Missä iässä akateemiset löytää tänä päivänä sen oikean

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 00:02"]

Esim. monia humanistisia aloja, teologiaa, tkk:lle, ym. lukemaan pääsee suunnilleen kuka vain. Noin puolet hakijoista. Biologia ja matematiikka työllistävät surkeasti. Oikeastaan ainoita oikeasti arvostettavia akateemisia tutkintoja ovat kauppakorkea, laki ja lääketiede. Muita en kadehdi.

[/quote]

Älä ruoki trollia. Mutta menköön silti.

TKK:lle (eli nykyisin Aalto yliopistoon) ei pääse kuka tahansa. Pitää osatakin jotain, jotta selviää pääsykokeista. Matemaatikot työllistyvät ihan hyvin monillekin aloille ja myös yrityksiin.

Lääketieteellisestä saatuja tutkintoja arvostetaan todella ihan oikeastikin, mutta muut kaksi mainitsemaasi alaa tuottavat lähinnä akateemista pohjasakkaa, josta onneksi silloin tällöin löytyy helmiä.

Kauppakorkeakoulut tuottavat pääasiassa ahneita huijareita. Kuvaava oli eräänkin opiskelijan lausunto: "Mä en ymmärrä, miksi joku opiskelee alaa, jolta ei saa isoa palkkaa". Jos palkka on ainoa syy tehdä työtä, ihmiskunnan tulevaisuus on kurja, sillä pelkän palkan takia työtään tekevä ei tee hyvää jälkeä.

Oikeustieteitä opiskelevista iso osa opiskelee lähinnä sitä, miten hyvää palkkaa vastaan voi auttaa kiertämään lakia. Keksitään keinoja kiertää veroja, välttyä ympäristönsuojelulta ja saada rahaa yhteiskunnalta ilman kunnollista vastinetta. Osa opiskelee, miten voidaan tehdä sopimuksia, joilla firma pystyy välttämään vastuun asiassa kuin asiassa oli sitten kyse tietosuojasta, kuluttajien oikeuksista tai tekijänoikeuksista.

Onneksi sentään kaikki eivät noillakaan aloilla ole läpimätiä. Ikävä vain, että seura tekee kaltaisekseen.

[/quote]

Osasin jotenkin arvata että joku teekkari tulee tänne vielä halventamaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa. "Yksi opiskelija sanoi joskus jossakin jotain niin koko tutkinto on p*ska".

Puhu mitä puhut, mutta palkka on suoraa vaihdantaa, siinä vaihdat omaa vapaa-aikaasi työpanokseksi, josta sinulle suoritetaan maksu (eli palkka). Kyllä palkka on suurin motivaattori miksi kuka tahansa ihminen tekee työtä.

Toivon mukaan sinäkin kasvat vielä ihmisenä ja opit ettei maailma ole niin mustavalkoinen.

16-vuotiaana löysin kaveripiiristä.

Vitsit mikä kysymys!! Löysin 16v, mies 17v ja nyt ikää 42

Nopeimmat vie parhaat päältä. Itse pariuduin 19 vuotiaana.

Oikeustieteitä opiskelevista iso osa opiskelee lähinnä sitä, miten hyvää palkkaa vastaan voi auttaa kiertämään lakia. Keksitään keinoja kiertää veroja, välttyä ympäristönsuojelulta ja saada rahaa yhteiskunnalta ilman kunnollista vastinetta. Osa opiskelee, miten voidaan tehdä sopimuksia, joilla firma pystyy välttämään vastuun asiassa kuin asiassa oli sitten kyse tietosuojasta, kuluttajien oikeuksista tai tekijänoikeuksista.

Ja oikeustieteellisessä olevien halveksunta on myös mielenkiintoista: kuvitellaan, että kaikki ovat  jotain verenimijöitä ja opiskelvat vain kiertämään lakia: ennemminkin se menee niin, että murto-osa on niitä, jotka omaavat tämänlaisen mielenlaadun. Oikiksen peruskursseilla jo opetetaan, että harvemmin mihinkään oikeudelliseen kysymykseen on yhtä oikeaa vastausta.

Me tavattiin ekana opiskeluvuonna (20-vuotiaina, nyt ollaan 35), ja aika moni muukin löysi puolison kanssaopiskelijoista. Osa on tietysti eronnut ja osa löytänyt kumppaninsa ennen yliopistoa tai sen jälkeen/ulkopuolelta mutta iso osa löysi sieltä yliopistolta.

