Mies koko ajan pahalla päällä.
Voiko toisen ärtymysraivoamiskierrettä katkaista mitenkään? Mies on jatkanut useamman viikon raivokasta käytöstä; keskinmäärin joka toinen päivä alkaa huutaan, äriseen tai ivaan turhista asioista. Siis sellaisista, mistä normaalissa tilassa oleva ihminen ei edes osaisi alkaa valittaan. Käytös muistuttaa vuoroin uhmaikäistä ja murkkuikäistä.
Olen tosi väsynyt. Mun päivät alkaa tän suhteen miettimisellä. En jaksa olla tollasen veemäisen käytöksen kohteena. Mitä voin tehdä?
Kommentit (43)
Tsemppiä! Meillä samaa ollut. Ja kun olen yrittänyt ehdotella viikonloppua kahdestaan ilman lasta niin ei sano juuri mitään ja oikein mikään ei nappaa ja sittenhän nämä yhteiset hetket jää pitämättä tämän "hiljaisuuden" vuoksi. Muuten meilläkin huudetaan ja äristään ihan ihme asioista ja koittaa päteä jotain.
Minä olenkin satsannut ystäviin ja liikun heidän kanssaan paljon ja vietämme aikaa myös yhdessä lasten kanssa. Mies voi murjottaa kotona tietokoneella pelaten kuin joku 10v. Istuu koko päivän tietokoneella jos lapsi poissa. Mutten kyllä osallistuu kotitöihin yhdessä.
Voiko miehelläsi olla paineita töissä? irtisanomisuhka? Rahaongelmia? Suhde? Masennus? Onko elämäntilanteenne muuttunut jollain tapaa?
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[/quote]
Ymmärsin, että yritit tässä sarkasmia. Ei kuitenkaan naurata. Vituttaa lähinnä miehet, joiden onnellisuus on niin ulkoa johdettua että lähtee kumppanista. Terve ihminen ei raivoa.
Pistäsin miehen yksilöterapiaan, ainut mihin on suostunut on pariterapia. Mun mielestä hänen paikkansa olisi kuitenkin enemmän yksinään psykologilla. Ei näitä ongelmia parisuhteen kautta hoideta.
ap.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[/quote]
Ymmärsin, että yritit tässä sarkasmia. Ei kuitenkaan naurata. Vituttaa lähinnä miehet, joiden onnellisuus on niin ulkoa johdettua että lähtee kumppanista. Terve ihminen ei raivoa.
Pistäsin miehen yksilöterapiaan, ainut mihin on suostunut on pariterapia. Mun mielestä hänen paikkansa olisi kuitenkin enemmän yksinään psykologilla. Ei näitä ongelmia parisuhteen kautta hoideta.
ap.
Kuulostaa kummalta ettei kumppani tiedä mitä toinen raivoaa ja kiehuu.
Mitä sen pitäisi kotona tehdä? Sanot että kun lapsi on pois kotoa niin mies pelaa koneella. Okei. No pitäisikö siis miehen ottaa tilanne haltuun ja tehdä jotain muuta? Ehdottaa vaikka jotain sinulle? Vai sinun? Entä kieltäytyykö mies tekemästä jotain kanssasi?
Melko hämmentävä avaus tämä ketju on. Onneksi oma parisuhteeni ei toimi noin. Koska ollaan tuossa tilanteessa: suhde ei toimi.
Kiinnostaa ihan kamalasti; jos sinä laahustat kavereittesi kanssa ja sinulla on omat juttusi niin miksi mies ei sitten voisi pelata tietokoneella? Oletko ajatellut että mies maksaa sinulle potut pottuina siitä että sä hylkäät hänet kavereittesi takia? Miksi sen pitäisi yrittää sinua enempi?
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[/quote]
Ymmärsin, että yritit tässä sarkasmia. Ei kuitenkaan naurata. Vituttaa lähinnä miehet, joiden onnellisuus on niin ulkoa johdettua että lähtee kumppanista. Terve ihminen ei raivoa.
