Lue keskustelun säännöt.
Hei :) Vauva vatsassa eikä kaikki olekaan ihanaa.
04.02.2014 |
Täällä sen voin tunnustaa. Mieheni elämä jatkuu ennallaan, mulla on tämä uusi roolini ja sen vastuut. Vanhemmilleni olen nykyään lähinnä lapsenlapsen tuottava tytär - rakas toki, mutta kaikki on nykyään vain vauvaa, ei minua itseäni. Uusi työpaikkakin stressaa. Olen uusi siellä ja mun pitää todistaa osaamiseni.
Kuuluuko tyytymättömyys asiaan vai pitäisikö minun olla koko ajan onneni kukkuloilla? Kaikki pelottaa. Äitiys, vaimous, sosiaalisen elämän muutokset...
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:08"]
Siis onko tämä jo tarkoitettu fiktiiviseksi jatkokertomukseksi vai uskotellaanko tässä edelleen, että tarina olisi totta? Ihana, kun tarinoitsija antoi ikäänkuin vastauksen kehittymättömään sielunmaisemaansa ja toki tähän sivujuonteeseen voi palata tulevissa jatko-osissa: oma äiti ei hoitanut vauvana. Hmm, se vaan, että tuli jo eka virhe stooriin: sisko, jonka miehen vietteli, oli isosisko. Kertoja ei ollutkaan äidilleen eka vauva, jonka tulosta olisi mennyt sekaisin. Hups.
[/quote]
Jaa että tokasta vauvasta ei voi potea synnytysmasennusta? Ei siis mitään mokaa. Muru on aina puhunut olevansa perheen kuopus. Nää provohuutelut ei kuulu tähän tarinaan please.
[/quote]
Aa, okei, eli tarinan henkeen kuuluu, että kaikki leikkii että tää on totta. Okei ;)
[/quote] Niin siis tämähn ei ole tämän hahmon ainoa ketju, onhan muru kirjoitellut tänne jo parin vuoden ajan.