Ihastunut työkaveriin, miten edetä?
Tilanne on piinallinen: olen ihastunut työkaveriini ja en tiedä hänen tunteistaan. Juttelemme usein työasioita, mutta mies on asiallinen, vaikka selvästi hakeutuu usein seuraan. Hän on tavallaan esimieheni myös, joten ei varmasti tee itse mitään ehdotuksia. Toisaalta en osaa tulkita tunteitakaan, paitsi omiani ja olen ihastunut, ollut jo pian vuoden. En ole osoittanut asiaa millään tavalla muuten kuin ystävällisyydellä.
Moraalin vartijoille tiedoksi, että mies on naimisissa, mutta se ei ole mielestäni olennaista tässä. Tuskin olen ensimmäinen, joka ihastuu elämässään varattuun. Täytyykö tunteet nyt vain yrittää kuolettaa vai mitä teen?
Kommentit (34)
Ai juu! Tärkeää! Älä käytä anonyymiä postia ainakaan työkoneelta. Postin header-tietojen ip-osoitteella admin saa selville kuka postin lähetti.
Eli käytä esim kännyä mobiiliverkossa niin olet jo enemmän anonyymi.
Kuules ap, kysypä vaikka ensin esimiehesi vaimolta, olisiko kenties hänellä mitään sitä vastaan, että alat meilailemaan ja höpöttämään miehelleen kukista ja mehiläisistä. Ehkä vaimo voi kertoa, kun et itse tiedä mitä tehdä, mikä olisi juuri sinulle paras ratkaisu. Jos sulla ei ole salattavaa, etkä halua heidän perhettään rikkoa, kuten sanoit, niin eikös vaimokin voi olla tietoinen avioliiton kautta asiasta? Voit saada vaimolta jopa hyviä neuvoja. Tuu sit tänne kertomaan, miten kävi! :D
Ei ehdottomasti mitenkään! Työnteko tulee olemaan äärettömän kiusallista, jos ja kun juttu ajaa karille. Kadut sitä syvästi.
Ällöttää tämä länsimainen yksiavioisuus! Miksi teidän moraaliinne ei mahdu, että naisella voisi olla enemmän kuin yksi mies? Ettekö pysty rakastamaan kuin yhtä miestä kerrallaan?
Unohda koko juttu. Hänellä on jo oma rakas.
kertokaa joku edes se, miten teidän omat työpaikalla alkaneet suhteenne on edenneet? alan olla epätoivoinen. tunteita olen yrittänyt kuolettaa jo vuoden.
Mulla ei ole ollut koskaan suhdetta varattuun esimieheeni ja harkitsisin vakavasti asian unohtamista kokonaan tai ainakin työpaikan vaihtamista ensin.
Ai miten edetä? Vaihda työpaikkaa.
työpaikkaa en aio vaihtaa tietenkään. ymmärän, että tilanne on vaikea. toisaalta olen todella yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja unohtaa koko jutun, mutta se on vaikeaa, kun olen ihastunut niin paljon. elämä on lyhyt, joten en myöskään haluaisi edes unohtaa koko asiaa. en oikeasti tiedä mitä tehdä. töihin on tämän takia kiva tulla mutta toisaalta myös raskasta. mies ei tee elämääni yhtään helpommaksi olemalla aika paljon seurassani. en uskonut, että mulle kävisi ikinä näin ja että tunteet ei suostu loppumaan vaikka yritän.
t. ap
Arvostaisit itseäsi sen verran että et kelpuuta miestä joka on jo naimisissa. Jos rakkautenne on aitoa, uskon että hänen suhteensa kuolee joka tapauksessa eikä siihen tarvita sinua vauhdittamaan tätä. Ja jos mies on valmis pettämään vaimoaan sinun kanssasi, hän ei ole moraaliltaan kovinkaan vahva. Toisaalta ei tuo sinunkaan moraalisi taida kovin korkealla liidellä joten ehkä te olisittekin juuri sopiva pari? Minun aviomiehelläni oli muuten suhteemme alussa vientiä töissä ja töiden ulkopuolella, ja mies sanoi näille tarjokkaille että kiitos ei, minulla on jo maailman paras nainen. Jos mieheni jostain syystä tulisi toisiin ajatuksiin, se olisi sitten eri juttu mutta ei meidän suhteeseemme vaikuta meihin ihastuvat ihmiset. Ihan ystävällisesti minäkin ylpistelen tarjokkaille että mulla on jo ihana mies ja ei tee mieli muita, mutta tokihan näitä tarjokkaita ei meillä nykyisin enää ole niin paljoa kun ei tehdä itseämme turhaan "tykö", suhteen alussa sitä tulee flirttailtua varmaan huomaamattaankin vielä enemmän toisaalle mitä sitten kun suhde on vakava.