Minä valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana. Olen seurustellut vakavasti kolmen miehen kanssa, joista kaksi oli akateemisia. Ensimmäinen akateeminen oli tyystin toiselta alalta ja tapasin hänet tuttavaperheen luona, siis ihan eri ympyröissä. Toisen akateemisen tapasin opiskelujen jälkeen, mutta ajatusmaailmamme pyörivät ihan eri tasoilla (minulle raha, maine ja kunnia eivät ole elämän suurimpia asioita). Kolmannen kanssa päädyin vihdoin yhteen.

Tämä kolmas on duunari, joka tienaa puolta vähemmän kuin minä. Hän ei ole käynyt lukiotakaan, joten välillä saan selittää hänelle joitakin asioita, joita jo lukiossa käytiin (esim. hermoston  toiminta, poliittisten selkkausten tausta, reissatessa jonkun kuuluisan rakennuksen historia jne.). Tämä ei rasita suhdettamme lainkaan. Hän on hyvin kiinnostunut asioista ja ympäröivästä maailmasta ja on suunnitellut aikuislukioon pyrkimistä. Opiskeluinnostus on hänessä virinnyt vasta aikuisiällä, teininä häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hän puolestaan hämmästyttää minua tietämyksellään omasta alastaan, josta minä en tiedä mitään. Huumorintajumme sopivat hyvin yhteen, samoin elämänarvomme. Tapasin hänet harrastuksen merkeissä 32-vuotiaana. Nyt olemme naimisissa ja onnellisia kahden lapsen vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 12:03"]

Vitsit mikä kysymys!! Löysin 16v, mies 17v ja nyt ikää 42

[/quote]

Mikä oli kysymyksessä vialla? Sekö, että se ei koskettanut ihan just sinun elämääsi?

Eiköhän aika suurella osalla nykykolmekymppisistä ole ainakin maisterintutkinto. Mä ja mies ollaan molemmat tohtoreita ja ns. akateemisella uralla, ja tavattiin 20-vuotiaina fuksiryhmässä (sama pääaine).

Löytääkö akateemiset sen oikean jotenkin eri aikaan kuin ei-akateemiset?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 00:02"]

Esim. monia humanistisia aloja, teologiaa, tkk:lle, ym. lukemaan pääsee suunnilleen kuka vain. Noin puolet hakijoista. Biologia ja matematiikka työllistävät surkeasti. Oikeastaan ainoita oikeasti arvostettavia akateemisia tutkintoja ovat kauppakorkea, laki ja lääketiede. Muita en kadehdi.

[/quote]

Älä ruoki trollia. Mutta menköön silti.

TKK:lle (eli nykyisin Aalto yliopistoon) ei pääse kuka tahansa. Pitää osatakin jotain, jotta selviää pääsykokeista. Matemaatikot työllistyvät ihan hyvin monillekin aloille ja myös yrityksiin.

Lääketieteellisestä saatuja tutkintoja arvostetaan todella ihan oikeastikin, mutta muut kaksi mainitsemaasi alaa tuottavat lähinnä akateemista pohjasakkaa, josta onneksi silloin tällöin löytyy helmiä.

Kauppakorkeakoulut tuottavat pääasiassa ahneita huijareita. Kuvaava oli eräänkin opiskelijan lausunto: "Mä en ymmärrä, miksi joku opiskelee alaa, jolta ei saa isoa palkkaa". Jos palkka on ainoa syy tehdä työtä, ihmiskunnan tulevaisuus on kurja, sillä pelkän palkan takia työtään tekevä ei tee hyvää jälkeä.

Oikeustieteitä opiskelevista iso osa opiskelee lähinnä sitä, miten hyvää palkkaa vastaan voi auttaa kiertämään lakia. Keksitään keinoja kiertää veroja, välttyä ympäristönsuojelulta ja saada rahaa yhteiskunnalta ilman kunnollista vastinetta. Osa opiskelee, miten voidaan tehdä sopimuksia, joilla firma pystyy välttämään vastuun asiassa kuin asiassa oli sitten kyse tietosuojasta, kuluttajien oikeuksista tai tekijänoikeuksista.

