Eron syyt

"mies / vaimo vain halusi erota" tätä syytä ei väestöliiton listalta löydykkään, ja lienee se yleisin. Itse saman tilanteen edessä. Odotan vain sopivaa hetkeä sanoa että nyt riitti. Mikä onkaan se perimmäisin syy. Kun oikein mietin niin se on tämä oksettava tunne tästä tietynlaisesta kroonistuneesta "just be there and do that" tilasta. Eli itsemäärämisoikeus on kadonnut pikkuhiljaa. Lapsia on liuta ja en tiedä miksi isovanhemmatkin sähläävät niin paljon. En nauti arjesta, en nauti vapaa ajasta enkä nauti juuri mistään. Hammasta kiristää ja päivä on velvollisuuksia täynnä. Masennuskorttia on turha heiluttaa, vitutuskorttia kylläkin. Loma just takana ja ei auta. Elämäni on paketoitu valmiiksi ja tulen hulluksi jos en puhalla tätä peliä poikki.

Ainakin asumiseroa pitää kokeillla, sitten sen näkee...

Olin ex-avomieheni ensimmäinen vakava suhde. Oltiin 21 ja 22 v. Mies oli aika ujo ja hänellä oli aika luotaantyöntävät harrastukset, esim luonnossa oleminen ja unelma-ammatti olikin rajamies.

Pari vuotta meni todella hyvin, totuttelimme kumpikin asumaan yhdessä avopuolison kanssa ja ex- oli todella yllättynyt, sanoi tämän lukemattomia kertoja miten minun tasoinen ihminen huolii hänet. Asuimme suht isossa kaupungissa Suomen mittapuun mukaan, kävimme paljon ulkona, tutuistuin hänen ystäviin ja elimme todella mukavaa elämää. Sain töitä myös samalta työnantajalta missä mies oli töissä.

Kunnes mieheni sai ylennyksen ja siirryimme pariksi vuodeksi "ihan korpeen". Lisäksi mieheni oli paljon pois, usein vähintään ma - to. Minä sain myös työpaikalta siirron, työni monipuolistui ja sain paljon lisäoppia, olin todella tyytyväinen, lisäksi alueella asui paljon työkavereita ja meillä oli todella hyvä henki, riippumatta iästä tai työtehtävistä. Siinä samalla naapurin 17 v tyttö rakastui mieheeni. Tytön isä oli mieheni esimies ja kävimme vähintään kerran kuussa heillä sunnuntailounaalla.

Uutena vuotena tyttö sitten iski. Mies halusi kertoa tämän vuosia meidän eron jälkeen. Tyttö oli kuulemma kotinsa ulkopuolella odottamassa, meillä oli siis juhlat ja kun mieheni tuli ulos, alkoi tyttö itkemään. Mies meni kysymään mikä on, pyysi meille ja tämä vaan vollotti. Sai houkuteltua miehen vaan sekunniksi sisälle, antoi hänelle kuulemma jotain tyrmäystippoja ja harrasti seksiä miehen kanssa. Joopa joo.

Mies meni sekaisin että nuori ja kaunis nainen häntä halusi ja aloitti vähän ajan päästä tämän kanssaan salasuhteen. Tyttö oli niin rakastunut että eipä syönytkään pillereitä vaikka oli vannonut ja mies uskoi. Olimme vappuna käymässä kylässä naapurissa ja tyttö läväytti kesken vappulounaan ultakuvan pöydälle ja kertoi mieheni olevan isä.

No, ero siitä tietenkin meille tuli. Onni onnettomuudessa, minä sain siirron pk-seudulle ja kiitos korvessa saadun opin ja tulevan isoisän suosituksien, pääsin aina nopeasti liikkumaan ja nyt elämä onkin mallillaan. Ilman tätä maaseutukoulutusta en olisi tässä.

Minä olen pitänyt töissä suuni kiinni, tiedän että maalla asiasta ei puhuttu enempää, tavallaan minut vaan lakaistiin matonalle ja ex on nyt sitten naimisissa tämän lapsien äidin kanssa. Hänen uransa olisi ollut loppu ilman pakkoavioliittoa, Suomessa on aivan liian pienet piirit tässä asiassa.

