Jos vaihtaisitte miehenne kanssa työpaikkaa päikseen,kumpi selviäisi huonomin?

Mies pärjäisi paremmin. Mun työ ei kovin haastavaa ole eli miehelle suurimmat haasteet tuottaisi ystävällinen aspailu. On aika yrmy. Mä en yrittäjän kenkiin pystyis hyppää kun tietotaito alasta nolla

Mies pärjäisi paremmin. Mun työ ei kovin haastavaa ole eli miehelle suurimmat haasteet tuottaisi ystävällinen aspailu. On aika yrmy. Mä en yrittäjän kenkiin pystyis hyppää kun tietotaito alasta nolla

Mies pärjäisi paremmin. Mun työ ei kovin haastavaa ole eli miehelle suurimmat haasteet tuottaisi ystävällinen aspailu. On aika yrmy. Mä en yrittäjän kenkiin pystyis hyppää kun tietotaito alasta nolla

No mä olisin kusessa ja potilaat vaarassa. Kirurgin hommiin vaaditaan pitkä koulutus ja tietylaista psyykea, jota multa ei löydy.

Miesystäväni selviäisi todennäköisesti paremmin, ehkä jopa ruokatunnille asti. Mut sen jälkeen pitäisi tehdä sitten veroratkaisuja ja tietää oikeat pykälät jne.

Mies luultavasti handlaisi mun homman täydellisesti pitemmän koulutuksen jälkeen, jos haluasi, mutta minusta ei tulisi kirurgia missään olosuhteissa.

Mies tappaisi varmaan suurimman osan potilaista, ja minä taas tekisin miljoona kupruja (miinuksia siis) firman kirjanpitoon, ei ole hoitsusta insinööriksi, eikä insinööristä hoitsuksi pika koulutuksella.

Mä olisin aika pulassa miehen töissä, hän on asiantuntijatehtävissä isossa kansainvälisessä firmassa. Miehellä ei olisi mitään ongelmaa siirtyä ammattikouluun teininen kanssa "kattoon sylkemään"!

Minä pärjäisin paremmin taloja rakentelemassa, etenkin sisähommissa. Mies olisi kätilönä tosi pulassa :D

Minä pärjäisin paremmin taloja rakentelemassa, etenkin sisähommissa. Mies olisi kätilönä tosi pulassa :D

Lähihoitaja vst.kunnossapitoasentaja

Itte hoitajana en tuosssa ammatissa pärjäis varmaan päivääkää :D

Minä. Tavattu vuosia sitten työpaikallani, jossa molemmat tehtiin samaa hommaa.  Mies uudelleen kouluttautui muutama vuosi sitten. Eli mies vaan palaisi tekemään entistä hommaansa ja minulle taas koittaisi hektiset paikat miehen uusien vastuullisten hommien parissa, joista tuskin voisin selvitä pikakoulutuksella mitenkään.

Miehen työ raskasta fyysistä duunia, joten varmaan kunto ja voimat loppuisi itselläni :D

Ei kai ny nainen vois selvii miesten töissä

Kumpikin saisi potkut aika pian, mutta vaimo ei saisi minun hommissa aikaan kuin vähän kiroilua, viivästyksiä ja rikkoontunutta elektroniikkaa, minä tekisin hänen hommissa vainaita.

^

Jos minä jollain tehokoulutuksella oppisin peruuttamaan rekkaa, niin luultavasti pärjäisin paremmin kuin mieheni. Hänellä ei hermot kestäisi pätkääkään asiakaspalvelutyötä, varsinkaan kun asiakkaista 90% on humalaisia. Vaikka ite työn oppisi apinakin...

Tämä oli hauska! Miettikää kun hautaustoimistoyrittäjä ja kätilö vaihtaa työmaitaan...

Meillä mies selviäisi paremmin. Kyllä hän jotenkin pystyisi ala-asteella opettamaan, mutta minä en kyllä osaisi tehdä hänen töitään. Jotain hallintohommia kunnalla... 

Kumpikaan ei pystyisi tekemään edes puolta tuntia toistensa töitä olisi perehdytys sitten miten pitkä hyvänsä.

Ammatit: rekkakuski ja vieraan kielen opettaja

Olen äärimmäisen vaativalla, jatkuvaa luovaa työskentelyä edelllyttävällä alalla. Tulosta on synnyttävä, sen on oltava joka kerta ennennäkemättömän hienoa ja kaikin puolin hyvää, mutta kukaan ei tule kertomaan miten se tehdään. Työni erittäin suuri vapaus on useimmille ihmisille myrkkyä, ja myös mieheni romahtaisi tällä alalla henkisesti parissa viikossa, vaikka onkin muuten kaikin puolin etevä ja osaava.

Minä saattaisin pärjätä miehen vaativassa asiantuntijatehtävässä jonkin aikaa muuten, mutta en pystyisi kestämään hänen työnsä tiukasti aikataulutettua ja kontrolloitua luonnetta ja suurta määrää sosiaalisuutta. Tästä syystä minäkin romahtaisin henkisesti parissa viikossa. Ja heti jos pitäisi tuottaa analyyttista sisältöä, minulla ei kerta kaikkiaan tietopohja ja menetelmien hallinta riittäisi tuottamaan edes mukiinmenevää tulosta.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 21:37"]

Toinen on psykologi ja toinen autopeltiseppä, väitänpä, että molemmat jäis kiinni ensimmäisten minuuttien aikana ;)

[/quote]

Eikös psykologi pärjää ekan vastaanoton aikana ihan perusasioita kyselemällä eli tunnin verran ainakin pärjäisi ihan hyvin. Mitä olen kuunnellut kaverini juttuja psykalla käynneistä, niin keskustelevat siellä musiikista, naissuhteista, liikunnan tärkeydestä ym. Mäkin osaisin.