Onneksi sentään kaikki eivät noillakaan aloilla ole läpimätiä. Ikävä vain, että seura tekee kaltaisekseen.

[/quote]

Osasin jotenkin arvata että joku teekkari tulee tänne vielä halventamaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa. "Yksi opiskelija sanoi joskus jossakin jotain niin koko tutkinto on p*ska".

Puhu mitä puhut, mutta palkka on suoraa vaihdantaa, siinä vaihdat omaa vapaa-aikaasi työpanokseksi, josta sinulle suoritetaan maksu (eli palkka). Kyllä palkka on suurin motivaattori miksi kuka tahansa ihminen tekee työtä.

Toivon mukaan sinäkin kasvat vielä ihmisenä ja opit ettei maailma ole niin mustavalkoinen.

[/quote]

En ole teekkari. Enkä edes DI tai TkT.

Diplomi-insinöörit saavat usein hyvää palkkaa ja tekevät lisäksi työtä, joka tuottaa oikeaa tulosta. Kaupallinen koulutus ei oikeastaan opeta tekemään mitään konkreettista. Osa koulutuksesta on järkevää ja hyödyllistä, mutta osa on silkkaa huijaamisen opettamista.

Vuosien varrella on nähty riittävän moneen kertaan, millaista sotkua syntyy, kun kaupallisen ja oikeustieteellisen alan ihmiset pääsevät pääsemään päättämään asioista. Ministereinä ja muissa päätösvaltaisissa tehtävissä tuo sakki on onnistunut aika taitavasti sotkemaan asiat silkkaa ymmärtämättömyyttään.

Vaikka palkka on tärkeä osa työtä, se ei kuitenkaan ole kaikille, eikä välttämättä edes suurelle osalle, tärkein syy tehdä jotain tiettyä työtä. Omista työkavereistani suurin osa tekee työtään, koska se on kiinnostavaa ja ainakin jossain määrin tärkeää, vaikka palkka on suhteellisen pieni työn vaativuuteen nähden.

Tuo esimerkkinä mainitsemani isoa palkkaa ainoana syynä tehdä työtä pitänyt opiskelija ei ole suinkaan yksittäistapaus. Huomattavan moni kaupallisen tai oikeustieteellisen alan opiskelija on sanonut samaa tai heidän toiminnastaan on voinut päätellä, että heitä ei työn sisältö kiinnosta, vaan tärkeintä on iso palkka. Tuollaisten ihmisten on ilmeisesti lähes mahdotonta ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Vaikka palkka on tärkeä, se ei ole ainoa ja  moni pitää muita seikkoja tärkeämpinä.

Maailma olisi aika kurja paikka, jos kaikki valitsisivat työnsä pelkästään palkan perusteella. Omassa tuttavapiirissäni on hyvin monenlaisia ihmisiä taiteilijoista huippututkijoihin. Ainoastaan kaikkein selvimmät rahan perässä juoksijat puuttuvat.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 13:24"]

Löytääkö akateemiset sen oikean jotenkin eri aikaan kuin ei-akateemiset?

[/quote]

Ainakin omassa tuttavapiirissä korkeakoulututkinnon hankkineet ovat pariutuneet keskimäärin jonkin verran myöhemmin kuin ne, joilla opiskelut jäi toiseen asteeseen. Samoin naimisiinmeno ja lasten hankkiminen on monilla tapahtunut vasta opintojen jälkeen 25-35 vuotiaina, kun taas ei-akateemisilla nämäkin tehdään usein jo 18-28 vuotiaina (eli sen toisen asteen koulun jälkeen).

Voi tosin olla, että näin on vaan mun tuttavapiirissä. Mitään valtakunnallisia tilastoja en ole asiasta nähnyt.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 00:02"]

Esim. monia humanistisia aloja, teologiaa, tkk:lle, ym. lukemaan pääsee suunnilleen kuka vain. Noin puolet hakijoista. Biologia ja matematiikka työllistävät surkeasti. Oikeastaan ainoita oikeasti arvostettavia akateemisia tutkintoja ovat kauppakorkea, laki ja lääketiede. Muita en kadehdi.

[/quote]

Älä ruoki trollia. Mutta menköön silti.

TKK:lle (eli nykyisin Aalto yliopistoon) ei pääse kuka tahansa. Pitää osatakin jotain, jotta selviää pääsykokeista. Matemaatikot työllistyvät ihan hyvin monillekin aloille ja myös yrityksiin.

