Lue keskustelun säännöt.
Meillä kaksi lasta ja lapsiluku täysi. Asia herättää ihmetystä.
04.02.2014 |
Kysellään, olemmeko ihan varmoja nyt. Että ei sitten kolmatta lasta? Naureskellen sanotaan, että ihan varmasti vielä iltatähden teette, kun lapset isompia.
Ei, ei tehdä! Kaksi lasta riittää. En halua olla mummoäiti ja haluan nauttia omasta ajasta, kun lapset tuosta kasvavat ja lentävät pesästä. Niin ja eritoten haluan olla jaksava mummo, jos lapsenlapsia siunaantuu.
Kommentit (11)
Sama täällä. tulossa toinen ja todella varma asiasta, ettei enempää tehdä. Miksi tämä herättää kummastusta ja arvuuttelua siitä että kyllä kolmas tulee vielä.
Meillä kans ideana saada joskus se oma elämäkin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttääkö teitä, että joku haluaa vain yhden lapsen
Meilläkin kaksi lasta eikä koskaan olla kuultu mitään kummasteluja. Pitäisin tuollaista arvostelua lievästi omituisena. Minua ei ole koskaan kiinnostanut, montako lasta joku tekee (jos hoitaa heidät hyvin) vai tekeekö lapsia ollenkaan.
Mä just pohdin yöllä tuota, kun jotkut puhuvat "oman elämän takaisin saamisesta". Onko tämä yleinen ajatusmalli lapsiperheissä? Mä ainakin koen lapsiperhe-elämän olevan mun omaa elämää.
Mitä lapsilukuun tulee... Meille on myös tulossa vain kaksi lasta, mutta uskon kyllä, että jos tulisin vahingossa raskaaksi, pitäisimme lapsen. Meillä syynä lapsiluvun pitämiseen kahdessa on oma jaksaminen (myös työnteon kannalta, isompi lapsiluku tarkoittaisi enemmän töitä ja siis vähemmän aikaa niille lapsille) ja taloudelliset syyt (auton ja talon pitäisi molempien olla isompi). Mutta jos minulle kävisi samoin kuin äidilleni, joka tuli vahingossa raskaaksi nelikymppisenä ja oli hänkin suunnitellut lapsiluvuksi kahta, pitäisin kyllä lapsen.
Minulla on kaksi poikaa, ja lapsiluku täynnä. En jaksa ymmärtää niitä, jotka sanovat, että kyllähän te tyttöä vielä yritätte. WTF? Miksi IHMEESSÄ yrittäisin? Kiitos, mutta minä haluan nukkua vastedes öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 08:55"]
Mä just pohdin yöllä tuota, kun jotkut puhuvat "oman elämän takaisin saamisesta". Onko tämä yleinen ajatusmalli lapsiperheissä? Mä ainakin koen lapsiperhe-elämän olevan mun omaa elämää.
Mitä lapsilukuun tulee... Meille on myös tulossa vain kaksi lasta, mutta uskon kyllä, että jos tulisin vahingossa raskaaksi, pitäisimme lapsen. Meillä syynä lapsiluvun pitämiseen kahdessa on oma jaksaminen (myös työnteon kannalta, isompi lapsiluku tarkoittaisi enemmän töitä ja siis vähemmän aikaa niille lapsille) ja taloudelliset syyt (auton ja talon pitäisi molempien olla isompi). Mutta jos minulle kävisi samoin kuin äidilleni, joka tuli vahingossa raskaaksi nelikymppisenä ja oli hänkin suunnitellut lapsiluvuksi kahta, pitäisin kyllä lapsen.
[/quote]
lapsiperhe on vain puoliksi minun omaa elämää. Minun sisäinen maailmani on niiiiiin suuri, että minä tarvitse aikaa olla siellä sisäisessä maailmassani. Muuten en voi hyvin. Ja lapset kyllä häiritsevät tätä asiaa.
Voi kuulkaa, teette niin tai näin, aina jonkun mielestä väärin. Olipa lapsia nolla, yksi kaksi tai neljä, kuten meillä on. Kyse voi ihmettetlyissä olla myös aivan harmittomasta, kevyestä jutustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Small talk. Lapsiperheiden ollessa kyseessä lapsista ja niiden lukumäärästä keskustelu on vähän kuin puhuisi vieraille säästä.
Joko
A) ihmettelijöillä ei ole elämää, vaan he puuttuvat teidän elämäänne saadakseen sisältöä omaansa. Jättäkää kommentit omaan arvoonsa, tuntekaa myötätuntoa noita ihmisiä kohtaan, vaihtakaa puheenaihetta
tai
B) teitä kiinnostaa kohtuuttoman paljon se, mitä muut ovat mieltä teidän valinnoistanne, siksi kiinnitätte siihen huomiota ja haluatte lapsiluvullenne laajan hyväksynnän. Miksi?
Meillä on kolme lasta eikä mulla ole harmainta hajuakaan siitä mitä meidän lapsiluvusta ajatellaan kansan syvissä riveissä. Kerran joku puolituttu kutsui meitä suurperheeksi ja se vähän nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samoja kyselyitä meille tullut. Töissä varsinkin, missä muut työkaverit on 50+ naisia, kaikki on ihan varmoja, että viel teen iltatähden. Vastaan siihen aina nauraen, että en todellakaan, haluan nukkua yöni nyt kun siihen vihdoin on mahdollisuus! Meillä lapset valvotti todella paljon pienenä.
Toinen puoli asiasta, mitä en kerro missään kahvipöytäkeskusteluissa on se, että eipä meille olisi oikein mahdollistakaan tulla enempää lapsia. Mulla niin paha endometrioosi, että menkat pidetään lääkkeillä pois, ja jos lääkkeet lopettaisin ja aloittaisin raskauden yrityksen, lopputulos olisi varmemmin leikkauspöytä kuin lapsi, joten miksi rasittaa elimistöään yhtään enempää. Tuokin on jo kertaalleen kokeiltu. Mutta onneksi olemme siis molemmat sitä mieltä, että kaksi lasta on meille aivan passeli määrä, eikä kumpikaan haluaisi enää aloittaa sitä yövalvomis-, potta-, ym.rumbaa alusta.
Joten antaa toisten kysellä ja vihjailla, näkevätpähän ajan kanssa että lapsia ei lisää tule vaikka kuinka sitä povaavat.
Mitä sitten?