Minkä ikäisiä lapsesi olivat, kun taas sait omaa aikaa?

Aina kun halusin. Tosin sitä varten piti lähteä kotoa pois.

Silloin kun lapset pystyi jättämän hetkeksi yksin, eli meillä ainakin 5-vnä olivat... Nyt kun ovat teinejä on omaa aikaa liikaakin ;)

Nyt alkaa se aika koittaa, lapset 6 ja 9.

Muotoihin vähän huonosti. En siis tarkoita sitä, että lasten täytyy olla poissa kotoa tai ympärillä olla täysin hiljaista. Vaan, että voin vaikka laittaa ruokaa ja perhe "on" ympärillä. Tai voin katsoa telkusta lempiohjelmani ja lapset vaikka leikkivät omissa huoneissa, puuhaavat omia juttujaan :)

Kyllä se jokusen vuoden ottaa. Oliskohan kuopus ollut neljän vanha, kun kaikki lapset olivat joskus yhtäaikaa esim. ulkona keskenään. Siinä vaiheessa, kun kuopus meni eskariin, alkoi olla jo tunteja, että olin yksin kotona. Ja nyt kun kaikki ovat jo koulussa, niin noita täytyy oikein kerjätä pysymään joskus kotonakin!

Just nyt, tänä vuonna, ku lapset on 6, 8, 11v. Jotenki ufo tunne ku yhtäkkiä voi käydä lenkillä, vanhempainillassa, tai olla vaan itekseen, eikä kukaan tartte sua välttis just nyt.

Ei vielä, lapset 3v ja 5v. Herättelyjä on jokaikinen yö useampia. Ja kun palasin töihin, aiempi vähäinen oma aika (tunti, pari illalla lasten nukahdettua) väheni aivan nollille - nytkin pitäisi tehdä työjuttuja mutten jaksa. Joka sekunti pitäisi tehdä jotain, kotitöitä, työjuttuja, lasten kanssa oloa.

Lapsia 4. Ekan kanssa sain omaa aikaa menemällä työväenopiston kurssille kun lapsi oli ehkä 3 kk. Siis omaa aikaa olen saanut aina kun olen halunnut, koska isä on ollut lasten kanssa. Se tosin on kuten joku mainitsikin, vaatinut kotoa pois lähtöä. Nyt kun nuorinkin on jo 5 saatan saada omaa aikaa myös kotona niin, että lapset leikkivät keskenään - mutta sen varaan ei voi suunnitella, koska se tulee, jos on tullakseen. Jos haluan omaa aikaa kotona, mies pystyy jotensakin pitämään lapset pois kimpusta jonkun tunnin tai kaksi. Mutta siis aina on oma aika onnistunut.

Nukkumaan en kyllä ole täysiä öitä päässyt moneen moneen vuoteen kovin monta kertaa. Ei ole kovin hyviä nukkujia ollut nää meidän lapset pienenä, mutta en mä sitä nukkumista omaksi ajaksi laskekaan. Ja on siis vuoroteltu aiemmin esim. sitä kumpi nousee kun lapsi/ lapset herää, yöllä tai aamulla. Mutta olen mä silti yleensä herännyt, vaikkei olis ollut mun vuoro nousta ylös...

Riippuu tietysti lapsista, mutta joku nelivuotias alkaa osata jo pukea, syödä ja käydä vessassa itse. Ei siis tarvitse peruselämiseen jatkuvaa apua.

Meillä on kolme lasta, kuopus 9v, ja jos lapset ovat kotona ja hereillä, niin yhtäkään telkkariohjelmaa ei saa katsottua keskeytyksettä. Aina ne joko tappelee tai tarvitsee jotain, jos ei muuta niin halin ja huomiota.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 21:12"]

Ei vielä, lapset 3v ja 5v. Herättelyjä on jokaikinen yö useampia. Ja kun palasin töihin, aiempi vähäinen oma aika (tunti, pari illalla lasten nukahdettua) väheni aivan nollille - nytkin pitäisi tehdä työjuttuja mutten jaksa. Joka sekunti pitäisi tehdä jotain, kotitöitä, työjuttuja, lasten kanssa oloa.

[/quote]

Meillä aivan saman ikäiset lapset ja sama olotila. Työ vie aikaa ja kotonakin pitäisi jotain siihen liittyen tehdä. Kotihommat ja lapset vie aikaa. Illalla on omaa aikaa noin tunti ennen kuin itse raahaudun petiin, silloin joko töllään telkkaa tai teen niitä työjuttuja. Saan toisinaan omaa aikaa esim. kampaajalla tai kun käyn asioilla tms. Mutta kaipaisin omaa aikaa kotona, jotta voisin rauhassa käydä kaappeja läpi, ommella jotain tms. Niin sitä ei juurikana ole.

Meillä lapset ovat nyt 6 ja 9 v ja välillä ihan ihmettelen kun saan olla niin rauhassa. Pienempi leikkii mielellään itsekseen ja isompi räpläisi puhelintaan yksin vaikka koko illan jos saisi.

Viikonloppuaamuinakin voin rauhassa lueskella sängyssä ja heräillä rauhassa. Lapset laittavat itselleen aamupalaa ja katsovat lastenohjelmia tappelematta.

No, esikoinen oli pari viikkoa, kun jatkoin kerran viikossa tanssi- ja laulutunnilla käymistä. Eli kaksi harrastusta viikossa. Yöt nukkui läpeensä tuossa 5 kk iässä. Yön yli reissussa taisin olla joskus lapsen ollessa n. vuoden ikäinen. Kuopus syntyi kun esikoinen oli 1v9kk, ja harrastuksiin palasin kun kuopus oli kolme kuukautta. Ekan kerran olin yön yli reissussa kuopuksen ollessa 1v8kk. Imetin molempia kuitenkin 13 kk, joten suunnittelin menemiset niin, että onnistui. Kumpikaan lapsi ei ole harrastanu yökeikkumista, heräsivät vain syömään eli imetin sängyssä ja jatkettiin unia.