Lääketieteellisestä saatuja tutkintoja arvostetaan todella ihan oikeastikin, mutta muut kaksi mainitsemaasi alaa tuottavat lähinnä akateemista pohjasakkaa, josta onneksi silloin tällöin löytyy helmiä.

Kauppakorkeakoulut tuottavat pääasiassa ahneita huijareita. Kuvaava oli eräänkin opiskelijan lausunto: "Mä en ymmärrä, miksi joku opiskelee alaa, jolta ei saa isoa palkkaa". Jos palkka on ainoa syy tehdä työtä, ihmiskunnan tulevaisuus on kurja, sillä pelkän palkan takia työtään tekevä ei tee hyvää jälkeä.

Oikeustieteitä opiskelevista iso osa opiskelee lähinnä sitä, miten hyvää palkkaa vastaan voi auttaa kiertämään lakia. Keksitään keinoja kiertää veroja, välttyä ympäristönsuojelulta ja saada rahaa yhteiskunnalta ilman kunnollista vastinetta. Osa opiskelee, miten voidaan tehdä sopimuksia, joilla firma pystyy välttämään vastuun asiassa kuin asiassa oli sitten kyse tietosuojasta, kuluttajien oikeuksista tai tekijänoikeuksista.

Onneksi sentään kaikki eivät noillakaan aloilla ole läpimätiä. Ikävä vain, että seura tekee kaltaisekseen.

[/quote]

Osasin jotenkin arvata että joku teekkari tulee tänne vielä halventamaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa. "Yksi opiskelija sanoi joskus jossakin jotain niin koko tutkinto on p*ska".

Puhu mitä puhut, mutta palkka on suoraa vaihdantaa, siinä vaihdat omaa vapaa-aikaasi työpanokseksi, josta sinulle suoritetaan maksu (eli palkka). Kyllä palkka on suurin motivaattori miksi kuka tahansa ihminen tekee työtä.

Toivon mukaan sinäkin kasvat vielä ihmisenä ja opit ettei maailma ole niin mustavalkoinen.

[/quote]

En ole teekkari. Enkä edes DI tai TkT.

Diplomi-insinöörit saavat usein hyvää palkkaa ja tekevät lisäksi työtä, joka tuottaa oikeaa tulosta. Kaupallinen koulutus ei oikeastaan opeta tekemään mitään konkreettista. Osa koulutuksesta on järkevää ja hyödyllistä, mutta osa on silkkaa huijaamisen opettamista.

Vuosien varrella on nähty riittävän moneen kertaan, millaista sotkua syntyy, kun kaupallisen ja oikeustieteellisen alan ihmiset pääsevät pääsemään päättämään asioista. Ministereinä ja muissa päätösvaltaisissa tehtävissä tuo sakki on onnistunut aika taitavasti sotkemaan asiat silkkaa ymmärtämättömyyttään.

Vaikka palkka on tärkeä osa työtä, se ei kuitenkaan ole kaikille, eikä välttämättä edes suurelle osalle, tärkein syy tehdä jotain tiettyä työtä. Omista työkavereistani suurin osa tekee työtään, koska se on kiinnostavaa ja ainakin jossain määrin tärkeää, vaikka palkka on suhteellisen pieni työn vaativuuteen nähden.

Tuo esimerkkinä mainitsemani isoa palkkaa ainoana syynä tehdä työtä pitänyt opiskelija ei ole suinkaan yksittäistapaus. Huomattavan moni kaupallisen tai oikeustieteellisen alan opiskelija on sanonut samaa tai heidän toiminnastaan on voinut päätellä, että heitä ei työn sisältö kiinnosta, vaan tärkeintä on iso palkka. Tuollaisten ihmisten on ilmeisesti lähes mahdotonta ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Vaikka palkka on tärkeä, se ei ole ainoa ja  moni pitää muita seikkoja tärkeämpinä.

Maailma olisi aika kurja paikka, jos kaikki valitsisivat työnsä pelkästään palkan perusteella. Omassa tuttavapiirissäni on hyvin monenlaisia ihmisiä taiteilijoista huippututkijoihin. Ainoastaan kaikkein selvimmät rahan perässä juoksijat puuttuvat.

