Miten voisin auttaa veljeni perhettä?
Eli heillä 3 pientä lasta ja kummallakin vaativat työt. Heidän suhde on alusta asti ollut vaikea, ja varmasti kummatkin ovat omalla tavallaan vaikeita ihmisiä. Nyt vaan pelkään että lapset rupeavat kärsimään tästä tilanteesta, koska siellä vaikuttaa koko ajan olevan joku "tilanne päällä", aina kiire, ei ikinä mitään kivaa yhdessä tekemistä/olemista jne.
Kyseessä on yksinkertaisesti onneton parisuhde, josta kumpikaan ei kuitenkaan halua lähteä muttei toisaalta oikein näytä tekevänkään asialle mitään. Olen ehdottanut terapiaa, mutta eihän sellaiseen voi toisia pakottaakaan. Vai pitäiskö tässä nyt vaan antaa heidän olla eikä puuttua toisten elämään? Haluaisin vain että olisivat onnellisia. Tai edes tyytyväisiä.
Kommentit (21)
Purkavatko jotenkin tätä elämänsä vaikeutta sinulle? Silloin voit ainakin kuunnella ja ehkä sanoa mielipiteesi, esim. sen, että terapia voisi auttaa. Ehkä voit joskus ottaa lapset hoitoon.
Jos eivät itse puhu asiasta, niin tilanteeseen on tosi vaikea mennä puuttumaan.
Ekana tulee mieleen, että voisitkos sinä joskus keksiä lapsille jotain kivaa? Minusta olisi ihanaa jos sukulaiset joskus haluaisivat ottaa lapsia ja tehdä jotain heidän kanssaan. Se ei ole sekaantumista :)
Heillä on kyllä välillä mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan, muttei varmasti riittävästi kuten nyt ei kenelläkään pikkulapsiperheen vanhemilla. Mutta siis eivät ole ilman hoitoapua. Minäkin voin auttaa. Ja kyllä välillä purkavat tuota pahaa oloaan ja tilannettaan minulle, kummatkin erikseen, mutta sitten asiat vaan tuntuvat jäävän junnaamaan kunnes seuraava tilanne tulee päälle. Eli he eivät sitten tee asioille mitään, yleensä koska on niin kiire muiden juttujen kanssa. Eivät siis priorisoi tätä asiaa itse.
ap
Jos eivät ole nimenomaisesti pyytäneet sinulta apua, niin pidä näppisi erossa. Veljesi perhe-elämä on hänen perheensä elämää. Ei siihen hössöttäviä tätejä ja siskoja tarvita. Sinäkään et tiedä kaikkia, mitä seinien sisällä tapahtuu. Luulottelet paljon.
Hanki oma elämä. Heilläkin on omaelämänsä.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:09"]
Jos eivät ole nimenomaisesti pyytäneet sinulta apua, niin pidä näppisi erossa. Veljesi perhe-elämä on hänen perheensä elämää. Ei siihen hössöttäviä tätejä ja siskoja tarvita. Sinäkään et tiedä kaikkia, mitä seinien sisällä tapahtuu. Luulottelet paljon.
Hanki oma elämä. Heilläkin on omaelämänsä.
[/quote]
Mielestäni voit puuttua asiaan. Olet heidän lasten lähiomainen, se jo riittää.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 06:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 21:09"]
Jos eivät ole nimenomaisesti pyytäneet sinulta apua, niin pidä näppisi erossa. Veljesi perhe-elämä on hänen perheensä elämää. Ei siihen hössöttäviä tätejä ja siskoja tarvita. Sinäkään et tiedä kaikkia, mitä seinien sisällä tapahtuu. Luulottelet paljon.
Hanki oma elämä. Heilläkin on omaelämänsä.
[/quote]
Mielestäni voit puuttua asiaan. Olet heidän lasten lähiomainen, se jo riittää.
[/quote]
samaa mieltä suomi on pahoinvointi kansaa nykyään koska lähimmäisistä ei pidetä enää huolta. Vanhempia ei hoideta, lapsia ei aina hoideta, sisaruksien kanssa on riitaa kaikesta mahdollisesta, jopa siitä isän tekemästä voiveitsestä, jos muuta ei keksitä. Vedettäisiin kerrankin yhtä köyttä. Lopussa kiitos seisoo jos ei aijemmin <3
No se riippuu paljon siitäkin minkäverran olet valmis auttamaan.
Jos löytäisit sopivan parisuhdeviikonlopun niin vie heille esite sellaisesta tiettynä ajankohtana ja tarjoa että jos haluavat mennä ja viettää aikaa kaksistaan tuolla niin voit ottaa lapset silloin luoksesi. Jos puhutaan vain terapiasta ym. yleisesti niin ei tule sitä pakkoa miettiä juuri nyt lähdetäänkö sinne jne. Asiat vain jää kiireessä. Jos on tietty ajankohta niin joutuvat miettimään varaavatko paikat sieltä kun lasten hoitokin olisi jo kunnossa jne.
He päättää mitä tarvitsevat.
Montako ihmistä tunnet jotka puhuu vain hehkuttaen asioitaan? Kyllä meistä jokaisella on ongelmia ja minusta kannattaa vähän miettiä vaikka mitä ja miten itse puhuu: annatko itse ulkopuolisillle kuvan että teillä on ongelmaa ja vaikeutta vai miten?
