Oon paska luonne

Oon tiedostanut, että oon paska luonne. Oon aina ihmetellyt, kun ei oo kavereita. Oon 38 ja vasta nyt tiedostin oman paskamaisuuteni, jota vaan ikääntyminen ja vaikee elämäntilanne vaan pahentaa. Tällä viikolla oon esimerkiksi huutanut työkaverille puhelimessa (okei miks Se huusi ensin mulle ja mähän hermostuin, että vittu mulle ei huudeta) ja töissä oon ollut todella hajamielinen, saan usein negatiivista palautetta ja oon esimiehelle oikein kiviriippa.

Lisäks olen umpimielinen, mitä enemmän ikää, sitä vähemmän mä puhun mitään itsestäni ja asioistani, Sulkeudun itseeni ja hautaudun kotiin. En pidä kavereihin yhteyttä, muutamaan harvaan, mut niidenkin kanssa kaukaiset, vaikkakin ystävälliset välit.

En ole hauska, en ole huumorintajuinen, mun kanssa ei ole mukavaa eikä kepeää, vuodan yli negatiivista asennetta. Itsetuntoni on miinus nolla. Olen ylipainoinen, kasvoiltani jotenkin kuumainen ja vinohampainen.

Katselen vaan leffoja ja sarjoja, ne on mun ainoita kavereita niiden henkilöt. Oon kiva äiti kyllä, ainakin jokseenkin, laitan ruuat, puhtaat vaatteet, huolehdin, murehdi, kyllä liikaa. En saa yhteyttä murrosikäiseen tyttäreeni, alan olla luovutuspisteessä, kaikki on kokeiltu, käydään konserteissa, shoppaileen, uimassa, mitä nyt keksin, mut tyttö sulkeutuu itseensä. Oon kai tylsä äiti.

Miestä ei tällä vaikeella luonteella ja huonolla ulkonäöllä saa ja mitä on ollut, niin oon vaikee ihminen, pihtaan, en tykkää läheisyydestä, lemppaan miehen ku miehen, muutun totaalisen kylmäksi.