[/quote]

Oletin sinun olevan nimenomaan teknillisen alan opiskelija, koska en uskonut että kukaan aikuinen työssäkäyvä ihminen kirjoittaisi niin kuin sinä aikaisemmassasi viestissä. En uskonut että aikuinen ihminen kirjoittamallasi tavalla halventaisi lapsellisella tavalla parin opiskelijan antaman mielikuvan perusteella kokonaisia opintoaloja.

Sinulla tuskin on oikeaa kuvaa kaupallisen ja oikeustieteellisten alojen asiantuntijoiden tekemästä työstä, ainoastaan stereotypinen mielikuva tuottamattomista valtion virkamiehistä.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että (diplomi-)insinöörien työ on usein konkreettisempaa kuin vaikka kaupallisen ja oikeustieteellisten alojen työntekijöiden, mutta kaikki nuo alat punoutuvat yhteen ja tukevat toisiaan. Kaupallisella alallakin sekin konkretian tuottaminen riippuu täysin siitä, mitä valitset siellä opiskella.

Minusta on ihan loogista, että aikana jolloin työttömyys on korkea, niin nuoret opiskelijat suosivat aloja joilla on hyvä työllisyys ja hyvät palkkanäkymät. En ymmärrä miksi se tekisi nuorista jotenkin rahanahneita hyväksikäyttäjiä. Se, että tunnet muutaman nuoren, jotka ovat valinneet alan palkkauksen perusteella, ei tee siitä yleistettävää koko ammattikuntaa kohden.

Niin kuin sanoin jo aikaisemmin: palkka on suurin motivaattori miksi ihminen tekee työtä. Sitä ei auta kiistäminen. Monet tekevät mielummin työtä jossa viihtyvät ja tienaavat vähemmän, kuin työtä joka on epämielekästä ja hyväpalkkaista, mutta palkan vuoksi työtä ylipäätänsä tehdään. Jos työstä ei saisi elantoa, ei kukaan sitä tekisi. Eli palkka on tärkein syy miksi työtä tehdään, mutta en missään vaiheessa sanonut että se olisi ainoa syy tai etteikö työn mielykkyys ja omat kiinnostuksen kohteet vaikuttaisivat.

Yliopistolta löytyi. Olin 24v.

Sehän riippuu kuinka ne roikkuu. Hynysen mukaan Jutalla on oikeaoppisesti heiluvat roikuttimet, joten n. 40-vuoden iässä.

Ensimmäinen akateeminen aviomies löytyi yliopistolta, mentiin naimisiin, kun olin 25 ja liittoa kesti neljä vuotta. Seuraava akateeminen poikaystävä löytyikin sitten samasta tutkijaryhmästä..

24-v löysin elämäni miehen, molemmat ollaan akateemisia. Nyt kolme lasta ja hyvät työpaikat, mies kerkesi jo väitellä, itse teen väitöstä. Minä humanisti (tosin poikkitieteellinen ala, teknologiapainotteinen) ja mies tekniseltä, tosin tälläkin

 laajempi tutkinto

Kaikki suhteeni, ihan lyhyetkin, ovat olleet akateemisten miesten kanssa, voi olla sattumaakin.

.

Akateemiset pitäisi laittaa aitaukseen, voisivat siellä sitten touhuta keskenään.

Eivät sekaantuisi vahingossakaan kunnon kansalaisiin.

Löysin aviomieheni työn kautta 27-vuotiaana, mies oli pari vuotta vanhempi. Lapsia meillä on kaksi, kolmissakymmenissä hankittuja. Molemmat olemme akateemisesti koulutettuja.

Nuorena kyllä seurustelun monta vuotta miehen kanssa, jolla ei ollut edes ammattitutkintoa. Oli kyllä työssä käyvä, ei mikään "syrjäytynyt". Tuo nuoruuden suhde ei valitettavasti pidemmän päälle toiminut, ja yksi suurimmista syistä oli kumppanin itseluottamuksen puute + osittain kiinnostuksemme kohteet olivat liian erilaisia. Minäkin olen valitettavasti siis törmännyt siihen, että kaikilla miehillä ei itseluottamus kestä naisen korkeampaa koulutusta ja etenkään kovatasoisempaa työtä/ palkkaa. Poikkeuksiakin toki on.

20-25 tai sit 30+