Lue keskustelun säännöt.
Hei :) Vauva vatsassa eikä kaikki olekaan ihanaa.
04.02.2014 |
Täällä sen voin tunnustaa. Mieheni elämä jatkuu ennallaan, mulla on tämä uusi roolini ja sen vastuut. Vanhemmilleni olen nykyään lähinnä lapsenlapsen tuottava tytär - rakas toki, mutta kaikki on nykyään vain vauvaa, ei minua itseäni. Uusi työpaikkakin stressaa. Olen uusi siellä ja mun pitää todistaa osaamiseni.
Kuuluuko tyytymättömyys asiaan vai pitäisikö minun olla koko ajan onneni kukkuloilla? Kaikki pelottaa. Äitiys, vaimous, sosiaalisen elämän muutokset...
Kommentit (161)
Onko normaalia? Kuvittelin tästä vähän muuta. Tällä hetkellä odotan vain synnytyksen jälkeistä aikaa, mikä saa tuntemaan, että olen uskoton vauvalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että odotus olisi aina vaaleanpunaista hattaraa on pelkkä myytti. Oikeasti ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat ihmiset käsittelevät odotuksen aikana paljon erilaisia pelkojaan. Elämä muuttuu, eikä sellaista ole aina helppoa käsitellä. Kaikki muutokset eivät myöskään alkuun ehkä tunnu positiivisilta. Miehen kanssa kannattaisi ehkä jutella asioista, koska ensimmäinen vauvavuosi on raskas ja silloin myös helposti erotaan, mikäli vanhemmuuteen liittyvistä asioista ei ole yhteisymmärrystä.
Ehkä olet aikuistumassa. Huomaat ettet ole enää huomion keskipiste? Valitettavasti muutoksia on tulossa vielä paljon lisää.loppuraskauden vaivat, synnytys, epävarmuus vauvan hoidossa jne.
toisaalta tarjolla on kasvamista ihmisenä. Mahtavia kokemuksia. ihana pieni ihminen. Kannattaa totuttautua kestämään epävarmuutta. Tee parhaasi ja älä murehdi sitä mille et voi mitään.
tsemppiä muru!
Kun se vaaleanpunainen hattara haihtui raskaustestin ja sampanjan myötä :( Vai olisiko se tulossa, sitten kun totuus on lähempänä ja pääsee suunnittelemaan ja valmistelemaan? Mitä mä olen mennyt tekemään?
ap
Juu, voit olla totaalisen varma että et ole huomion keskipiste suurimalle osalle ihmisistä kun sinulla on se syntynyt lapsi mukanasi.. :)
Ja miehesi pitäisi myös valmistautua henkisesti vauvantuloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:30"]
Kun se vaaleanpunainen hattara haihtui raskaustestin ja sampanjan myötä :( Vai olisiko se tulossa, sitten kun totuus on lähempänä ja pääsee suunnittelemaan ja valmistelemaan? Mitä mä olen mennyt tekemään?
ap
[/quote]
Muru-rakas.. Mitäs sulle sanottiinkaan ennenkuin tulit raskaaksi? Mikset sinä ikinä usko?
Parempaa provoa saisit aikaan sillä ettet hokisi tuota alkon käyttöä raskausaikana joka välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:27"]
Ehkä olet aikuistumassa. Huomaat ettet ole enää huomion keskipiste? Valitettavasti muutoksia on tulossa vielä paljon lisää.loppuraskauden vaivat, synnytys, epävarmuus vauvan hoidossa jne.
toisaalta tarjolla on kasvamista ihmisenä. Mahtavia kokemuksia. ihana pieni ihminen. Kannattaa totuttautua kestämään epävarmuutta. Tee parhaasi ja älä murehdi sitä mille et voi mitään.
tsemppiä muru!
