Mikä meidän 10 v. tyttöä vaivaa?!!!!! En jaksa enää, en en en en!
Ainahan tyttö on ollut äkkiväärä ja nopea liikkeissään, mutta nyt sen meno on ihan yhtä saatanan sähellystä aamusta iltaan. Viime päivien saldo: sotkee keittiön vaan kun kaataa maitoa lasiin ("hups kun meni ohi"); sotkee puoli telineellistä kuivia pyykkejä, kun heittää paskaset ulkovaatteet viereen kuivumaan ("en hoksannut"); kaataa loput mehut lavuaarissa seisovaan taikinaan varoituksesta huolimatta ("vahinko!"). Ja niin edelleen.
Ihan kuin se ei ajattelisi mitään, ei keskittyisi mihinkään eikä huomaisi mitään! Huone on entistä pahemmassa siivossa ja sen tavarat jäävät joka puolelle lojumaan, mitään ei korjaa oma-aloitteisesti pois eikä millään tunnu olevan väliä.
Pärjää koulussa, on pidetty ja sosiaalinen, ei ole mitään tiedossa olevia ongelmia.
Tunnen jatkuvasti itseni vuoden paskimmaksi mutsiksi kun hermostun tuosta jatkuvasta sähläämisestä. Ja kun jatkuvasti tulee korjattavaa vahinkoa. Ihan jatkuvasti.
Joka päivä kertaan meidän "säännöt" ja ne on tosi hyvin kyllä kaikkien tiedossa, yritän ohjata tekemään asioita oikein jne., mutta en näköjään riitä.
Joskus arvelin, että tytöllä on adhd tai muu häiriö, mutta kyllä se halutessaan keskittyy ihan täysillä vaikka miten pitkän aikaa. Ja tosiaan pärjää koulussa, lukee hyvin, on hyvä matikassa, osaa ja pärjää.
Onko tää nyt vaan joku vaihe? Tuhat rautaa tulessa ja kova meno kaiken aikaa? Vai mitä ihmettä?!!
Kommentit (31)
On vaihe. Ei kannata hermostua. Kehittyvät kulmma paljon (henkisesti) tuossa iässä, ja ajatukset ovat niin kaverisuhteissa, luokkahuoneen tapahtumissa, huomisen tapahtumissa ja kaverin sanomisissa etteivät muista perusjuttuja himassa.
Pitkää pinna toivottaen!
Eiköhän tuo helpota, mutta meillä joutuisi kyllä siivoamaan sotkunsa. Pesemään pyykit uudelleen ja tekemään uuden taikinan jne. Ilman mitään hirveää huutoa, ihan vaan ilmoituksena.
Ehkä se on vaan hajamielinen, mun 9v tyttö on ihan samanlainen.
Kiitos teille! Voi kun olisikin vaan ohimenevä (pian ohimenevä!!) vaihe.... Paskamutsin pinna on kireällä jatkuvasta väsymyksestä (liikaa töitä töissä ja kotona), ettei ylimääräistä jaksaisi yhtään. Tyttö kyllä korjaa sitten jälkiään kun sanoo, myös niitä sähläyksen jälkiä, mutta eipä tunnu apua olevan siitäkään...
Jospa huomenna olisi paremmin...
-ap-
Kuuluu tuohon ikään. Maito kaatuu, tuolit kaatuilevat, on kömpelö sekä fyysisesti että henkisesti. Mieli ja kroppa muuttuvat niin paljon, että lapsi itse ei pysy perässä. Yritä ymmärtää, siivotkaa yhdessä ja naurakaa jutuille. Ne on vaan sotkuja, harmittavaa toki, mutta ei vaarallista.
Noh, joillekin meille sattuu tuollaista vielä aikuisenakin (en nyt kurasia vaatteita laittasisi ihan puhtaiden viereen, enkä oikein ymmärrä miksi teilläkään on puhtaita vaatteita eteisessä, mutta noi muut kyllä tapahtuu edelleen ja ikää on kohta 40 v. Onneksi ei ole kukaan mulle niistä hermostunut.
Kuulostaa hyvin kovasti orastavalta teini-iältä :) Koita suhtautua asiaan rakentavasti ja huumorilla. Muistele minkälainen hömelö joskus saatoit itse olla teininä.
Jaksamisia!
Meidän tyttö on näköjään käynyt teilläkin.
Aina tuo on ollut höselö ja huolimaton, mutta just nyt 10-vuotiaana ihan mahdoton.
Ohis: hyi, miten teillä on taikina nousemassa lavuaarissa!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:14"]Ohis: hyi, miten teillä on taikina nousemassa lavuaarissa!
[/quote]
lämpimässä vedessä? ihan yleinen tapa minun mielestäni. :) -ei ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:27"]
Ainahan tyttö on ollut äkkiväärä ja nopea liikkeissään, mutta nyt sen meno on ihan yhtä saatanan sähellystä aamusta iltaan. Viime päivien saldo: sotkee keittiön vaan kun kaataa maitoa lasiin ("hups kun meni ohi"); sotkee puoli telineellistä kuivia pyykkejä, kun heittää paskaset ulkovaatteet viereen kuivumaan ("en hoksannut"); kaataa loput mehut lavuaarissa seisovaan taikinaan varoituksesta huolimatta ("vahinko!"). Ja niin edelleen.
Ihan kuin se ei ajattelisi mitään, ei keskittyisi mihinkään eikä huomaisi mitään! Huone on entistä pahemmassa siivossa ja sen tavarat jäävät joka puolelle lojumaan, mitään ei korjaa oma-aloitteisesti pois eikä millään tunnu olevan väliä.
