Missä tilanteessa olit kymmenen vuotta sitten

Mukavaa elämää, olin tavannut juuri elämäni miehen, asuin Helsingissä, työskentelin Silja Linella.

Olin juuri jäänyt äitiyslomalle ja esikoinen syntyi helmikuun alussa, elin siis jännittävää ja merkittävää aikaa elämästäni.

Olin 30v 2v lapsen yh-äiti. Lapseni oli todettu vammaiseksi ja kohta hän sairastuisi epilepsiaan. En seurustellut. Yritin opiskella amk:ssa, mutta lapsen takia kursseille osallistuminen oli vaikeaa.

Toisaalta sain paljon apua vanhemmiltani ja tapasin kavereita aina välillä.

2004: nuorin lapsista oli 1v, asuttiin rivarineliössä ja olin opintovapaalla. Valmistuin 2005. Nyt asumme isoa okt:a, neljäs lapsemme on 3v ja työpaikkanikin on vaihtunut.

Muuten samanlaista elämää

Olin 29, naimisissa ja meillä oli yksi lapsi. Opiskelin uutta ammattia ja koitin toipua juuri tehdystä kaavinnasta, keskeytynyt keskenmeno ja tyhjennysvuoto jäi "vajaaksi". Pieniä oireita avioliiton loppumiselle alkoi näkyä, näin jälkikäteen ajateltuna.

Viimeistelin opintoja.

Olin eroamassa avoliitosta ja etsin uutta kämppää. Työskentelin namutehtaassa ja hoidin hevosia. Asuin 350 km päässä siitä paikasta missä nyt asun. Koko elämä muuttunut eikä vähiten sen vuoksi että tulin uskoon tässä välissä.

Olin juuri tavannut nykyisen aviomieheni ja olin sitä mieltä, etten rupea pysyvään suhteeseen. Hauskaa voin pitää, mutta en koskaan enää sitoudu tai perusta uusperhettä. Tässä nyt ollaan.

Onpa vanha ketju. Vastaan kuitenkin.

Oli hyvää aikaa elämässä, olin saanut isomman asunnon kivalta paikalta ja paremman työpaikan, joka vastasi enemmän koulutusta.

Olin naimisissa, onnellisissa, olen edelleen.

Olin työton, 0len edelleen.

Olin suljetulla pahassa psykoosissa.

Elin elämäni ikävintä aikaa.

Olin eskarin aloittavan lapsen äiti.

Nyt olen lukion aloittavan lapsen äiti. Sama koti, sama työpaikka, sama ydinperhe, samanmerkkinen auto (vaihtunut uudempaan), vanhemmat oli silloin juui kuolleet eikä ole henkiin heränneet. No, koti on nyt velaton ja perinnöllä ostettu kaupunkiasunto okt:n lisäksi. "Appiukko" muutti parisataa kilsaa sivuun miehen kotipaikkakunnalta, joten häntä ei nähdä enää samoin kuin ennen.

Näihin aikoihin 10 vuotta sitten olin ajautumassa työuupumukseen kiusaavan pomon ja sairaan lapsen yhdistelmän kourissa. Kolmen kuukauden päästä oli tulossa kriisin matalin pohja, se, jossa huomasin, että mulla oli laskut maksamatta enkä pystynyt nousemaan vuoteesta enkä syömään.

Puolen vuoden päästä vaihdoin työtä ja lähdin muutamaksi kuukaudeksi ulkomaankomennukselle Australiaan. Ulkomaan kokemuksen perusteella sain sitten seuraavan paljon entistä paremman duunin puolentoista vuoden päästä. Siitä alkoi nousukiitoinen ura. Ja lapsellakin alkoi mennä paremmin, sai lääkkeet ja nykyään tauti on remissiossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin eskarin aloittavan lapsen äiti.

Nyt olen lukion aloittavan lapsen äiti. Sama koti, sama työpaikka, sama ydinperhe, samanmerkkinen auto (vaihtunut uudempaan), vanhemmat oli silloin juui kuolleet eikä ole henkiin heränneet. No, koti on nyt velaton ja perinnöllä ostettu kaupunkiasunto okt:n lisäksi. "Appiukko" muutti parisataa kilsaa sivuun miehen kotipaikkakunnalta, joten häntä ei nähdä enää samoin kuin ennen.

Olipas vanha keju, mutta jos lisätään vuoden 2004 tilanne: asuttiin nykyisen miehen kanssa jo yhdessä, etsittiin omakotitaloa, työpaikka oli eri mutta pomo sama kuin nykyisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin eskarin aloittavan lapsen äiti.

Nyt olen lukion aloittavan lapsen äiti. Sama koti, sama työpaikka, sama ydinperhe, samanmerkkinen auto (vaihtunut uudempaan), vanhemmat oli silloin juui kuolleet eikä ole henkiin heränneet. No, koti on nyt velaton ja perinnöllä ostettu kaupunkiasunto okt:n lisäksi. "Appiukko" muutti parisataa kilsaa sivuun miehen kotipaikkakunnalta, joten häntä ei nähdä enää samoin kuin ennen.

Miksi lainausmerkit?

Kerrottiin että ystävä oli menehtynyt, aloin eristäytyä.

Vankilassa.

Olin 24-vuotias pätkätyöläinen. Olin jättänyt pettäjäexän ja seurustelin uuden mukavan miehen kanssa. Työskentelin siivoojana perhetutun firmassa kotipaikkakunnallani.

Niin kauas on tultu. Olen paljon tyytyväisempi elämääni nykyään.

En näin yksinäinen vielä silloin kun tänä päivänä, paljon on kuollut sukulaisia, ystäviä ja tuttuja 10 vuoden aikana. eli vielä yksinäisempää elämää nytten.