Lue keskustelun säännöt.
Voiko järki-ihminen muuttua tunneihmiseksi muuten vaan?
04.01.2014 |
Olen huomannut, että liikutun nykyään tosi helposti. Nyt minusta on tullut sellainen klassinen kyynelehtivä herkkä nainen. :) Vaikka olenkin vasta 26v. eikä mitään hormoneita heitteleviä juttuja ole. Jotenkin liikutun jostain sinänsä naurettavista asioista kuten viihdeohjelmista. Esim. eilen Voice of Finlandissa yksi kokelastyttö ei ollut vuosi sitten päässyt jatkoon ja tuli uudestaan kokeilemaan. Nyt sitten kaikki valmentajat halusivat hänet tiimiinsä. Minua liikutti se, että kerran epäonnistunut ei luovuttanut vaan jaksoi yrittää ja hänet siitä palkittiin. Aiemmin en tosiaankaan olisi siksi kyyneleitä vierittänyt. Aiemmin olin kovempi tyyppi, vaikken mikään kovis kuitenkaan. Enemmän "järki-ihminen". Tää muutos on aika erikoinen. Tavallaan kivaa olla söpön herkkä, mutta jotenkin tämä on mennyt liiallisuuksiin. :) Onkohan tää nyt loppuelämän muutos.
Kommentit (6)
Korj.: En jaksa itkeä joka ohjelman takia. :) t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan sun henkinen kehitys voi olla nyt jossain sellaisessa vaiheessa, että olet oppinut liikuttumaan asioista.
Mutta kyllä minä ainakin liikutun esim. väsyneenä herkemmin kuin skarpimpana. Eli olisitko sä vaan väsyneempi kuin ennen ja siksi et kontrolloi sun tunteita niin helposti.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 07:20"]
Kyllä varmaan sun henkinen kehitys voi olla nyt jossain sellaisessa vaiheessa, että olet oppinut liikuttumaan asioista.
Mutta kyllä minä ainakin liikutun esim. väsyneenä herkemmin kuin skarpimpana. Eli olisitko sä vaan väsyneempi kuin ennen ja siksi et kontrolloi sun tunteita niin helposti.
[/quote]
No voi olla, etten ole nukkunut niin syvästi menneenä vuotena, koska opinnoissa on tärkeä vaihe menossa. Mutta aiempina vuosina, kun nukuin jotain seitsemän tunnin yöunia, silti en tullut tunneherkäksi. Mut joo, unenlaatu on varmaan osasyy.
-----
Ois muuten kiinnostavaa tietää kuinka moni järki-ihminen pysyy järki-ihmisenä koko elämänsä. Vai pehmentyykö useimmat vanhetessaan. En kyllä suht nuorena uskonut vielä muuttuvani näin paljon, mutta varmaan ikäkin vaikuttaa. Kuitenkin, toivottavasti unenlaatu on suurin syy. :) Vaikka toki tällaiseen herkistelyynkin varmasti tottuisi. Tunnen yhden todellisen tunneihmisen, joka reagoi voimakkaasti asioihin. Hänen elämänsä on kyllä ollut värikästä ja empaattisuus on vienyt hänen milloin minnekin maailmankolkkaan vapaaehtoistyötä tekemään. Itsekseni tässä pohdiskelen joo. :D t.ap
Kyllä järki-ihminenkin liikuttuu. Hän ei vain tee päätöksiä ensisijaisesti tunteiden ohjaamana, ei etsi tunteista salattuja merkityksiä eikä pidä tunteita tosiasioina vaan mielen tuotteina. Toisin sanoen tunteet eivät ole hänelle niin tärkeitä kuin ns. tunneihmiselle.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 09:21"]
Kyllä järki-ihminenkin liikuttuu. Hän ei vain tee päätöksiä ensisijaisesti tunteiden ohjaamana, ei etsi tunteista salattuja merkityksiä eikä pidä tunteita tosiasioina vaan mielen tuotteina. Toisin sanoen tunteet eivät ole hänelle niin tärkeitä kuin ns. tunneihmiselle.
[/quote]
Toki, hyvin kirjoitettu, mutta järki-ihminen ei myöskään suhtaudu näin tunnepitoisesti eikä liikutu monista asioista kyyneliin asti. Olen kyllä aina ollut niin empaattinen, että olen ollut iloinen toisen puolesta juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa kerran epäonnistunut onnistuu. Mutten oisi kyyneliin asti liikuttunut. Ja siitä on tullut niin yleistä, pienempiinkin asioihin ja tilanteisiin liittyen, etten vaikuta kovin järki-ihmiseltä enää. :D t.ap
Liikutuin esim. myös, kun näin Hercule Poirotin viime jaksossa kaikki vanhentuneet, tutut näyttelijät taas näyttelemässä yhdessä yli vuosikymmenen jälkeen. Mä en itkeä joka ohjelman takia. :) t.ap