Missä tilanteessa olit kymmenen vuotta sitten

Elämän vaikein vuosi takana. Olin lakannut välittämästä ja päätin vain nauttia kesästä ilman velvoitteita. Jossain vaiheessa huomasin että neurologiset vaivat ovat olleet pitkään poissa vaikka en tiennyt miksi. Päätin uskoa että asiat menevät vielä parempaan.

Aloituksen 2014 -10 v. , olin kotona äitiyslomalaisena, menossa takaisin töihin syksyllä. Asuttiin väliaikaisessa asunnossa, etsittiin omaa kämppää.

Tämä hetki -10 vuotta, nuorin lapsista oli menossa syksyllä kouluun, asuttiin jo silloin tässä kämpässä, ja työpaikkanikin on sama kuin silloin, samoin puoliso.

Uskomatonta, miten nopeasti kaksikymmentä vuotta on mennyt!

Asuimme Italiassa, jossa tyttäremmekin syntyi.

Asumme nyt Espanjassa; Italiassa meillä on pieni lomatalo. (Mieheni on siis puoliksi ital., puoliksi esp. siksi juuri nämä ko maat.)

Olin töissä. Oi mitä onnea tähän nykyiseen työttömyyteen verrattuna.

Lapset oli 2 ja 3 vuotiaat. Olivat osapäiväisesti hoidossa ja olin osa-aikaisesti töissä. Aika raskasta oli hoitoon kuskaaminen 6.30 8km matka. Käteen ei jäänyt päivähoitomaksujen jälkeen juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen 2014 -10 v. , olin kotona äitiyslomalaisena, menossa takaisin töihin syksyllä. Asuttiin väliaikaisessa asunnossa, etsittiin omaa kämppää.

Tämä hetki -10 vuotta, nuorin lapsista oli menossa syksyllä kouluun, asuttiin jo silloin tässä kämpässä, ja työpaikkanikin on sama kuin silloin, samoin puoliso.

Uskomatonta, miten nopeasti kaksikymmentä vuotta on mennyt!

Aika menee nopeaan!!

Vierailija kirjoitti:

Lapset oli 2 ja 3 vuotiaat. Olivat osapäiväisesti hoidossa ja olin osa-aikaisesti töissä. Aika raskasta oli hoitoon kuskaaminen 6.30 8km matka. Käteen ei jäänyt päivähoitomaksujen jälkeen juuri mitään.

Harva lapseton ymmärtää kuinka kallista päivähoito on Suomessa. Lähes 300€/lapsi kuukaudessa (11kk vuodessa).

20 vuotta sitten olin 18 v, juuri muuttanut kotoa keskustakämppään ja päässyt yliopistoon.

10 vuotta sitten olin 28-vuotias 2- ja 4-vuotiaiden äiti ja tietämätön siitä, että muutaman kuukauden päästä löydän nykyisen työpaikkani. Olin ollut kotiäitinä viimeiset vuodet, asuimme samassa 50-luvun okt:ssa kuin nytkin.

Nyt 38 v teinien äiti, talolaina tuli juuri maksettua. Elämä on ihanaa.

Hauska ajatusketju.

Lapsi päätti keväällä yläasteen ja aloitti syksyllä lukion. Äiti ja isä elivät ja asuivat kotonaan. Kesälomalla olimme viikon Italiassa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päätti keväällä yläasteen ja aloitti syksyllä lukion. Äiti ja isä elivät ja asuivat kotonaan. Kesälomalla olimme viikon Italiassa.

Tuo siis 2013.

Kymmenen vuotta sitten asuin kivassa pikkukaupungissa jonne olin mieheni perässä muuttanut aiemmin. Oltiin oltu seitsemän vuotta yhdessä. Oli bileitä ja tein töitä. Meillä oli neljä kissaa, joista kaksi nyt kuollut. Vuoden päästä siitä muutimme maalle. Sama mies ja ekaluokan aloittava lapsi. Olen nyt 42v.

Vierailija kirjoitti:

2004: nuorin lapsista oli 1v, asuttiin rivarineliössä ja olin opintovapaalla. Valmistuin 2005. Nyt asumme isoa okt:a, neljäs lapsemme on 3v ja työpaikkanikin on vaihtunut.

Muuten samanlaista elämää

Olipa hauska löytää oma kirjoitus. Nyt enää nuorin lapsista asuu kotona, menee yläasteelle. Okt sama, samoin työpaikka. Eläkeikää odotellessa elämä rullaa tässä.

Elämäni oli hyvää, minulla oli vakituinen työpaikka, hyvä palkka, hyvät edut. Oli rahaa tehdä asioita. Erosin, mutta hyvä elämä alkoi erosta. Työpaikka tosin oli jo vanhempaa perua. Elämäni oli hyvää.

Nyt olen työtön ja etsin töitä. Asunto on myynnissä. Olen yksinhuoltaja, en halunnut mitään suhteita tai uusperhe hässäköitä. Toivon saavani asunnon myydyksi ja vakituisen työpaikan.

Pienen lapsen äiti, jonka isän kanssa oltiin vielä yhdessä, mutta parisuhde tulossa päätökseensä.

Olin hyväpalkkaisessa työssä, josta pidin. En ymmärtänyt miten hyvässä taloudellisessa tilanteessa olin ja näin jälkikäteen tein rahan kannalta tosi tyhmiä ratkaisuja. En tajunnut sijoittaa rahaa ja olin lyhytnäköinen ja materialistinen.

Äitiys toi elämääni ennen kokematonta onnea, rakkautta ja sisältöä. Sitä ennen elämä oli ollut liian pitkään tyhjää ja elin sellaista pitkitettyä biletysnuoruutta, vaikkei se antanut mulle mitään.

Olin ollut reilun vuoden nykyisessä työssäni. Lapset oli 9, 7, 4 ja 1. Olimme juuri muuttaneet uuteen asuntoon. Töissä oli kova kiire ja stressi, sekä minulla että miehellä. Oli pieniä koululaisia ja tarhalaisia. Mietimme, että josko saisimme vielä yhden lapsen. Riittäisikö meillä resurssit? Takana oli jo yli kymmenen vuoden työura molemmilla, joten työn ja perheen yhteensovittaminen ei ollut päällimmäisin huoli. Kuskasimme isompia harrastuksiin ja pienet viettivät aikaa kentän laidalla ja kahviloissa.

Laiskottelin kotona 1-vuotiaan ja 9-vuotiaan ja 14-vuotiaan kanssa.

Muutin pienestä kylästä miljoonakaupunkiin ulkomaille. Koko elämä muuttui kyllä tavattomasti.

Kivoja muisteluita :)

Olin loppuunpalamisen partaalla ja vuoden päästä jäin pois töistä. Nyt olen täsmälleen samassa tilanteessa.

Odoteltiin esikoista syntyväksi lokakuussa ja remontoitiin omakotitaloa.