaikki on mennyt todella ihanasti meillä kaikilla :) "Vauva" jo kolme vuotias ja edelleen menee hienosti koko perheellä. Enempää lapsia emme halua. Olin niin varautunut kaikkeen, että mikään univelka tai sitovuus ei yllättänyt eikä haitannut. Vuorottelimme nukkumisen kanssa ja omien menojen, harrastusten, kanssa. Miehen kanssa olimme puhuneet ihan loputtomiin siitä, että hänellä pitää olla vahva rooli vauvan vanhempana ja näin kävikin, ei ollut muuta vaihtoehtoa, en olisi vähempään suostunut eikä mies vähempään tyytynyt.

Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin kokee, vaikka kuinka olisi täältä tai järkevämmistä lähteistä kerännyt tietoa. Vaikka aina sanotaan, että vauvat heräilee ja äidit valvoo, ei sitä valvomisen huonosti nukuttujen öitten määrää voi tajuta ennen kuin elää sitä. Miten joku voi nukkua pätkittäin vaikka kuukausia-vuosia? Vastaus: äidit. Ennen en olisi kuvitellutkaan nukkuvani näin huonosti ja silti pyöritän tätä arkea toisella kädellä.

Tärkein juttu on kuitenkin se, ettei sitä voi käsittää miten rakas ja tärkeä vauvasta tulee. Ei sitä vaan tajua etukäteen. Oma elämä menettää tietyllä tavalla merkityksen, ja tärkeintä on vain vauva. Siinä helposti todella unohtaa itsensä, hyvässä ja pahassa.

Vauva ei yllättänyt, aikuiset yllättivät. Meidän tapauksessa oma äiti ja anoppi. Kaikki tehdään väärin, koska 30 vuotta sitten tehtiin eri tavalla. Luultiin miehen kanssa ennen vauvaa, että meillä on ihana tukiverkko. HAH! Imetin väärin, vaihdan vaipat väärin ja ne vaipatkin tietty on vääränlaisia. Käyn vauvan kanssa liikaa ulkona kävelyillä. Miehen olen kuulemma alistanut, kun hän (herrajumalasentään!) piti isäkuukauden. Kaiken huipuksi kuuntelen ihan liikaa neuvolan ohjeita, kun ENNEN ne oli ihan erilaisia! Mun sisko on sata kertaa parempi äiti, kun kuuntelee äitimme ohjeita itku kurkussa. Että näin meillä. 

- alussa yksi imetyssessio saattoi viedä tunnin tai kaksi... ja kohta sama uudestaan

- joo, vauvat ei nuku automaattisesti pitkään kerrallaan... joskus nukkuu joskus ei. "Yöunille" saatat päästä itse vasta klo 02 tai 05 vauvan päätettyä, että hän valvoo klo 22-02... lällällää... isi nukkuu tyytyväisenä mennäkseen aamulla töihin... sinä et... voi olla että mies ei nukukaan aviovuoteessa kanssasi vaan se on se vauva, josta on tullut uusi sänkykaverisi. Luulit kenties että vauva nukkuu pinnasängyssä... jaksatko nousta omasta sängystäsi 10-50 kertaa yössä... joo, et.

- imetät yöllä vauvaa pimeässä huoneessa, silmät kiinni... ettet virkistyisi liikaa ja saat heti unen päästä kiinni kun tehtävä on suoritettu.

- vaippoja sai olla koko ajan vaihtamassa, tuli kakka ja vaihdoit vaipan... ja heti kun vaihdoit niin teki uudestaan... eli ihan alussa vaippoja kului paljon ainakin täällä

- parisuhde... hmm... mikä se on? Jos olette keskustelleet etukäteen joistain periaatteista ja nukkumisjärjestelyistä ne ei toimi välttämättä sitten kun asia on ajankohtaista "nevör höörd of breiking tö promis?" Elämä on. Miehillä on kato varaa siihen... lupausten rikkomiseen. Ne vaan lähtee ovesta pihalle koska lapsi ei ole ikinä niiden vastuulla.

- ekat kuukaudet saa asennoitua hoitamaan vauvaa 24/7... se on luonteeltaan päivystystyö, jossa olet aina valmiustilassa... helpottuu kun vauva oppii johonkin rytmiin ehkä muutaman kuukauden ikäisenä... jotkut sitä myöhemmin

- vauvan hoito on äidin työ... niin se vaan on, jos et imetä muutamaan tuntiin, tissit ovat räjähdyspisteessä... pakko alkaa lypsää olon helpottamiseksi...

Itsellä on esikoisen laskettu aika parin kuukauden päästä, ja olen kaikkien nettijuttujen perusteella tullut siihen tulokseen, että synnytys ja vauva-arki ovat ihan kauheita asioita. Niin kauheita, ettei niitä voi etukäteen mitenkään kuvitella. Pelottaa kyllä todella paljon, että kuinka ihmeessä kaikesta voi selvitä hengissä.

Kiitos asiallisista vastauksista. Ymmärrän kyllä, että kaikki vauvat eivät ole samanlaisia ja kaikkiin vauvoihin ei päde samat neuvot.

Mutta halusin vähän osviittaa siitä, minkälaista vauva-arki voi olla yleisesti ottaen.