Itse ainakin aikuisena ihmisenä koen että olen vastuussa perheestäni ja sen kaikki käänteet ei muille ehkä kuulu. Mainontaa opiskelleena taas tiedän että valtaosa negatiivisesta kokemuksesta tulee jaettua muille, vain pieni osa hyvästä. Tämä koskee kokemukseni mukaan kaikessa mitä puhutaan. Johonkin Faceen nyt ihmiset laittaa tykättäviä asiota enempi? ;)
Mutta ei sinun velikään voi tulla sanomaan että tarvitsette apua tai mene terapiaan vaan koska hän niin on ajatellut. Hän menee itse jos menee. Eikä kaikkeen vaikeaan tarvita aina terapeuttiakaan. Miten helppo elämä sinulla mahtaakaan itselläsi olla? Yhtälailla jokaisen kuuluu itse löytää omat ratkasut ja voimavarat: ei niitä terapeutti anna..
Lapseton kaikkitietävä kälyhän se siinä. Se joka ei päässyt yliopistoon 10 yrityksestä huoimatta, joka on jatkuvassa rahapulassa ja jonka mies on työtön. Oma elämänhallinta hukassa. Eniten nakertaa menestyvä veljen vaimo. Kateutta pukkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 08:30"]
Lapseton kaikkitietävä kälyhän se siinä. Se joka ei päässyt yliopistoon 10 yrityksestä huoimatta, joka on jatkuvassa rahapulassa ja jonka mies on työtön. Oma elämänhallinta hukassa. Eniten nakertaa menestyvä veljen vaimo. Kateutta pukkaa.
[/quote]
Ohhoh. Nyt ollaan kyllä jokaisessa kohdassa niin metsässä kuin olla voi. Ja edelliseen kysymykseen; ei, minulla ei todellakaan ole ollut/ole helppo elämä itselläni. Juuri siksi näen ja tunnistan, kun minulle läheinen ihminen tarvitsee apua. Täällä on tullut yksi neuvo koskien viikonlopun kestävää "parisuhdeleiriä"; taidan ottaa tästä selvää ja miettiä, voisinko ehdottaa sitä veljelleni. Kiitos vinkistä.
ap
Miksi sinun pitäisi puuttua heidän elämäänsä? Entä jos he tekevät saman sinulle - miltä tuntuisi, jos hankkisivat siivoojan sanoen, että "kun sinulla on aina niin likaista etkä osaa siivota, niin tilattiin tämmöinen". Ja sinä luulisit, että kotisi on ihan perussiisti.
Toisen ihmisen puolesta ei voi olla tyytyväinen eikä onnellinen, jokaisen on ne itsestään löydettävä. Tosi sääli lasten puolesta, niille voit toki olla avuksi olemalla niitten kanssa että näkevät toisenlaisenkin elämisen mallin. Yksikin tasapainoinen ja iloinen ihminen lapsen elämässä riittää ja on suureksi avuksi lapsen elämässä.
Onko sulla lapsia, ap?
Meillä on kaksi lasta ja minä olen sapattivapaalla ja silti tuntuu että on koko ajan eikä ehdi tehdä puoliakaan.
Olen myös päätynyt joidenkin ihmisten osalta sellaiseen taktiikkaan, että kerron vain ikäviä asioita - koska olen huomannut, etteivät he kestä jos jollakulla on asiat hyvin... Mahdatkohan sinä olla näitä tyyppejä?
Ap tässä.
On minulla lapsia.
Yllättävän moni teistä asettuu tälle "älä sekaannu" -kannalle. Varmasti tämä on sitten yhtä hyvä neuvo kuin se, että yrittää auttaa. En tätä ottaisi edes harkinnan tasolle ellei veljeni JA kälyni vuorotellen valittaisi tätä tilannettaan minulle. Mutta ehkä sekin auttaa, että vain kuuntelee.
ap
Sanot ettei asia kuulu sinulle.
Tai kysyt, mitä he konkreettisesti sinulta haluavat.
Jos siis todella itse kertoilevat.
Minun siskoni kokee aina ihmisten avautuvan hänelle ja hän sitten "auttaa"... Todellisuudessa on itse läheisriippuvainen ja oikein penkoo ongelmia.
Vastaus kysymykseen. Voit auttaa ottamalla lapset hoitoon ja tekemällä heidän kanssaan jotain kivaa. Veljesi ja vaimonsa parisuhde on heidän oma asiansa.
Heille riittää tuo suhde! Jos he eivät pahoinpitele toisiaan tai lapsia ja jos he pystyvät elämään toisiaan loukkaamatta, niin eivät he tarvitse erityistä apua.
En ymmärrä yhtäkään ihmistä, joka avautuu kälylleen!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:42"]
Heille riittää tuo suhde! Jos he eivät pahoinpitele toisiaan tai lapsia ja jos he pystyvät elämään toisiaan loukkaamatta, niin eivät he tarvitse erityistä apua.
En ymmärrä yhtäkään ihmistä, joka avautuu kälylleen!
[/quote]
He nimenomaan loukkaavat toisiaan, sitä kummatkin minulle valittavat.
ap
Se perheterapia olisi varmasti ihan tarpeen, mutta sekin olisi varmaan avuksi jos saisivat kahdenkeskeistä aikaa. Pystyisitkö ottamaan vaikka lapsia yökylään?