Muutama vuosi sitten todellakin ex tuli käymään pk-seudulla, olemme edelleen saman työnantajan palveluksessa mutta meillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ex halusi nähdä ja kertoa hänen versionsa tapahtuneesta, koska minähän lähdin kylästä hyvin nopeasti ja en halunnut käydä asiaa läpi.

No, ex on kohtalonsa ansainnut ja pisteet siitä että otti vastuun teoistaan, toisaalta hänellä ei ollut siinä vaihtoehtoja. Lapsia on tullut lisää, yht 3, asuvat samassa yhteisössä ja teiniäiti menee yhtenä muiden kanssa. Tämä teiniäitihän tietenkin lopetti koulujen käymiset ja on ollut siitä asti kotiäiti, mutta maalla myös elämiskustannukset ovat pienet, eli ei haittaa vaikka perheessä onkin vain 1 elättäjä.

Appivanhemmat asuvat myös lähettyvillä ja lapset viihtyvät hyvin.

En ole katkera enkä kaipaa ex.ää takaisin.

30:n kriisi ja kun olimme vielä teinistä asti olleet yhdessä ja vanhempien helmoista muutettu suoraan kimpaan,niin jossain vaiheessa tuli vahva itsenäistymistarve. Näin jälkiviisaana voinen kertoa että 35-vuotiaana sinkkuna kolmen lapsen äitinä on erilaista olla markkinoilla kuin 20-v. Asiat olisi kannattanut todellakin tehdä toisessa järjestyksessä,ensin asua yksin,opiskella katella elämää ja ihmissuhteita,matkustella ja sitten vasta perhettä perustamaan. Surettaa lasten psta.

Heh, tuollaiset kuin 30 luulevat, että avioero parantaa tilannetta! Aika uskomaton uskomus... Ei avioero ole lääke v-utukseen, ikäkausikriiseihin eikä siihen kun oma mieli on solmussa.

Itse erosin, koska mieheni sai stipendin kauas enkä halunnut jättää työtäni ja kotiani ja lähteä vieraaseen kulttuuriin, jossa olisin ollut luku- ja kirjoitustaidoton. Hän ei tullut takaisin, joten erosimme. Myös muita eron syitä oli - jos suhteemme olisi ollut hyvin vahva, hän ei ehkä olisi lähtenyt. Toisaalta tuskin hän olisi täällä ollut onnellinenkaan.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 19:37"]

30:n kriisi ja kun olimme vielä teinistä asti olleet yhdessä ja vanhempien helmoista muutettu suoraan kimpaan,niin jossain vaiheessa tuli vahva itsenäistymistarve. Näin jälkiviisaana voinen kertoa että 35-vuotiaana sinkkuna kolmen lapsen äitinä on erilaista olla markkinoilla kuin 20-v. Asiat olisi kannattanut todellakin tehdä toisessa järjestyksessä,ensin asua yksin,opiskella katella elämää ja ihmissuhteita,matkustella ja sitten vasta perhettä perustamaan. Surettaa lasten psta.

[/quote]

Näitä tälläisiä tarinoita on PALJON!

Kosin miestä mut en saanut myöntävää vastausta.

Vaimolle tuli 30n kriisi. Ei tiennyt mitä haluaa? :) Erosta nyt vuosi, 2 lasta. Ei tiedä varmaan vieläkään. Minä tiedän, aikuisen naisen jota ei tarvitse johdattaa aikuisuuteen..

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 20:17"]Vaimolle tuli 30n kriisi. Ei tiennyt mitä haluaa? :) Erosta nyt vuosi, 2 lasta. Ei tiedä varmaan vieläkään. Minä tiedän, aikuisen naisen jota ei tarvitse johdattaa aikuisuuteen..