[/quote]
Mä en osaa tätä :( Pelkään sitäkin, että vauva ei pidäkään musta. Jos se haluaa erilaisen äidin? Ja jos mun mieheni ei enää halua mua, kun kuvio on kasassa ja minut on tavallaan käytetty.
ap
Mulla raskaus oli vaaleanpunaista hattaraa. Karu oli pudotus maanpinnalle kun vauvalla oli 3 kk koliikki ja muutenkin itkuinen koko ekan vuoden. Ehkä vaikeampi raskausaika olis valmistanut enemmän vauva-aikaan. En tiiä. Epäröinti ja asioitten kelaaminen kuuluu asiaan. Anna asioiden mennä omalla painollaan, kyllä ne siitä suttaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Muru. Eiköhän täällä varoiteltu sinua. Mutta nyt on aika sopeuttaa tunteet tosiasioihin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:30"]
Kun se vaaleanpunainen hattara haihtui raskaustestin ja sampanjan myötä :( Vai olisiko se tulossa, sitten kun totuus on lähempänä ja pääsee suunnittelemaan ja valmistelemaan? Mitä mä olen mennyt tekemään?
ap
[/quote]
Muru-rakas.. Mitäs sulle sanottiinkaan ennenkuin tulit raskaaksi? Mikset sinä ikinä usko?
Parempaa provoa saisit aikaan sillä ettet hokisi tuota alkon käyttöä raskausaikana joka välissä.
[/quote]
Ai se tilkka, jolla mä skoolasin? Alkoholin käyttöä? En vetänyt koko pulloa eikä se alkuvaiheessa edes haittaa, vähäinen määrä. Olen mä kirjani lukenut ja mulla on ystäviä eri maissa, joissa suositukset vaihtelevat selvästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:30"]
Kun se vaaleanpunainen hattara haihtui raskaustestin ja sampanjan myötä :( Vai olisiko se tulossa, sitten kun totuus on lähempänä ja pääsee suunnittelemaan ja valmistelemaan? Mitä mä olen mennyt tekemään?
ap
[/quote]
Muru-rakas.. Mitäs sulle sanottiinkaan ennenkuin tulit raskaaksi? Mikset sinä ikinä usko?
Parempaa provoa saisit aikaan sillä ettet hokisi tuota alkon käyttöä raskausaikana joka välissä.
[/quote]
Ai se tilkka, jolla mä skoolasin? Alkoholin käyttöä? En vetänyt koko pulloa eikä se alkuvaiheessa edes haittaa, vähäinen määrä. Olen mä kirjani lukenut ja mulla on ystäviä eri maissa, joissa suositukset vaihtelevat selvästi.
ap
[/quote]
Sanoit sen tässä ketjussa ja yhdessä edellisessä puhuit nauttineesi punkkua jossain juhlissa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:33"]
Mulla raskaus oli vaaleanpunaista hattaraa. Karu oli pudotus maanpinnalle kun vauvalla oli 3 kk koliikki ja muutenkin itkuinen koko ekan vuoden. Ehkä vaikeampi raskausaika olis valmistanut enemmän vauva-aikaan. En tiiä. Epäröinti ja asioitten kelaaminen kuuluu asiaan. Anna asioiden mennä omalla painollaan, kyllä ne siitä suttaantuu.
[/quote]
Mutta kun tässä ei voi mokailla ja korjata mokia. Luojan kiitos mun ei tarvitse olla tässä yksin vastuussa. Lähipiiri on valtavan onnellinen eikä ne tajua, että mä olen kauhusta kuolemaisillani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:27"]
Ehkä olet aikuistumassa. Huomaat ettet ole enää huomion keskipiste? Valitettavasti muutoksia on tulossa vielä paljon lisää.loppuraskauden vaivat, synnytys, epävarmuus vauvan hoidossa jne.
toisaalta tarjolla on kasvamista ihmisenä. Mahtavia kokemuksia. ihana pieni ihminen. Kannattaa totuttautua kestämään epävarmuutta. Tee parhaasi ja älä murehdi sitä mille et voi mitään.
tsemppiä muru!
[/quote]
Mä en osaa tätä :( Pelkään sitäkin, että vauva ei pidäkään musta. Jos se haluaa erilaisen äidin? Ja jos mun mieheni ei enää halua mua, kun kuvio on kasassa ja minut on tavallaan käytetty.
ap
[/quote]
Ei pidäkään, jos meinaat lapselle hankkia kaksi hoitajaa ettei itse sitä tarvitse edes juurikaan hoitaa, lähdet nopsaan töihin jne.
Mutta jos oikeasti kasvat aikuiseksi, voi sinusta tulla hyvä äiti.
Olet myös kovin epävarma miehesi suhteen.. Harmittavaa se.
