Olen henkisesti kuin miehet.

Kuule, oot hyvin erilainen kuin mun mies. Miehet eivät kaikki ole samanlaisia. 

Jep. Mutta ei se ryyppääminen määritä mieheyttä tai naiseutta.

Jep. Mutta ei se ryyppääminen määritä mieheyttä tai naiseutta.

Kannatan kyllä sitä, ettei mennä automaattisesti mukaan mihinkään "naiset häärää keittiössä" -stereotypiaan. Mun mielestä kyllä tuo että tellä on lapsi mukana ja jätätte lapsen muille hoidettavaksi on outoa.

Minua ei ryyppääminen kiinnosta yhtään miehenä. Tunturiralli voisi vähän kiinnostaa, mutta siinäpä se.

Kyllähän niitä naisia riittää, jotka pitävät ryyppäämisestä. Ei se tee kenestäkään henkisesti miestä.

Tarkoitit siis sanoa että olet henkisesti kuin alkoholisti ja tunteeton kusipää ja kirjoitit virheellisesti mies. Olepa vaikka pari kuukautta lapsiaan hoitava ja rakastava absolutistimies, auttaisi ainakin lapsiasi...

Sinun elämäntapasi mahdollistaa se että rekisteröidyn parisuhteesi toinen puolisko tekee enemmän kotihommia ja hoitaa lapsia.

Minä olen meidän perheen "mies". Mieheni on hoitanut vauvaa alusta asti, minä olen työelämässä.

Miten ne miehet elää? Ryyppää ja katsoo ralleja??

Enpä tiennytkään, että kaikki miehet ovat samanlaisia.

Kuka teillä hoitaa lapset, kun miehesi katsoo ralleja ja ryyppää ja sinä teet samoin?

Sinun olisi pitänyt kertoa muitakin esimerkkejä. Nyt tulee vaikutelma, että vain miehet pitävät hauskaa ja että vain viina on hauskaa :D 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:19"]

Kuka teillä hoitaa lapset, kun miehesi katsoo ralleja ja ryyppää ja sinä teet samoin?

[/quote]

No ihan selvinpäin käydään koko perhe katsomassa ralleja eipä ole ketään kelle lasta laittaa hoitoon.

Sä oot henkisesti kakara.

Ei mun mies oo onneks tuommonen.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:46"]

Sä oot henkisesti kakara.

Ei mun mies oo onneks tuommonen.

[/quote]

En tarkottanutkaan että kaikki miehet olisivat tuollaisia mutta aika moni on ja kiva olla näin 41v kakara.

Olen 33 vuotias mies enkä ryyppää. Joskus 20- vuotiaana tuli pörrättyä ja otettua huikkaa, mutta ei enään aikoihin. Baarit ja discot ei kiinnosta. Eikä ralli, formulat, eikä fudis kiinnosta. Lätkä kyllä kiinnostaa. Ja jos on perheessä lapsi, kuten meilläkin on, niin silloin ei normaalisti juoda alkoholia yhtään, paitsi alkoholistien perheessä.

Onpa sinulla ahdaskatseinen ja stereotyyppinen kuva sukupuolista - mutta tietty silloin on helppo olla ns. rebel (vaikkei todellisuudessa olisikaan) ja se mielikuva voi tuoda itselle tyydytystä - varsinkin jos ihannoi miessukupuolta ja halveksii naisia tai naismaisuutta.

Itse olen ikisinkku, lapseton, teen oikeasti mitä huvittaa. Lähden bailaamaan, jos siltä tuntuu, pokaan seksiseuraa, jos panettaa, pidän muutamaa vakiopanoa, teen kaikki päätökset itse ja kannan niistä myös yksin vastuuni. En ole koskaan ajatellut, et olenko jotenkin naismainen vai miesmäinen - olen ei-perhekeskeinen, sitoutumiskammoinen, itsenäinen, itsekeskeinen ihminen. Ei sen kummempaa. Yksi tapa elää elämäänsä muiden tapojen joukossa.