.Joten siltä osin voit olla ap huoletta, mikäli esimiehesi osoittaa tunteensa sinua kohtaan, ja on valmis pettämään puolisoaan, on hän varmasti sinulle juuri se oikea. :)
Jos tämä mies on esimiehesi, hän saattaa olla seurassasi jo ihan työasioiden hoidon takia, välttämättä tämä ei lainkaan ole merkki ihastumisesta, joten varo, ettet tulkitse väärin.
Jos teet aloitteen ja mies tyrmää sinut, voi olla aika kiusallista jatkaa työntekoa tuossa paikassa. jos teille kehkeytyisi salasuhde, sekin olisi kiusallista peittelyä töissä jatkuvasti. Jos suhde loppuisi, senkin jälkeen yhteistyön jatkaminen olisi varmasti kiusaalista ja hankalaa, jollei mahdotonta. On aika pieni mahdollisuus, että mies jättäisi vaimonsa ja eläisitte onnellisena elämänne loppuun asti. Joten huonoja vaihtoehtoja on paljon.
Olet miehelle vain virkistävää ajanvietettä. Jos mies oikeasti olisi kiinnostunut sinusta, niin hän olisi ollut aktiivisempi jo aikoja sitten.
Varo myös omia tunteitasi. Kuten täällä jossain ketjussa oli puhe, esimerkiksi ostamisen autuus tulee siitä, että on ostoksilla. Aivoihin erittyy mielihyvähormonia, dopamiinia jne. Kun ostos on tehty, mielihyvä lakkaa. Se oli voimakkaimmillaan ennen ostoksen realisoitumista.
Nyt se tärkeä pointti: ihastuminen kiellettyyn hedelmään on usein samanlaista. Saatat hämmästyä, kun tilanteen "puhkaiseminen" sen tunnustamalla ihastuksen kohteelle, ei saakaa kaikkia taivaita aukeamaan vaan päinvastoin.
Etene tosi hitaasti. Voi olla, että saat parhaat kiksit nyt ennen ostosta kuin saisit ostoksen jälkeen. Ja se, että mies on esimies, tekee asiasta eeerittäin vaikean, jos kaikki ei mene täydelleen putkeen paljastuksen jälkeen.
ihan mahdollista, että olen hänen mielestään vain kiva työkaveri ja hauskaa ajanvietettä. pieni mahdollisuus on kuitenkin, että ihastumisesta on kyse molemminpuolin. miten voin tietää sen? hän ei asemansa puolesta varmasti tule tekemään mitään ainakaan töissä. itsekään en keksi mitään keinoa tilanteen selvittämiseksi. jännite, jonka tunnen on vahva, ei sille voi mitään, ja se pahenee koko ajan. miten tunteista pääsee eroon? tapailin muita miehikin välillä, mutta ajattelen vain ja ainoastaan työkaveriani.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:55"]
työpaikkaa en aio vaihtaa tietenkään. ymmärän, että tilanne on vaikea. toisaalta olen todella yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja unohtaa koko jutun, mutta se on vaikeaa, kun olen ihastunut niin paljon. elämä on lyhyt, joten en myöskään haluaisi edes unohtaa koko asiaa. en oikeasti tiedä mitä tehdä. töihin on tämän takia kiva tulla mutta toisaalta myös raskasta. mies ei tee elämääni yhtään helpommaksi olemalla aika paljon seurassani. en uskonut, että mulle kävisi ikinä näin ja että tunteet ei suostu loppumaan vaikka yritän.
t. ap
[/quote]
"Elämä on lyhyt" On sulla saatana hyvät perustelut! Mieti sillä vehkeelläs, että miehen lasten elämän ydinperheessä ei tarvitse olla yhtä lyhyt! Ja joo joo, mieshän se syyllinen on, jos vaimonsa ja lapsensa takiasi jättää, mutta oletko onnesi ansainnut, kun mietit lasten hajonnutta kotia ja järkyttynyttä vaimoa, jonka paikkaa havittelet kierosti selän takana?
Meillä miehen kanssa on väliinkiilaajista useita kokemuksia, sillä erolla, että myös mieheni halveksii syvästi kaltaisiasi. Olen onneksi jopa saanut nauttia huorien hämmästyneistä ilmeistä, kun on äijä tehnyt nähteni selväksi, missä mennään. Siis on vielä hyviäkin miehiä. Toivottavasti esimiehesikin on. Miksi juuri Sinun pitäisi häntä ruveta testaamaan? Hae lohtua muualta! Ällötys!