Ap

Vauva-arjessa ei sinänsä mikään yllättänyt. Vauva on tosi helppo, hyväntuulinen, nukkuu hyvin eikä turhaan itke ja kitise.

Sen sijaan mut yllätti miehen "vetäytyminen". Hän halusi lasta enemmän kuin mitään muuta, mutta luulen, ettei hän ihan tiennyt mihin ryhtyi. Älkää käsittäkö väärin, hän rakastaa lasta, hoitaa ja lällyttää kyllä, mutta välillä on tullut erimielisyyksiä kun tuo ei tunnu ymmärtävän, ettei elämä kulje enää ihan samaa rataa kuin ennen lasta. Monesti oon saanut muistuttaa, että jos lapsella on nälkä, vaippa märkä tai kaipaa rauhoittelua, silloin lapsen tarpeet menevät kaiken edelle.

Myös äitini neuvot joskus ärsyttävät. "Miksi ette tee näin", "miksi teette noin", "eihän noin voi tehdä". Joo, kiitos äiti, me tehdään omalla tavallamme vaikka sä oletkin ehkä tehnyt erilailla. Mulla on pitkä pinna ja oon vain jättänyt nuo omaan arvoonsa.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin tämä arki on sellaista kuin ajattelinkin :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:33"]

On tosi omituista, että joku ei muka tiedä minkälaista vauva-aika voi pahimmillaan olla. Netti ja kirjat ja lehdet on pullollaan erilaisia kertomuksia kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin tapauksista, mitä lapsiperheessä voi sattua. Jos on yhtään järkeä päässä, tajuaa kyllä että mikä tahansa voi sattua myös omalle kohdalle. Kuka muka on niin tyhmä, että kuvittelee vauvojen vain nukkuvan ja syövän?

[/quote]

Olen samaa mieltä. Ilmeisesti monet eivät sitten mieti lasten hankkimista yhtään etukäteen. Aina, kun joku sanoo, ettei lainkaan tiennyt lapsiperhearjen olevan tällaista, alan epäillä vahinkoraskautta.

Meillä vauva syö, nukkuu ja leikkii. Yölläkin vetelee katkeamattomat 10 tuntia unta, ja päivällä nukkuu pari kertaa kahden tunnin unet. En tiedä, mitä ihmettä tekisin vauvan nukkuessa, kun ei mitään kovin meluisaakaan voi tehdä. Oikein odotan aina, että vauva heräisi, että olisi jotain tekemistä. Syöttäminen on hauskaa ja siihen saa upotettua paljon aikaa. Myös hoitopöydän luona otetaan oikein ajan kanssa ja höpsötellään ja kutitellaan ja koetellaan hampaita. Sitten vauva menee leikkimään tai ryömimään pitkin lattioita muutamaksi tunniksi eikä siinä touhussansa tarvitse muuta kuin perään katsojaa. Sitten se meneekin taas nukkumaan, ja minulla on kauhean yksinäistä. Täällä av:lla sitten kuppaan senkin ajan. Mies on töissä ja muita vauvaäitikavereita ei ole.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:41"]

Vaikka aina sanotaan, että vauvat heräilee ja äidit valvoo, ei sitä valvomisen huonosti nukuttujen öitten määrää voi tajuta ennen kuin elää sitä.

[/quote]

Totta kai sen voi tajuta. Onko sinulla jotenkin huono mielikuvitus? Useimmat ovat kuitenkin nukkuneet oskus todella huonosti. Sen kun vain kuvittelee saman jatkuvan päivästä ja viikosta toiseen. Ei lapsen aiheuttamassa väsymyksessä ole muuhun väsymykseen verrattuna sellaista laadullista eroa, etteikö asiasta voisi luoda mielessään suhteellisen hyvän käsityksen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:59"]

Syöttäminen on hauskaa ja siihen saa upotettua paljon aikaa. Myös hoitopöydän luona otetaan oikein ajan kanssa ja höpsötellään ja kutitellaan ja koetellaan hampaita. Sitten vauva menee leikkimään tai ryömimään pitkin lattioita muutamaksi tunniksi eikä siinä touhussansa tarvitse muuta kuin perään katsojaa. Sitten se meneekin taas nukkumaan, ja minulla on kauhean yksinäistä. 

[/quote]

Apua. :D

En oikein osannut ajatella, kuinka isä/mies jää aivan sivulliseen rooliin parisuhteessa. Toki ymmärrän, että vauva tarvitsee paljon huomiota, mutta olisihan se ihan mukavaa saada itsekin joskun huomiota. 

Ja ennen kuin tulette lynkkaamaan, niin osallistuin paljon vauvan hoitoon. Esikoisella oli melkoisia vatsavaivoja ja kanniskelin häntä aamun pikkutunneille ja silti menin aamulla reippaasti töihin. Muutenkin osallistuin vauva-arkeen niin paljon kuin osasin ja pystyin.

Sen, että se on niin paljon kivempaa ja helpompaa kuin millaisen kuvan median ja somen ja muiden ihmisten välityksellä saa. Se oli ainoa asia mikä yllätti.

Vauvat on helppoja, kivoja, aivan ihania, eivät itke turhaan ja nukkuvat hyvin. Meillä ainakin :) Että turhaan pelkäsin.