Naisilla harvoin on minkäänlaista aavistusta miehenä olemisesta. Ainakaan ryyppäämisestä se ei koostu, sen voin aloittajalle vinkkinä kertoa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:53"]

Kuule, oot hyvin erilainen kuin mun mies. Miehet eivät kaikki ole samanlaisia. 

[/quote]

Nimenomaan, ihmiset on erilaisia, mutta ei kaikki sitä näemmä tajua.

Minä olen myös jotenkin aika miesmäinen nainen. Ulkoisesti en ole sitä ollenkaan, olen pienikokoinen ja siro hyvin naisellisen näköinen nainen. Mutta muuten...

Harrastukset: katson futista ja jääkiekkoa telkkarista, pelaan tietokoneella, käyn (miespuolisten) kaverien kanssa kaljalla varsinkin katsomassa urheilumatseja, sekä konserteissa ja jääkiekkomatseissa. Olen DI ja  erittäin miehisellä alalla. Olen aika äänekäs ja tilani ottava, minusta puuttuu sellainen monelle naiselle ominainen pehmeys ja peräänantavuus.

Ajattelumaailmaltani olen hyvin käytännönläheinen, suoraviivainen ja ratkaisukeskeinen. En ymmärrä ongelmien pyörittelyä puhumalla, jos ei ole tarkoituskaan löytää niihin käytännön ratkaisuja vaan jotenkin vain "purkaa tunteita". Olen hyvin paljon sellainen mitä jotkut Mars ja Venus parisuhdeoppaat kuvaavat miehen stereotyypiksi, roolini parisuhteissa on aina ollut noiden kirjojen miehen rooli ja mies on ollut enemmän siinä naisen roolissa. Seurustelukumppanini, joita on vain 2 koko elämän ajalta, ovat olleet sitten vastapainoksi sellaisia luonteeltaan ja ammatiltaan naisellisia. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:01"]

Minä olen myös jotenkin aika miesmäinen nainen. Ulkoisesti en ole sitä ollenkaan, olen pienikokoinen ja siro hyvin naisellisen näköinen nainen. Mutta muuten...

Harrastukset: katson futista ja jääkiekkoa telkkarista, pelaan tietokoneella, käyn (miespuolisten) kaverien kanssa kaljalla varsinkin katsomassa urheilumatseja, sekä konserteissa ja jääkiekkomatseissa. Olen DI ja  erittäin miehisellä alalla. Olen aika äänekäs ja tilani ottava, minusta puuttuu sellainen monelle naiselle ominainen pehmeys ja peräänantavuus.

Ajattelumaailmaltani olen hyvin käytännönläheinen, suoraviivainen ja ratkaisukeskeinen. En ymmärrä ongelmien pyörittelyä puhumalla, jos ei ole tarkoituskaan löytää niihin käytännön ratkaisuja vaan jotenkin vain "purkaa tunteita". Olen hyvin paljon sellainen mitä jotkut Mars ja Venus parisuhdeoppaat kuvaavat miehen stereotyypiksi, roolini parisuhteissa on aina ollut noiden kirjojen miehen rooli ja mies on ollut enemmän siinä naisen roolissa. Seurustelukumppanini, joita on vain 2 koko elämän ajalta, ovat olleet sitten vastapainoksi sellaisia luonteeltaan ja ammatiltaan naisellisia. 

[/quote]

Mä olen ulkoisestikkin miesmäinen siis pitkä ja muutenkin isokokoinen. Urheilun katsomisesta en niin välitä mutta ralleja kyllä seuraa,nettipeleitä yms tykkään. Tykkään käydä ravintoloissa juhlimassa yms ja mieheni on taas äitimäinen. Hyvin lempeä lapselle,puhaltaa jos tulee pipi,lohduttaa yms itse en ole lainkaan sellainen. ap

Olet tyypillinen NAINEN. Pidät itseäsi miesmäisenä ja erilaisena kuin kaikki muut naiset...