Pärjää koulussa, on pidetty ja sosiaalinen, ei ole mitään tiedossa olevia ongelmia.
Tunnen jatkuvasti itseni vuoden paskimmaksi mutsiksi kun hermostun tuosta jatkuvasta sähläämisestä. Ja kun jatkuvasti tulee korjattavaa vahinkoa. Ihan jatkuvasti.
Joka päivä kertaan meidän "säännöt" ja ne on tosi hyvin kyllä kaikkien tiedossa, yritän ohjata tekemään asioita oikein jne., mutta en näköjään riitä.
Joskus arvelin, että tytöllä on adhd tai muu häiriö, mutta kyllä se halutessaan keskittyy ihan täysillä vaikka miten pitkän aikaa. Ja tosiaan pärjää koulussa, lukee hyvin, on hyvä matikassa, osaa ja pärjää.
Onko tää nyt vaan joku vaihe? Tuhat rautaa tulessa ja kova meno kaiken aikaa? Vai mitä ihmettä?!!
[/quote]
Se on vaihe, tuossa iässä lapsi on kömpelö. Mieti nyt ite että jalkas kasvaa numeron parin kuukauden välein ja raajat venyy, hormonit aloittaa toimintaansa ja menkatkin kolkuttelee, eiks ole nuppi sekaisin ja jalat sotkussa?? Jotain rajaa nyt ap, oletko tosiaan unohtanut miltä tuntui kasvaa naiseksi??? Se ON helvettiä.
Muistan itse että olo oli vähän sumuinen aina välillä. Nukkuuko hyvin? Onko kasvamassa pituutta? Nuorilla myös aivot kasvaa, joten sekin vie kapasiteettiä. Juuri tuon lyhytkestoisen keskittymisen kanssa voi olla ongelmia, ja muiden toiveiden noudattamisen kanssa, kun taas kaikki teinit jaksaa niitä omia juttujaan sitten räplätä vaikka miten :-)
Sun hermostumiset eivät auta. Koita antaa ns. kemiallista tukea eli huolehtia nukkumaanmenosta ja tarpeeksi pitkästä unesta ja terveellisestä ruoasta.
Ja jos sotkee jotain, niin pyydä ystävällisesti häneltä apua että siivoatte sotkun yhdessä.
Ohis jatkaa: eihän se lavuaari ole kovin hygieeninen paikka taikinaa nostattaa. (vaikka onkin menossa uuniin) Onko se edes desinfioitu ennen taikinaa. Lavuaarihan on viemärin kanssa yhteydessä, joten ei ole mikään siisti paikka. Varsinkin tulppa on hyvin epähygieeninen, kun se on huokoista muovia.
Kaikki likavedethän kaadetaan lavuaariin. Tiskit kyllä pestään lavuaarissa, mutta ne huuhdellaan sentään vielä juoksevan veden alla.
onks tää ohis tosissaan? Siis se taikina on astiassa, ja astia on lavuaarissa, jossa usein on siis lämmintä vettä sen kulhon alla ja sivuilla...
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:26"]
Ohis jatkaa: eihän se lavuaari ole kovin hygieeninen paikka taikinaa nostattaa. (vaikka onkin menossa uuniin) Onko se edes desinfioitu ennen taikinaa. Lavuaarihan on viemärin kanssa yhteydessä, joten ei ole mikään siisti paikka. Varsinkin tulppa on hyvin epähygieeninen, kun se on huokoista muovia.
Kaikki likavedethän kaadetaan lavuaariin. Tiskit kyllä pestään lavuaarissa, mutta ne huuhdellaan sentään vielä juoksevan veden alla.
[/quote]
Ei ole totta. Et kai kuvittele, että se taikina vaan kaadetaan sinne lavuaariin? Siis lavuaariin lämmintä vettä ja taikina kulhossaan kohoamaan siine lavuaariin lämpimään veteen :D
Kuulostaa minulta. Mulla on ADD. ADD:llä on usein hyperfokus, eli pystyy keskittymään niin ettei huomaa mitään ympärillään. Ja muuten mulla oli keskiarvo aina 9 ja kirjoitin L:n paperit
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:42"]
Kuulostaa minulta. Mulla on ADD. ADD:llä on usein hyperfokus, eli pystyy keskittymään niin ettei huomaa mitään ympärillään. Ja muuten mulla oli keskiarvo aina 9 ja kirjoitin L:n paperit
[/quote]
Kuulostaa 90%:lta 10-14 vuotiaista :D
Voisitko sinä ap miettiä, missä puhdas pyykki kuivataan ja missä taikina nostatetaan (esimerkiksi)? Ovatko sinun tapasi tehdä asioita sellaisia, että ne aiheuttavat muille riskejä sotkea?
Voitko siis itse muuttaa tapojasi? Vai odotatko vain, että muut sopeutuvta sinun tapoihisi ja sääntöihisi, jotka eivät (kertomasi perusteella) ehkä sittenkään ole aina järkeviä tai tarkoituksnemukaisia?
Yksi mikä tuli myös mieleeni on kilpirauhasen liikatoiminta. Kaveristani tuli kamala sähkö lukiossa ja tuo todettiin.
Pistä tyttö siivoamaan omat jälkensä, ei kai se muuten opi. Pikkusiskoni on aivan samanlainen, kaikki hujan hajan ja rikki tai nurin. Todella raivostuttavaa! Ymmärrän hyvin tuskastumisesi. Tyttösi on varmaan samanlainen koheltaja ja hälläväliä tyyppi kuin siskoni. Kysyy valtavasti hermoja läheisiltään, mutta muuten avoin ja rakastettava ihminen. Ei varmaan mitään kehitysongelmia tai diagnoosia, ihan vaan luonteenlaatu...