Pistäsin miehen yksilöterapiaan, ainut mihin on suostunut on pariterapia. Mun mielestä hänen paikkansa olisi kuitenkin enemmän yksinään psykologilla. Ei näitä ongelmia parisuhteen kautta hoideta.
ap.
[/quote]
No hyvä kun on kaikki keinot käytetty ja yritetty suhteen parantamisen eteen.
Sen jälkeen voikin sitten todeta, ellei mikään auttanut, että miksi pitää väkisin yritää pysyä yhdessä jos toinen ei kiinnosta muutakuin negatiivisessa mielessä.
Meillä mies kiukuttelee ja murjottaa, jos ei saa omasta mielestään tarpeeksi usein seksiä. Voisikohan olla tästä kyse ap:nkin miehen tapauksessa? Hankala yhtälö kun lapset on pieniä ja unet jäävät tosi lyhyeksi, niin pitäisi jaksaa vielä touhuillakin :)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[/quote]
Ymmärsin, että yritit tässä sarkasmia. Ei kuitenkaan naurata. Vituttaa lähinnä miehet, joiden onnellisuus on niin ulkoa johdettua että lähtee kumppanista. Terve ihminen ei raivoa.
Pistäsin miehen yksilöterapiaan, ainut mihin on suostunut on pariterapia. Mun mielestä hänen paikkansa olisi kuitenkin enemmän yksinään psykologilla. Ei näitä ongelmia parisuhteen kautta hoideta.
ap.
[/quote]
Kirjoituksestasi saa kyllä sen kuvan, että sun mielestäsi syy tilanteeseenne on vain miehessäsi.
Parisuhteessa kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Eli parisuhteen kautta saat miehesi tyytyväiseksi, mikäli haluat ja sen parisuhteen laatu vaikuttaa kummankin tyytyväisyyteen. Jos pidät miestäsi uhmaikäisenä ja vertaat murkkuun, niin silloin taitaa arvostus miestäsi kohtaan olla aika alhainen kumppanina ja rakastajana.
Suosittelisin itsellesi peiliin katsomista ja vakavaa pohdintaa ja itsekritiikkiä. Siis lähinnä omaa käyttäytymistä ja suhtautumista.
Meillä sama juttu. Mies on minulla ja lapsille (ja kaikelle muullekin) jatkuvasti vihainen - syy ei ole tiedossa. Kotihommat hoitaa omalta osaltaan, töissä käy jne, mutta mikään muu ei kiinnosta (ei kyllä kiinnosta työtkään, mutta sinne kun on pakko mennä).
Ei halua tavata kavereita, ei halua vaihtaa alaa/työpaikkaa, ei kiinnosta mikään muu kuin sohva ja tv.
Minä myös tapaan ystäviäni ja kyläilen lasten kanssa - tuota murjottajaa kun ei jaksa katsella ja sekin on vain tyytyväinen kun ollaan poissa sitä häiritsemästä.
Vituttaa kun lapset saa näin paskan mallin parisuhteesta, mutta minkäs teet. Ei se erolapsenkaan elämä hääviä ole - reissaaminen, mahd uudet kumppanit ja sisarukset jne... Meillä kumminkin talous ok, ei väkivaltaa, ryyppäämistä tms. Ainoastaan tuo jatkuva negatiivisuus syö ilmapiiriä todella. Ja mihinkään hoitoon/lääkityksiin mies ei suostu.
Olen jo harkinnut asumuseroa asian takia, kun tuntuu ettei jaksa tuota ikuista murjotusta. Sympatiat ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:22"]
Kokemuksesta tiedän, etei tuohon auta muu kuin naisen vaihtaminen. Kun pelkkä pärstä ja sen näkeminen ärsyttää. olet jossakin vaiheessa tainnut toimia hieman ajattelemattomasti ja siitä tuo jatkuva ärsytystila miehellesi.
Toinen vaihtoehto on sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tosi huomaavaiseksi ja nöyräksi miestäsi kohtaan. siksti -fifti. saattaa jopa auttaa tilanteen korjaantumisessa.
