Missä tilanteessa olit kymmenen vuotta sitten
Kommentit (76)
Elämän parasta aikaa. Olimme silloin vielä vaimon kanssa kahdestaan, yliopistosta valmistuneita ja muutaman vuoden töissä eikä meillä ollut vielä lapsia, taloa ym. rasitteita elämässä.
Opiskelin, asuttiin avomiehen kanssa yhdessä. Tavisarkea elettiin.
Oltiin juuri menty naimisiin, olin tuolloin 29-vuotias. Olin toista vuotta vakiduunissa ja lasta yritettiin kovasti.
Olin 11 v. Asuin pikkukylässä ja kävin ala-astetta. Normaalia lapsen elämää.
Olimme menneet edellisenä kesänä naimisiin. Asuimme väliaikaisesti vuokralla, edellinen rivitalonpätkä oli myyty ja katselimme uutta omistusasuntoa, omakotitaloa. Olimme vaihtaneet useamman sata kilometriä asuinaluetta, siksi välissä vuokra-asunto. Molemmilla vakituinen työpaikka, odomme esikoista syntyväksi seuraavan kesän alussa. Talo löytyikin ennen pojan syntymää...
Olimme menneet edellisenä kesänä naimisiin. Asuimme väliaikaisesti vuokralla, edellinen rivitalonpätkä oli myyty ja katselimme uutta omistusasuntoa, omakotitaloa. Olimme vaihtaneet useamman sata kilometriä asuinaluetta, siksi välissä vuokra-asunto. Molemmilla vakituinen työpaikka, odomme esikoista syntyväksi seuraavan kesän alussa. Talo löytyikin ennen pojan syntymää...
Loppusuoralla opiskeluissa, kamalassa vuokrakämpässä sinkkuna harrastaen bilettämistä ja yhden illan juttuja. Ainoa parempi asia silloi tähän päivään verrattuna oli paino, joka oli kymmenisen kiloa vähemmän kuin nyt.
Olin 26, melkein 27. Oltiin miehen kanssa muutettu yhteen syksyllä ja olin päässyt töihin opiskelujen jälkeen. Asuttiin uudella paikkakunnalla, mihin muutettiin työn perässä. Mieskin sai keväällä sitten vakkarityön. Nyt reilun kymmenen vuoden täällä asumisen jälkeen ollaan muuttamassa takaisin sinne, mistä lähdettiin. Näin se ympyrä sulkeutuu.
Olin ollut reilun vuoden naimisissa, odotin esikoista. Asuttiin omassa (pankin) rivitaloasunnossa, molemmilla vakituiset työpaikat. Odotin59485 keväällä tulevaa ulkoistusta ja mietin, miten lapsen saaminen juuri ulkoistuksen jälkeen vaikuttaa tulevaisuuden työuraan.
27v, uusperheellinen, juuri toisen lapsen saanut äitiyslomalainen vakityöstä.
27v, uusperheellinen, juuri toisen lapsen saanut äitiyslomalainen vakityöstä.
21-v., opiskelin sairaanhoitajaksi ja vihasin sitä, olin kai juuri gastroenterologisella osastolla kauhuissani harjoittelemassa avannepussien vaihtoa ja tekemässä suolihuuhteluita. Joulolomalla työskentelin syvästi kehitysvammaisten palvelukodissa, missä oli fyysistä väkivaltaa henkilökuntaa kohtaan ja sain pelätä. Olin avoliitossa typerän pojan kanssa, joka joi joka viikonloppu itsensä muistamattomaan humalatilaan, usein jäi tulematta baarista kotiin yöksi ja varmaan petti. Sain joskus lyöntejä kun hän oli humalassa. Olin 15kiloa painavampi kuin nyt ja masentunut. Kavereita ei ollut eikä mitään harrastuksia tai omaa elämää kuin koulu ja työ.
Aah, kauas olen tullut!
Opinnot puolivälissä, asuttiin vuokralla rivitalonpätkässä miehen ja lapsen kanssa. Aika tasaista kaiken kaikkiaan, eikä kummallakaan ollut aavistusta, minkälainen elintasoharppaus tehdään lähivuosien aikana :-)
Olin kahden pienen lapsen yh, juuri eka joulu ja uusivuosi takana eroperheenä, ei ollut liian kivaa eikä helppoa.
Olin saanut kesällä ensimmäisen lapseni ja talomme laajennus oli valmistunut.
Tammikuussa 2004 olin kotiäiti 2v3kk ja 9kk ikäisille lapsilleni ja oman kotimme valmistumisesta oli 7kk. Äitini oli tuossa vaiheessa sairastanut 2v ja kuoli 1v10kk myöhemmin 47v iässä.
Tänään äiti täyttäisi 56v. Onnittelut sinne jonnekin, toiv näet lapsenlapsesi touhut ja kuulumiset sinne!
Lapsi oli 1-vuotias ja oli ihanaa, mutta hoitaminen tietysti paljon työläämpää kuin nyt. Olin kotona silloin ja mies työssä. Asuimme ekassa omistusasunnossamme, kun tällä hetkellä asumme tokassa. Mies on sama, parisuhde yhtä hyvänä pysynyt; ei mullistuksia elämässä.
Olin 22v, asuin (exäni) kanssa avoliitossa, olin töissä huoltsikalla ja mietin että mitä tekisin elämälläni. Vietin tyypillistä nuoren naisen elämää, oli bileitä, baareja, shoppailua ja kavereita. Kuitenkin oli tavallaan synkkää kun asuin niin kaukana omista piireistäni, sukulaisistani ja vanhoista kavereistani.