Pahat oppimisvaikeudet ja äitiys.

Lievästi koen sääliä lapsiaan kohtaan... perityvyyden kannalta siis.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:28"]

Lievästi koen sääliä lapsiaan kohtaan... perityvyyden kannalta siis.

[/quote]

Entäpä jos se ei periydykkään?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:28"]

Lievästi koen sääliä lapsiaan kohtaan... perityvyyden kannalta siis.

[/quote]

Entäpä jos se ei periydykkään?

[/quote]

Näin voi käydä, ja hyvä niin, jos käy, tietenkin.

Minä olen sattumalta syntynyt äidille, joka ei ollut (silloin) saanut opiskeltua yhtään ammattia ja oli työelämässä vain vähän ja hanttihommissa. Äidilläni on lukivaikeus ja jätti keskikoulun kesken.

hän on opiskellut myöhemmin, kun olin teini-iässä. Oppimisvaikeuksista monet näyttävät olevan jossain määrin sidonnaisia ympäristöön: toisenlainen koti, toisenlaiset koulut ja oppimismenetelmät auttavat paljon. Motivaatio tekee lisää.

monet oppimisvaikeudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Minä olen siinä suhteessa selvinnyt vähällä, olin aina kympin oppilas, vaikka en erotakaan oikeaa ja vasenta. Hyödyllisempää kuin minkääölainen vaapaaehtoispohjainenkaan eugeniikka, olisi kuitenkin kehittää noita oppimisympäristöja ja onpettajien ammattitaitoa niin, että myös erilaiset oppijat saisivat kapasiteettinsa sekä omaan että yhteiskunnan käyttöön.

Sehän riippuu, millainen elämänhallinta naisella muuten on, eli ovatko asiat muuten kunnossa oppimisongelmista huolimatta. Käyttääkö päihteitä, pystyykö pitkään parisuhteeseen, pystyykö huolehtimaan raha-asiansa. Ei se lapsi siitä kärsi, jos äidillä ei ole koulutusta, mutta jos elämä on yhtä kaaosta ja kohtelamista, eroamista, vaihtuvia isäpuolia, vaihtuvia asuntoja tms.  niin siitä lapsi kyllä kärsii.

Ainakin täytyy olla kykenevä ylläpitämään päivärytmiä. Tajuta lapsen tarvitsema huolenpito ikätason mukaan. Osata hallittu rahankäyttö. Nämä esimerkiksi jos on hallinnassa, niin pääsee jo pitkälle.

Mun äiti suoritti kyllä silloisen kansakoulun ja mikä se toinen oli Oppikoulu ??  mutta huonoin arvosanoin. Sai toimistotöitä koulun jälkeen 16 vuotiaana ja sen jälkeen olikin samassa työpaikassa eläkeikään asti. Lukiongelma hänellä ainakin on. MÄ olen ollut koulussa ihan keskiverto-oppilas ja nyt sitten pojallani on pahoja oppimisvaikeuksia (hahmotus ongelma ja silmän ja käden yhteistyön ongelmia) En tiedä onko periytyvää ja vain hypännyt sukupolven yli enkä välitäkkään. kyllä tässä elämässä voi pärjätä ilman kirjaviisauttakin jos vaan on asenne kohdillaan. En olisi ikinä jättänyt lapsiani tekemättä tämän takia.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 11:48"]

Ainakin täytyy olla kykenevä ylläpitämään päivärytmiä. Tajuta lapsen tarvitsema huolenpito ikätason mukaan. Osata hallittu rahankäyttö. Nämä esimerkiksi jos on hallinnassa, niin pääsee jo pitkälle.

[/quote]

Toki tuollaiset asiat ovat kunnossa eikä mitään vaihtuvia koteja tai isäpuolia ole vaan ihan lapsen oma isä ja yksi koti.