Hälinä ahdistaa
Olenko ainoa, jota alkaa ahdistaa, jos vaikka meille tulee kylään kavereita lapsineen ? Lapset alkavat kiljua, vanhemmat puhuvat lasten päälle, lelut leviävät joka paikkaan ja mihinkään kunnon keskusteluun ei pysty keskittymään, kun joku häiritsee sitä tasaisin väliajoin... Mieluummin näkisin ilman lapsia edes joskus, mutta muita hälinä ei tunnu häiritsevän. Olenko ihan ainut, joka ei viihdy hälinässä?
Kommentit (2)
No et todellakaan ole ainoa!
Oma vauva ei ole vielä syntynyt, mutta suunnilleen eniten jo nyt huolettaa, miten jaksan kun lapsi kasvaa eikä ikinä ole hiljaista tai keskittymisrauhaa vaikka juuri kavereiden juttuihin. Toivottavasti saan järkättyä ystäville edes välillä lapsivapaata aikaa, en mä lapsettomana itsekään jaksaisi vierailla usein paikassa, jossa yhtään mun lausetta ei saada kuunneltua loppuun. Lapsen kanssa nyt tulee vierailtua ihan että lapsi saa seuraa mutta ei tuossa esim. ystävän murheisiin oikein pysty keskittymään jos hän tukea kaipaisi. Ystävyyssuhde kaipaa minusta muutakin.
Et ole ainoa. Osaa ihmisistä hälinä ei haittaa, mutta kun olemme kaikki erilaisia...
Itseänikin häly toisinaan haittaa paljonkin. Esim. työpaikalla lähihuoneessa oli kerran työntekijä, jolla oli tapana huutaa käytävään kaikin voimin, että tarvitsee apua työtehtävissä. Siis tyyliin "Tuulaaa! Mulla on ongelma!"
Kun hänellä oli asiaa viereisessä huoneessa työskentelevälle, hän meni ja pamautti täysin voimin kädellä tämän oveen. Vaikka tein duunia viereisessä huoneessa, niin joka kerta sydän hyppäsi kurkkuun.
Oletan, että huutaja ja paukuttelija ei itse häiiriinny tuollaisesta, vaan pitää sitä ihan normaalina käytöksenä. Mutta ajatella, jos meidän kirjanpitotoimistossa kaikki tekisivät noin...