Meillä mies on aina hoitanut lapsia ihan tasapuolisesti, nytkin kun lapset ovat 3- ja 5-vuotiaat, hoitaa aina lasten aamutoimet ja päiväkotiin viennin, koska itse tulen ärtyisäksi aamuhärdellistä. Minä siis häippäisen omaan tahtiin töihin, muu perhe lähtee myöhemmin omaan tahtiinsa. Haen lapset sitten aiemmin, kun teen lyhyttä päivää, ja voin hyvällä omallatunnolla käydä harrastamassakin jotain iltaisin. Kuopus ei ole ollut ikinä yökylässäkään, kun meistä on aina jompikumpi kotona, mutta käydään pikku reissuissa kavereiden kanssa tms. jotta voidaan tuulettua. Toki sitten koko perheen kanssakin tehdään jotain kivaa.

Juuri tuota kaappienjärjestelyaikaa minäkin kaipaan! :)

ap

Mihin tarvii omaa aikaa ruokaa laittaessa? 

Minun kokemukseni mukaan helpottaa paljon kun kuopus täyttää 3 vuotta. Tietysti riippuu paljon lapsesta. Joku saattaa koheltaa paljonkin vielä 3-vuotiaana ja vaatia jatkuvaa silmälläpitoa. Toisen 3-vuotiaan voi jättää hetkeksi leikkimään kun tekee esim viereisessä huoneessa ruokaa.

Meillä on nyt 7- ja 4-vuotiaat lapset ja päivä päivältä helpottaa. Lapset leikkivät paljon keskenään. Toisaalta, onhan tuo 4-vuotias vielä aika pieni ja meillä on erityisen temperamenttinen tapaus, että aika usein on selviteltävä lasten välejä (kuka otti lelun kenenkin leikistä jne) ja lapset riitelevät jonkin verran. Mutta juuri tuossa viikonloppuna tein ruokaa suht rauhassa ja lueskelin lehteä sohvalla ainakin puoli tuntia kun lapset olivat omissa touhuissaan. :)

Siihen asti on omaa aikaa otettava. Lähde siis lenkille, kirjastoon, vaikka ajamaan autolla, jos kaipaat omaa aikaa. Minä olen joskus lasten ollessa pienempiä istunut pahimpana väsymyksen aikana kauppareissun jälkeen autossa suklaata syöden ja musiikkia kuunnellen, parasta oli kun sain hetken olla ihan vaan yksin!

Minä voitin. Minä sain omaa aikaa jo silloin, kun vauva ei ollut edes syntynyt. Lässästilää, kyllä mulla on hyvä mies

Ei ruokaa laittaessa varsinaisesti omaa aikaa tarvitsekaan, mutta on se mukavaa joskus tehdä makaronilaatikko valmiiksi ilman imetys- ja pepunpyyhkimistaukoja...

ap

Meillä on 6kk ja viisi vuotias, saan kyllä rauhassa touhuilla kotona, ruoat laitan lasten touhutessa omiaan. Tottakai puolivuotias tarttee jatkuvaa seurantaa, mutta koen että saan omaa aikaa kyllä, ei ole kokoajan joku tarvitsemassa jotain. 

Ja miestä pitää pyytää auttamaan, ei ne aina tajua tulla avuksi vaikka kuinka ihania olisivatkin :)! Mies lasten kanssa ulos ja touhuat hetken yksinäsi mitä sitten haluatkin. Kun nuorimmainen oli pieni niin minä pakenin suihkuun, se oli ainut paikka mistä mies ei tullut hakemaan mua apuun jos vauva rupes huutamaan :D!

Meillä on 4v ja 1,5v lapset. Ymmärrän todella ap sinun aloituksen ajatuksen, sillä samaa olen välistä mettinyt. Toisena hetkenä olen taas sitä mieltä, että ei tämä vaihe kauaa kestä ja sitten taas varmaan kaipaan lapsia syliini:) Nyt siis kuopus "auttaa" tiski-/pyykikoneen kanssa, roikkuu lahkeessa ruokaa laittaessa, lehteä et voi lukea kuopuksen läsnäollessa, kuopus istuisi illat vain sylissä ja saa ihania raivokohtauksia säännöllisesti. Takapuolta pestään ja jälkiä siivotaan..joo, tosiaan tajuan, mitä meinaat. 

Olen itse ajatellut, että viimeistään kuopuksen ollessa 3v saisi kotona itsekin tehdä jotain, vaikka lapsetkin kotona. Kukaan ei töki sormia neuloihin, kaada ikkunan pesuvettä lattialle, ota puukkoja pöytätasolta (jos sinne niitä unohdat) vain leikkiäkseen niillä, syö wc-pöntön harjaa, jos silmä välttää etkä ehdi estämään jne. 

Mutta helpottaa se joka tapauksessa, nyt jo hieman helpmpi, kun kuopus kävelee ja touhuaa ja saattaa esikoisen kanssa muutaman minuutin leikkiäkin ilman vahtia. Meillä kuopuksella vielä vaikea refluksi, mutta se nyt viimeisen kuukauden ollut helpompana, kun "lääkitys paremmin kohdillaan" :)

Ja kyllä minä omaa aikaa olen saanut, kun lapset eivät ole läsnä..tästä ei kai kuitenkaan aloituksessa ollut kyse.

Upp