viisivuotiaalla käy suu ihan koko ajan!

Sori ap, mutta naurattaa.. Sehän on vaan ihanaa, kun lapsi höpäjää.

Mun poika puhui tauotta tuon ikäisenä. Tietyn ajan sitä kesti mutta sitten tuli korvat täyteen. Silloin annoin pojalle Akukansion jossa puolen vuoden Aku Ankat - johan hiljeni. Olikin ainoa tapa saada poika hiljaiseksi valveillaoloaikana.

meillä 5-vuotias, jolla viiveinen puheenkehitys. Puhuu jo neljän-viidenkin sanan lauseita, vaikka sijamuodot tulevat vielä miten sattuu. Eniten olen juuri surrut sitä, että olen jäänyt paitsi kyselytulvista ja puheripuleista. Tosin nyt pojalla on menossa varmaankin normaalisti 3-vuotiaan mikä- missä- miksi- kausi, että näköjään nämä samat vaiheet käydään läpi, vaikkakin pari vuotta myöhässä=)

Sanoin, että juu, tottakai tykkään, miten niin?

No kun sä vaan koko ajan vastaat joo, niin mä meinasin, että sä varmaan haluaisit keskittyä noihin sun omiin asioihin.

joten puhetulvaa on joskus tosi työlästä kuunnella...

Olisin niin onnellinen hänen puolestaan jos ne kirjaimet jostain pikapuoliin löytyisivät. Häntä on alettu jo aiheesta kiusata :´(

ap

Mulla vanhin tyttö oli tossa iässä ihan mahdoton pölöttäjä ja kyselijä. Armottoman utelias siis ja eipäole hiljainen vieläkään 15 vuotiaana. muistan miten meinas hermo mennä,mutta tyttöpä kysy että.: Miks äiti sanot koko ajan yy-y? Kyselenkö minä liikaa? :)))

niin se menee niin hämilleen siitä että alkaa änkyttämään ja sitten se asian kertominen vasta kestääkin!

ne vähemmänkin tärkeet jutut, ehkä se sitten isompana luottaa kertoa sulle tärkeetkin jutut, kun tietää, että äiti kuuntelee ja ymmärtää.

Välillä tosiaan tekis mieli laittaa kädet korville ja huutaa: " turpa kiinni!!!" Mäkin rakastan lapsiani yli kaiken, mutta tuo hölpötys ja kalkatus saa välillä ihan kiehumaan. Yritän siinä olla kuuntelevan näköinen ja joskus kommentoidakin jotain. On se ihanaa, että oppivat puhumaan, mutta ei nyt ihan jokaista ajatusta tarttis ääneen sanoa:)



Paitsi, etten kyllä ole hiljainen itsekään, voi mies parkaa!