[/quote]

Tietynlainen defenssi tuokin. Vika toisessa, ei minussa. Toinen keskenkasvuinen, minä en. Noilla keinoilla sitä pysyy järjissään. Kuka sitä8 nyt sellaista haluaisi uskoa että toinen vaan toisen huonouttaan lähti.

Erottiin, koska mies petti, petti ja petti... Ei kiinnostanut enää oma nainen ja lapsi, vain toiset naiset ja baarit. Parempi sinkkuna, kuin surkeassa suhteessa, näin olen paljon onnellisempi.

Ero tulee,jos jompikumpi puolisko alkaa sooloilla.

Miehen toiveesta, 2 viikkoa sitten. Ei kuulemma enää rakasta. Reilu 3 vuotta takana. Itse rakastin.. ja rakastan edelleen niin että kipeää tekee...

Erosimme kun mies löysi toisen naisen, eikä halunnut enää elää kanssani. Aika shokki se oli, mutta toisaalta kyllä meillä oli rapautuvan liiton merkit olleet jo pitkään olemassa kun näin jälkeenpäin miettii. Olimme silloin olleet yhdessä 15 vuotta. Eroprosessi oli lopulta yllättävän kivuton ja olemme miehen kanssa nykyisin oikein hyvissä väleissä. Itse en ole parisuhteessa, mies on, mutta ei tuon naisen kanssa johon rakastui ja jonka vuoksi erosimme. Lapsille tämä on ollut aika hankalaa, ja kaksi vanhinta eivät halua tavata isäänsä enää ollenkaan.

Mies rakasti tietokonettaan enemmän kuin minua :(

Ja tämä siis ennen kuin internet oli kaikkien arkipäivää.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 20:23"]

Mies rakasti tietokonettaan enemmän kuin minua :(

Ja tämä siis ennen kuin internet oli kaikkien arkipäivää.

[/quote]

Voi että, mun veljen vaimo otti eron kans kun veli ei tehnyt mitään muuta kuin pelasi kaiken työltä jäävän ajan. Kumman kauan se jaksoikin sitä katsella, melkein viis vuotta :=((

Halusin erota, kun en jaksanut olla enää se ainoa, joka huolehtii lapsista...

Olisinpa silloin tiennyt, että lasten kasvaessa se voi muuttua, mutta en tiennyt.

ihastuin työkaveriini työkaveriin joka oli varattu kuten minäkin .Mokasin ja mieheni lähti ! Tämä ihastus oli kukko tunkiolla tyyppiä,hän leikki avioliittoni pilalle ,ja mä tyhmä menin siihen ansaan !

Riittävän pitkään jatkunut henkinen väkivalta joka ajoi mun hyvinvointini todella huonoon jamaan. 

Mies halusi vaan erota. Kollme lasta ja 20 v. avioliitto. Oon ihan hajalla

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 20:42"]

ihastuin työkaveriini työkaveriin joka oli varattu kuten minäkin .Mokasin ja mieheni lähti ! Tämä ihastus oli kukko tunkiolla tyyppiä,hän leikki avioliittoni pilalle ,ja mä tyhmä menin siihen ansaan !

[/quote]

Sama tarina, paitsi että mnä lähdin ja työkaveri jäikin vaimonsa luo. Nyt ex-mies on naimisissa ja työkaveri pelaa jonkun muun kanssa ja heilastelee myös ex-vaimoaan siinä sivussa. Minä jäin yksin. Kiitos ja kumarrus, rangaistus on ihan tarpeeksi kova.

Kyllästyin rahatilanteeseemme. Mies tienasi hyvin, ja joka välissä huomasi myös tuoda sen esille, että HÄN on se joka rahat tuo tähän perheeseen, ja tämän takia HÄN on se ketä saa harrastaa lähes joka ilta ja käydä ryyppäämässä kavereiden kanssa. Kun kysyin koska minä saan lähteä kokonaiseksi päiväksi johonkin, vastaus oli että kun minäkin tuon rahaa yhtälailla perheeseen. Kaikki saamani tuet kuitenkin käytin laskujen maksamiseen ja ruokaan. Ei ihan tasan mennyt mielestäni.