Missä iässä akateemiset löytää tänä päivänä sen oikean

Akateemisellä on kusi kihonnut päähän ja rima korkealla, joten iso osa ei löydä mitään tai jonkun juopon hätävaran.

Aika moni muttaa lukioihastuksensa kanssa yhteen opiskelun alkaessa... tylsä opiskelijaelämä tiedossa?

Minä löysin sen oikean jotain 26-27 -vuotiaana ja naimisiin menin 29-vuotiaana. Olin jo työelämässä. Opiskeluaikana ja vielä sen jälkeenkin olin toki seurustellut useampaan otteeseen. Nyt naimisissa 14 vuotta ja onnellinen.

Itse en ole löytänyt yliopistolta mitään muuta kuin yhden yön juttuja. Ikää kyllä vasta 23, mutta välillä ihmetyttää, että miten mulla oli teininä niin paljon poikaystäväehdokkaita mutta nyt on sillä saralla ihan kuolemanhiljaista :D

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:09"]

Akateemisellä on kusi kihonnut päähän ja rima korkealla, joten iso osa ei löydä mitään tai jonkun juopon hätävaran.

[/quote]

Nämä kouluttamattomien kateudesta kumpuavat kommentit ovat aina yhtä vakuuttaavia ;)

Nyt voisit tietenkin pelastaa nahkasi toteamalla, että sinulta löytyy kyllä korkeakoulututkinto  – mitä nyt satut kokemaan sen tarpeettomaksi. Vaan eipä kannata. Sympaattinen muoto "akateemisellÄ" paljasti sinut.

Eikö kolmasosalla suomalaisista ole jo joku korkeakoulututkinto? Onko se nyt sitten niin erilaista?

Tänä päivänä juuri sen ikäisenä kuin on tänään. Ap tarkoittanee että nykyään.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:22"]

Eikö kolmasosalla suomalaisista ole jo joku korkeakoulututkinto? Onko se nyt sitten niin erilaista?

[/quote]

On ilmeisesti niiden mielestä, joilta moinen löytyy.

Akateemisuus vaikuttaa olevan joillekin jonkin sortin suojautumiskeino. Kun ei ole pysynyt muun maan tahdissa, esim. löytänyt puolisoa tai saanut lapsia "normaali-iässä", vedotaan siihen että ollaan akateemisia. Kuitenkin akateemisista tutkinnoistakaan monet eivät ole kummoisia ja akateemisetkin ovat kovasti työttöminä. Monilla aloilla pätkätyöt ovat arkipäivää ja palkatkaan eivät päätä huimaa. Hyvä kun naiset pääsevät edes töihin, jos ovat olleet kotiäiteinä. Mitä ihmeellistä siinä on? Koulutus on joillakin aloilla pelkkää teoriaa ja niin kaukana käytännöstä kuin olla voi, eikä sitten päästä edes sinne töihin, kuin korkeintaan pätkätöihin.

yläasteella löysin

Esim. monia humanistisia aloja, teologiaa, tkk:lle, ym. lukemaan pääsee suunnilleen kuka vain. Noin puolet hakijoista. Biologia ja matematiikka työllistävät surkeasti. Oikeastaan ainoita oikeasti arvostettavia akateemisia tutkintoja ovat kauppakorkea, laki ja lääketiede. Muita en kadehdi.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:09"]

Akateemisellä on kusi kihonnut päähän ja rima korkealla, joten iso osa ei löydä mitään tai jonkun juopon hätävaran.

[/quote]

Nämä kouluttamattomien kateudesta kumpuavat kommentit ovat aina yhtä vakuuttaavia ;)

Nyt voisit tietenkin pelastaa nahkasi toteamalla, että sinulta löytyy kyllä korkeakoulututkinto  – mitä nyt satut kokemaan sen tarpeettomaksi. Vaan eipä kannata. Sympaattinen muoto "akateemisellÄ" paljasti sinut.

[/quote]

Joo en ole akateeminen, mutta teknisen alan inssi, ulkomailla töissä ja 20 hlön tiimin vetäjä. Meille ei oteta akateemisiä oteta töihin, koska yleensä niistä on vain haittaa.

Mä löysin 30 veenä, ei tosin ollut akateeminen. 

Minä ja mieheni löysimme toisemme 16-vuotiaina, tosin emme tietenkään vielä sillon olleet akateemisia.

Me tavattiin, kun olin lukion vikalla ja mies vuotta vanhempana armeijaan menossa. Ei tietoakaan tutkinnoista. Minusta sitten tuli akateeminen ja miehestä AMK-inssi.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:04"]

jonka kanssa mennään naimisiin ja tehdään lapset? Yliopistolta niinkuin ennenkin, vai vasta työelämästä?

[/quote]

Ei-akateemisena vastaisin että akateemisesti kouluttautuneistakin osa löytää "sen oikean" jo lukioikäisenä, osa yliopistoaikana, osa työelämään siirryttyään, osa keski-ikäisenä ja ehkä osa vasta jopa vanhemmalla iällä. Voi olla etteivät kaikki akateemisetkaan löydä oikeaa kumppania koskaan vaikka onkin suuremmat mahdollisuudet pariutumiseen kuin meillä kouluttamattomilla. 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 00:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 22:09"]

Akateemisellä on kusi kihonnut päähän ja rima korkealla, joten iso osa ei löydä mitään tai jonkun juopon hätävaran.

[/quote]

Nämä kouluttamattomien kateudesta kumpuavat kommentit ovat aina yhtä vakuuttaavia ;)

Nyt voisit tietenkin pelastaa nahkasi toteamalla, että sinulta löytyy kyllä korkeakoulututkinto  – mitä nyt satut kokemaan sen tarpeettomaksi. Vaan eipä kannata. Sympaattinen muoto "akateemisellÄ" paljasti sinut.

[/quote]

Joo en ole akateeminen, mutta teknisen alan inssi, ulkomailla töissä ja 20 hlön tiimin vetäjä. Meille ei oteta akateemisiä oteta töihin, koska yleensä niistä on vain haittaa.

[/quote]Ai haittaa mutta AMK:n käyneistä ei? Taitaa sinun itsetuntosi ja sen puute olla se ainut este akateemisten palkkaamiselle..

Oma kokemuksen pk-seudulla asuvana akateemisena naisena on, että meille jotka emme ole löytäneet sitä omaa jo opiskeluaikana, on aika vaikea löytää enää ketään myöhemminkään. Työelämään mennessä useimmat miehet on jo varattuja, siis ne saman alan tyypit joita työkaverina näkee, ja muutkin akateemiset miehet. Ja duunarit taas jotenkin pelkäävät useimmat meitä akateemisia naisia eivätkä halua meitä puolisoikseen.

:D hassu kysymys. Löysin sen oikean 18-vuotiaana. Olin silloin vasta lukiolainen eikä mieskään ollut akateeminen... 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:44"]

Oma kokemuksen pk-seudulla asuvana akateemisena naisena on, että meille jotka emme ole löytäneet sitä omaa jo opiskeluaikana, on aika vaikea löytää enää ketään myöhemminkään. Työelämään mennessä useimmat miehet on jo varattuja, siis ne saman alan tyypit joita työkaverina näkee, ja muutkin akateemiset miehet. Ja duunarit taas jotenkin pelkäävät useimmat meitä akateemisia naisia eivätkä halua meitä puolisoikseen.

[/quote]

Vai niin. Minä löysin akateemisesti koulutetun aviomieheni 33-vuotiaana Helsingistä. Ilmeisesti sulle ei ole kukaan kertonut, että miehiä myös vapautuu koko ajan. Niitä akateemisiakin.