[/quote]
Ymmärsin, että yritit tässä sarkasmia. Ei kuitenkaan naurata. Vituttaa lähinnä miehet, joiden onnellisuus on niin ulkoa johdettua että lähtee kumppanista. Terve ihminen ei raivoa.
Pistäsin miehen yksilöterapiaan, ainut mihin on suostunut on pariterapia. Mun mielestä hänen paikkansa olisi kuitenkin enemmän yksinään psykologilla. Ei näitä ongelmia parisuhteen kautta hoideta.
ap.
[/quote]
Kirjoituksestasi saa kyllä sen kuvan, että sun mielestäsi syy tilanteeseenne on vain miehessäsi.
Parisuhteessa kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Eli parisuhteen kautta saat miehesi tyytyväiseksi, mikäli haluat ja sen parisuhteen laatu vaikuttaa kummankin tyytyväisyyteen. Jos pidät miestäsi uhmaikäisenä ja vertaat murkkuun, niin silloin taitaa arvostus miestäsi kohtaan olla aika alhainen kumppanina ja rakastajana.
Suosittelisin itsellesi peiliin katsomista ja vakavaa pohdintaa ja itsekritiikkiä. Siis lähinnä omaa käyttäytymistä ja suhtautumista.
[/quote]
Tuo parisuhdeoppaiden totuus ei tässä tilanteessa ihan oikeasti päde. Kyllä tässä ollaan peiliin katsottu, usko pois. Ja pariterapiassakin käyty. Minä todellakin koen, että miehen raivoamiseen on mies itse syyllinen. Miten muutenkaan? Vertaappa vaikka fyysiseen väkivaltaan, ainahan se on lyöjän vika. Sama on henkisen väkivallan kohdalla. Miehen aiheet huutaa minulle liikkuu sillä linjalla, että en esimerkiksi etten syö tiettyjä ruoka-aineita tai satun vilkaisemaan häneen.
ap.
Ap lisää vielä edelliseen viestiinsä.
Todellakin toivoisin, että voisin jotain suhteen parantamiseksi tehdä. Ei vaan näytä olevan mitään, mitä minä voisin tehdä. Paitsi kadottaa itseni ja alkaa alistumaan hiirulaiseksi, joka yrittää olla olematta ettei mies hermostu.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 10:06"]
Ap lisää vielä edelliseen viestiinsä.
Todellakin toivoisin, että voisin jotain suhteen parantamiseksi tehdä. Ei vaan näytä olevan mitään, mitä minä voisin tehdä. Paitsi kadottaa itseni ja alkaa alistumaan hiirulaiseksi, joka yrittää olla olematta ettei mies hermostu.
[/quote]
Mä sanoisin tollaselle miehelle, että "mitä sä raivoat siinä, jos ei ole muuta asiaa niin pidä turpas kiinni tai lähde kävelemään". Paskat tollaseen mitkään pari- tai yksilöterapiat auttaa.
Sun olemukses ilmeisesti ärsyttää miestä, se on kyllästynyt avioliittoonsa tai sillä on uusi nainen. Raivoamalla yrittää saada sut luovuttamaan, että pääsis eroon ja/tai uuden naisensa luokse. Ei halua itse olla perheenrikkoja.
Vieläkin mietityttää tämä aihe. :( Meillä on elämässä loppujen lopuksi monta asiaa niin hyvin ja rakastan miestäni ja hän minua, mutta miehen negatiivinen asenne elämään ja kaikkeen tapahtuvaan on pikku hiljaa jäytänyt minua jo useamman vuoden ajan... Mutta tuntuu, että ei kai tuollainen ole "riittävä" syy erotakaan? Kun mies on kuitenkin uskollinen puoliso, ahkera työntekijä, melko hyvä isä ja rakastamme molemmat toisiamme? Ja tosiaan sinne parisuhde- tai yksilöterapiaankaan ei suostu :(
Olen itse niin vanhanaikainen, että olen aina ajatellut, että ero tulee tehdä vain tosi painavista syistä, kuten väkivalta, pettäminen tai vastaava. Mutta onko tällainen riittävä syy erota???