en ole kiilannut kenenkään väliin enkä tehnyt mitään aloitteita. yritän keksiä miten ratkaisisin tilanteen. toisaaalta ei ole varmaan muuta keinoa kuin yrittää kestää ja nauttia ihastuksesta tällaisena. jospas tunteet vaikka joku päivä loppuisivat. miestä en voi vältellä töissä, koska olemme samassa tiimissä. en haluakaan, koska teemme yhdessä hyvin töitä, tunteita tai ei. mutta mun mielenrauha alkaa olla mennyttä, nyt vuoden jälkeen tunteet ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne etsivät ulospääsyä. en halua pahaa mieltä varatuille tai aiheuttaa pelkoa siitä, että naiset jahtaavat miehiä töissä, en minäkään niin ole tehnyt tai tee nytkään. turha siis käydä hyökkykseen.
t. onneton ja turhautunut ap
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:11"]
Tilanne on piinallinen: olen ihastunut työkaveriini ja en tiedä hänen tunteistaan. Juttelemme usein työasioita, mutta mies on asiallinen, vaikka selvästi hakeutuu usein seuraan. Hän on tavallaan esimieheni myös, joten ei varmasti tee itse mitään ehdotuksia. Toisaalta en osaa tulkita tunteitakaan, paitsi omiani ja olen ihastunut, ollut jo pian vuoden. En ole osoittanut asiaa millään tavalla muuten kuin ystävällisyydellä.
Moraalin vartijoille tiedoksi, että mies on naimisissa, mutta se ei ole mielestäni olennaista tässä. Tuskin olen ensimmäinen, joka ihastuu elämässään varattuun. Täytyykö tunteet nyt vain yrittää kuolettaa vai mitä teen?
[/quote]
No kuulehan, kun juuri se, että mies on varattu, on olennaisinta koko jutussa!
Ja toiseksi olennaisin seikka on se, että olet kirjoitustaidoistasi päätellen provo.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:23"]
en ole kiilannut kenenkään väliin enkä tehnyt mitään aloitteita. yritän keksiä miten ratkaisisin tilanteen. toisaaalta ei ole varmaan muuta keinoa kuin yrittää kestää ja nauttia ihastuksesta tällaisena. jospas tunteet vaikka joku päivä loppuisivat. miestä en voi vältellä töissä, koska olemme samassa tiimissä. en haluakaan, koska teemme yhdessä hyvin töitä, tunteita tai ei. mutta mun mielenrauha alkaa olla mennyttä, nyt vuoden jälkeen tunteet ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne etsivät ulospääsyä. en halua pahaa mieltä varatuille tai aiheuttaa pelkoa siitä, että naiset jahtaavat miehiä töissä, en minäkään niin ole tehnyt tai tee nytkään. turha siis käydä hyökkykseen.
t. onneton ja turhautunut ap
[/quote]
voi muru, koeta jaksaa! vinkkini on, että jatkat kärsivällisesti tilanteen tarkkailua. Olen varma, että jos alkaa näyttää siltä, että vastapuolella on samanlaisia tunteita ja tunteet kannattaa paljastaa, niin tunnistat sen hetken kyllä. Se hetki voi odottaa vaikka vuoden päässä.
On vain niin, että tässä on niin kauheasti pelissä. mUistan itse umpirakastuneen tutun, jota kaverit yllyttämällä yllyttivät kertomaan tunteistaan aikuisopiskelijaopettajalleen. Kun ne eivät saaneet vastakaikua, voit kuvitella, millaista kiusaantunutta piinaa molemmille oli yhteiset tunnit myöhemmin, etenkin kun ympärillä oli myös se ongelmiin houkutellut virnuilijaporukka.
siksi sanon, että älä tee mitään hätiköityä. Jos heppu ei vastaa tunteisiisi ja kiusaantuu vain ja silti joudutte olemaan yhteisissä palavereissa, niin sulla ja sillä voi olla todella vaivaantuneet fiilikset.
Koeta jaksaa!
Jos sulla on tarkka vainu, niin voihan olla, että mies olisi vähän ihastunut. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että hän olisi valmis pettämään vaimoaan ja ryhtyisi mihinkään. Eli ihastumisestakin huolimatta saattaisi olla niin, että aloite olisi kiusallinen ja vastaus tyly.
Näin nörttinä käyttäisin tekniikkaa hyödykseni.
Voisit laittaa esim gmailiin osoitteen, josta voit sitten anonyyminä laitta postia tuolle esimiehelle ja kysyä onko hänellä tunteita kanssakollegaan. Tietty riski on, että hän ajatteleen vastatessaan jotakuta muuta :) Tai arvelee vaimonsa testaavan :)
Toinen vaihtoehto, että FB-kaveruus? Jos hän pitää kuvistasi tai muuten kommentoi, sieltä voisit saada vihiä hänen tunteistaan.
Kolmas vaihtoehto, lykkää sille lappu kuoraan, jossa kerrot omista tunteistasi ja kysyt saatko vastakaikua :)
Onnellista elämää!