Et varmaan ole uuteen paikkaan vieläkään kertonut olevasi raskaana?
Lopeta nyt jo tämän paskan jauhaminen,"muru". Et uskonut sanaakaan kun sulle sanottiin että raskaus ei tuu sopimaan sulle, vaan intit vastaan ja tiesit paremmin.
Niin kuin tiesit että Micke ei ole naimisissa, miehesi ei ole huumeiden takia sairaalassa etkä tule ulkomailla pettämään. Saat varmaan abortin vielä kun selität että sulla on nuppi sekaisin etkä sovi vanhemmaksi omien traumojen takia, jotka johtuvat mm. vääristyneestä perheenkuvasta. (Isin tyttö jolle maksetaan siitä että hän "suojelee" muita olemalla hiljaa".
Itselläni oli samankaltaisia tunteita raskausaikana ja ne suureni suurenemistaan.
En puhunut niistä kellekkään ja lopuksi olin vauvan kanssa sairaalassa lepäämässä. Sain mielialalääkityksen ja se auttoi. Puhu ap asioistasi ja jos saavat liian ison otteen niin hae apua. Älä yritä jaksaa liian pitkälle yksin. Onnea raskaudesta :)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:40"]
Lopeta nyt jo tämän paskan jauhaminen,"muru". Et uskonut sanaakaan kun sulle sanottiin että raskaus ei tuu sopimaan sulle, vaan intit vastaan ja tiesit paremmin.
Niin kuin tiesit että Micke ei ole naimisissa, miehesi ei ole huumeiden takia sairaalassa etkä tule ulkomailla pettämään. Saat varmaan abortin vielä kun selität että sulla on nuppi sekaisin etkä sovi vanhemmaksi omien traumojen takia, jotka johtuvat mm. vääristyneestä perheenkuvasta. (Isin tyttö jolle maksetaan siitä että hän "suojelee" muita olemalla hiljaa".
[/quote]
en lukenut muita viestäjä ennen kun kirjotin ja nyt surettaa. kirjoitin ihan väärään paikkaan :(
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:31"]
Juu, voit olla totaalisen varma että et ole huomion keskipiste suurimalle osalle ihmisistä kun sinulla on se syntynyt lapsi mukanasi.. :)
Ja miehesi pitäisi myös valmistautua henkisesti vauvantuloon.
[/quote]
Ei se vauva sentään koko ajan minussa kiinni ole, vaikka paljon onkin varmasti.
Miestä mä mietin. Ryhdyin tähän siksi, että mies oli niin varma. Ajattelin, että vauvalla on yksi täyspäinen ja itsevarma vanhempi. Ja minä :) Nyt näyttää, että mies ei oikein tajua, että se on matkalla jo. Vai missä vaiheessa miehet tiedostavat isyytensä? Omasta isästäni en oikein voi mallia katsoa, koska vaikka hän on rakastanut paljon, hän on kuitenkin ollut sellainen katsomoisä. Näyttämöllä hän ei ole paljon vieraillut, kun olimme pieniä. Kuvakieltä...
ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:27"]
Ehkä olet aikuistumassa. Huomaat ettet ole enää huomion keskipiste? Valitettavasti muutoksia on tulossa vielä paljon lisää.loppuraskauden vaivat, synnytys, epävarmuus vauvan hoidossa jne.
toisaalta tarjolla on kasvamista ihmisenä. Mahtavia kokemuksia. ihana pieni ihminen. Kannattaa totuttautua kestämään epävarmuutta. Tee parhaasi ja älä murehdi sitä mille et voi mitään.
tsemppiä muru!
[/quote]
Mä en osaa tätä :( Pelkään sitäkin, että vauva ei pidäkään musta. Jos se haluaa erilaisen äidin? Ja jos mun mieheni ei enää halua mua, kun kuvio on kasassa ja minut on tavallaan käytetty.
ap
[/quote] Ai haluaisi rehellisen äidon joka ei saivartele asioista ja esittää rehellistä?
Oletko kertonut neuvolassa jo päihdetaustastanne ja aborteistasi?
Ihan normaalia. Myöhemmin pelkojen kanssa oppii elämään. Tai sitten ei, mutta elämä jatkuu jokatapauksessa. Tavalla tai toisella :)