Pitää erota jos suhteessa on paha olla! Nimenomaan pitää.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:51"]
Pitää erota jos suhteessa on paha olla! Nimenomaan pitää.
[/quote]
Mutta se rikkoisi myös perheemme, lapsemme perheen.
Jos kuitenkin suostuu pariterapiaan, niin menkää ihmeessä sinne! Miksi sinulle kelpaisi vain se, että mies menisi yksilöterapiaan?
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 09:59"]
Meillä sama juttu. Mies on minulla ja lapsille (ja kaikelle muullekin) jatkuvasti vihainen - syy ei ole tiedossa. Kotihommat hoitaa omalta osaltaan, töissä käy jne, mutta mikään muu ei kiinnosta (ei kyllä kiinnosta työtkään, mutta sinne kun on pakko mennä).
Ei halua tavata kavereita, ei halua vaihtaa alaa/työpaikkaa, ei kiinnosta mikään muu kuin sohva ja tv.
Minä myös tapaan ystäviäni ja kyläilen lasten kanssa - tuota murjottajaa kun ei jaksa katsella ja sekin on vain tyytyväinen kun ollaan poissa sitä häiritsemästä.
Vituttaa kun lapset saa näin paskan mallin parisuhteesta, mutta minkäs teet. Ei se erolapsenkaan elämä hääviä ole - reissaaminen, mahd uudet kumppanit ja sisarukset jne... Meillä kumminkin talous ok, ei väkivaltaa, ryyppäämistä tms. Ainoastaan tuo jatkuva negatiivisuus syö ilmapiiriä todella. Ja mihinkään hoitoon/lääkityksiin mies ei suostu.
Olen jo harkinnut asumuseroa asian takia, kun tuntuu ettei jaksa tuota ikuista murjotusta. Sympatiat ap:lle.
[/quote]
Kuvaus on kuin mun miehestäni, enkä ole ap.
En voi ymmärtää tuota mieheni negatiivisuutta kaiken suhteen. Päivästä toiseen täytyy kuunnella valitusta siitä, miten Suomi on paska maa, meidän koti ja asuinalue on perseestä jne. jne. jne. Mun mielestä mies on oman negatiivisuutensa sokaisema ja loukussa siinä, koska mun mielestä meillä on ihan ok asunto (vuokrakolmio) ja asiat monella tapaa hyvin (kummallakaan ei mitään alkoholiongelmaa tms., ei väkivaltaa, parisuhteessa sopivasti seksiä, lapsi on terve ja suloinen jne.).
Mä olen myös päätynyt siihen, että elän osittain omaa elämääni ja näen kavereita aina kun huvittaa. Mieheni ei ole kavereita hankkinut itselleen ja ei ole kyse siitä, ettenkö olisi sitä sallinut. Päinvastoin olen kannustanut viettämään aikaa muiden kanssa, ja harrastamaan, mutta mies haluaa vain olla koneella tai katsoa telkkaria. Kaiket illat :(
Oi niin tuttua, niin tuttua:) Äyskitään, öhistään, tiuskitaan ym. ja ihan ilman syytä. Lapsikin totesi tossa vähän ennen joulua, että miksi sä iskä oot aina noin äree.
Itse tätä asiaa nyt jo kotvasen tuumailtuani olen päätellyt, että meidän miehellä taitaa olla ne kuuluisat miesten vaihdevuodet (ikää 59v.).
No jotain tuolle asialle on kuitenkin kohta tehtävä, koska itseltä ja lapselta menee kohta hermo tuohon hommaan. ikinä ei tiedä, että mistäpäin tuulee.
Perseestä koko homma!
Mä olen sitä mieltä, että nuo äyskivät miehet ovat sisäisesti kykenemättömiä onnellisuuteen. Itsekin olin joskus nuoruudessa äysmäävä narttu, mutta sitten elämä opetti ja muutuin paremmaksi.
ap.
Samanlaista täälläkin. Oliskohan masennusta?