Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon te viikonloppuisien vanhemmat olette tekemisissä lasten kanssa?
25.10.2025 |
Harmittaa kun yhteys lapsenlapsiin on käytännössä mennyt. Poika muutti toiselle paikkakunnalle ja on sanonut että haluaa olla viikonloput lasten kanssa kotonaan eikä siksi käy kylässä kuin satunnaisesti eikä halua meitäkään käymään sinne joka kerta. Lapset asuvat äitinsä kanssa samalla paikkakunnalla meidän kanssa, mutta äiti ei jostain syystä tykkää jos lapset käyvät meillä iltapäivisin koulun jälkeen. Tarjouduttiin myös heti eron jälkeen ottamaan lapsia hoitoon jos äidillä on omina viikonloppuinaan menoja, mutta ei ole kysynyt kertaakaan. Asutaan siis samalla kylällä, mutta nähdään ehkä kerran parissa kuukaudessa ja jos ohimennen jossain kylällä törmätään niin voidaan vaihtaa muutama sana. Harmittaa. Näinkö se tosiaan menee, että toiset isovanhemmat voidaan vaan leikata pois lasten elämästä?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä tuo minkä kirjoitit.
En mäkään jaksaisi omia vanhempia useimmin nähdä.
Rauhoittukaa vähän.
Ei tunnu hyvältä kun tärkeä ihmissuhde katkaistaan tällä lailla, meiltä asianosaisilta kysymättä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä asiasi ja ikäväsi niihin lapsiinkin, mutta sinun nyt varmaankin isovanhempana antaa tilaa. Jos ymmärsin oikein niin oma poikasi on jopa näin toivonut?
Kestää varmaan aikansa, että saavat asiansa järjesteltyä, ihan lasten vanhempien kesken. Tunnepitoista aikaa, joten kannattaa varmaankin vähän vetäytyä kunnes tilanne tasaantuu.
Sinun hyvinvointi on nyt varmaankin listan viimeisenä, pitäishän aikuisen ihmisen se itsekin jo tajuta. Varsinkin jos lastenlasten hyvinvoinnin laitat etusijalle. Ottavat varmasi yhteyttä kun kaipaavat isovanhempien apuja. Apua voi tarjota mutta ei kannata tungetella toisten tontille.
No jos ovat jo niin isoja, että itsenäisesti liikkuvat, niin on outoa, ettei koulun jälkeen saa käydä isovanempia moikkaamassa. Minä kyllä ottaisin asian puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun poikani oli viikonloppuisä, näin lapsenlapsiani joka viikonloppu. Lapset olivat viikot äidillään ja vkoloput isällään ja tulivat aina meille syömään ja leikkimään. Nyt, kun asuvat lasten äidin kanssa samalla paikkakunnalla, lapset ovat vuoroviikoin molemmilla ja näen heitä harvemmin. Tosin nyt lapset ovat jo kouluikäisiä ja kaverit ovat tärkeitä, mutta kyllä heitä silti joka toinen viikonloppu tapaan.
Munkin mielestä on outoa, etteivät lapset saa käydä itsenäisesti isovanhemmilla koulun jälkeen, jos sw mahdollista on. Mutta ei munkaan lasten isovanhemmat lapsia näe kuin kerran kuukaudessa näin, kun on kaikenlaista menoa ja harrastusta. En minä ala viikoittain raivaamaan kalenteriin aikaa, jolloin tavataan isovanhempia, kun ollaan koko perheenä tyypillisesti koossa joskus seitsemän jälkeen illalla arkena ja viikonloppuisin. Kyllä mä haluan sellaisia päiviä elämääni, ettei tarvi tehdä mitään. Esim. syyslomalla käytiin molemmilla isovanhemmilla, lähemmillä kahdesti, kun autoin ikkunanpesussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä ei ollut ollenkaan. Lapset oli niin isoja, että olisi ihan hyvin voinut jutella vaikka puhelimessa, mutta ei koskaan soitellut näille. Viesti kyllä äitien kanssa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä tuo minkä kirjoitit.
En mäkään jaksaisi omia vanhempia useimmin nähdä.
Rauhoittukaa vähän.
Ei tunnu hyvältä kun tärkeä ihmissuhde katkaistaan tällä lailla, meiltä asianosaisilta kysymättä.
ap
No, te ette ole millään tavalla asianosaisia. Lastenlapset eivät ole teidän lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymys on todella outo, kun isovanhempi on se joka kyselee!
Pitäisköhän sun käydä tämä keskustelu kuitenkin oman lapsesi kanssa?
Säännöllisen epäsäännöllisesti viikonloppuisin ja lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se vaan menee, että isovanhemmuus saadaan muiden armosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä on outoa, etteivät lapset saa käydä itsenäisesti isovanhemmilla koulun jälkeen, jos sw mahdollista on. Mutta ei munkaan lasten isovanhemmat lapsia näe kuin kerran kuukaudessa näin, kun on kaikenlaista menoa ja harrastusta. En minä ala viikoittain raivaamaan kalenteriin aikaa, jolloin tavataan isovanhempia, kun ollaan koko perheenä tyypillisesti koossa joskus seitsemän jälkeen illalla arkena ja viikonloppuisin. Kyllä mä haluan sellaisia päiviä elämääni, ettei tarvi tehdä mitään. Esim. syyslomalla käytiin molemmilla isovanhemmilla, lähemmillä kahdesti, kun autoin ikkunanpesussa.
On voitu rikkoa ns perheen rajoja. Koulun jälkeen suoraan kotiin, yms.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun poikani oli viikonloppuisä, näin lapsenlapsiani joka viikonloppu. Lapset olivat viikot äidillään ja vkoloput isällään ja tulivat aina meille syömään ja leikkimään. Nyt, kun asuvat lasten äidin kanssa samalla paikkakunnalla, lapset ovat vuoroviikoin molemmilla ja näen heitä harvemmin. Tosin nyt lapset ovat jo kouluikäisiä ja kaverit ovat tärkeitä, mutta kyllä heitä silti joka toinen viikonloppu tapaan.
Eli lapset eivät juurikaan saaneet tilaa olla isänsä kanssa.
Mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä tuo minkä kirjoitit.
En mäkään jaksaisi omia vanhempia useimmin nähdä.
Rauhoittukaa vähän.