Yksi mielipide kaatoi koko ystävyyden?

Minkälaisesta jutusta oli kyse? Kuulostaa todella asiattomalta käytökseltä, ellei mielipiteesi ollut erityisen jyrkkä, esim että jos äiti ei edes yritä imettää, lapset pitäisi ottaa pois tms.

Eräs tuttuni sanoi, ettei ole kaveri kenenkään sellaisen kanssa, jonka tietää edes kokeilleen huumeita. Kertoi katkaisevansa välit samantien jos tällaista tulee ilmi. En silloin uskaltanut mainita että maistoin itsekin kannabissätkästä parikymppisenä. Enää emme kyllä ole kavereita. Sen verran jyrkkiä mielipiteitä hänellä on.

No mistä jutusta oli kyse?

Ja minulla oli eräs kaveri, joka totesi, ettei me olla  kyllä enää kavereita koska kuuli että olin pelannut erästä pleikkaripeliä mieheni kanssa (ikää kaikilla tässä vaiheessa n. 35v). Eikä olla sen jälkeen tosiaan yhteyksiä pidelty. Että onhan näitä!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 09:58"]

No mistä jutusta oli kyse?

[/quote]

Onko sillä väliä? Sanoin, että en syyllistänyt ketään ja perustelin kantani, enkä sanonut että kenenkään lapsia pitäisi huostaanottaa tai että kukaan olisi huono äiti, teki mitä teki. 

ap (En halua, että tämä menee siitä aiheesta väittelyksi).

Vaikea sanoa, jos ei tiedä, mitä sanoit. Kyllä muakin ärsyttää joskus toisten kaikkitietävät kommentit, kommenttisi on voinut olla viimeinen pisara.

Ehkä tuo on ollut niitä hetkiä, kun toinen ihminen on katsonut sinua uusin silmin eikä ole pitänyt näkemästään. Olen itse pitänyt väliä ihmisiin, jotka ovat osoittaunuteet jossain minulle tärkeässä asiassa empatiakyvyttömiksi.

Riippuu mielipiteestäsi.

Jos se sinun yksi mielipiteesi olisi erittäin suuresti ristiriidassa omien mielipiteitteni kanssa saattaisin katkaista välit. On asioita, joissa jotkut ihmiset ovat ehdottomia.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 10:01"]

Vaikea sanoa, jos ei tiedä, mitä sanoit. Kyllä muakin ärsyttää joskus toisten kaikkitietävät kommentit, kommenttisi on voinut olla viimeinen pisara.

[/quote]

En ollut kaikkitietävä, en koskaan ole. Kuuntelen aina muita, mutta siinä keskustelussa olin kyllä ainoa, jonka mielipide poikkesi muista. Ennen tätä me tulimme hyvin toimeen, nauroimme ja itkimmekin yhdessä asioita. 

Minulla on loukattu olo, varsinkin kun sitä loukkaantumista ei näytetty heti, vaan minut vaan pudotettiin pois. Kukaan ei voinut sitten kasvotusten sanoa mitään. Tämäkin asia selvisi sähköpostissa, kun tämä entinen ystävä kehtasi kysyä minulta ottamiani kuvia itselleen. Sanoin, että kuvat kelpaa mutta ystävyys ei enää? Niin sitten sain täyslaidallisen niskaani.

Tuntuu oikeasti tosi pahalta. 

ap

"perustellen" ja "ketään syyllistämättä" kuulostaa asiasta tietämättä juuri tismalleen syyllistämisellä ja oman itsensä nostamisella kaiken yläpuolelle.

Jos et ole valmis kertomaan asiasta täällä enempää, on kovin vaikeaa suhteuttaa sun mielipidettä ja kaverin loukkaantumista keskenään.

Ei suinkaan ystävyyden tarkoitus ole olla samaa mieltä? Vaan sietää muita ja mielipide-eroista huolimatta olla kaveri.

Voihan mielipiteesi olla vaikka rasistinen (vaikket sitä edes itse sellaiseksi myönnä) tai jotenkin muuten alatyylinen ja loukkaava?

Minusta kuvat lapsista yms voi pyytää toisilta pois mutta sinuna miettisin että miksi joku on myös niin loukkaantunut? Ehkä tekosikin vaikuttaa? Eli vaikka sanot ystävällisiä asioita niin toimit arjessa niin että loukkaat sillä? 

Minusta tuo puhe loukkaantumisesta on myös itsepuolusta: sinä menet sanojesi taakse piiloon, etkä suostu ymmärtämään ystävääsi. Hän on selvästi loukkaantunut ja sinä sanot että sinusta tuntuu pahalta.

Minusta kannattaa miettiä että miten hyvin edes tunnet ihmisiä joita loukkaat. Vaikka olisitte puistotuttuja niin ei se tarkoita että ihmiset näyttää sisimpäänsä niin että voisi sanoa tuntevansa heitä. Olen ainakin itse huomannut saatuani lapsia ja mitä nyt puistossa "oppii tuntemaan" muita äitejä ettei se vielä ole tuntemista. Joku saattaa alkaa jo varhain mieltämään muita äitejä puistossa kavereinaan ja osalle se on vasta kun ollaan pitkään käyty muuallakin yhdessä ja kunnolla tutustuttu.

Moni tälläinen "ystävyys" päättyykin kun lapsi menee tarhaan eikä ole enää puistossa tai valitseekin toisen koulun.

Mutta jos itse loukkaisin jotakuta niin menisin pyytämään anteeksi. Minusta sinä saatat meinaan vaan hakea tässä vahvistusta omalle toiminnallesi. Ja silti se ainoa asia joka sinun pitäisi muistaa että sinun pahamielesi on pisto sydämessä siitä että olet sanonut pahasti jollekin. Eikä sinun siitä sovi saada keneltäkään muulta synninpäästöä kuin siltä jota olet satuttanut.

Olet tölväissyt jonkun äitiyttä todella lujaa. Eipä tuota muulla juuri voi selittää.

Puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen pyydetään oikeuksia ottamiini kuviin, ja haistatetaan pitkät? Ei, en pyydä anteeksi enää.

Unohtakaa koko juttu, olen paska ja huono ja joo.

ap

"Puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen pyydetään oikeuksia ottamiini kuviin, ja haistatetaan pitkät? Ei, en pyydä anteeksi enää.

Unohtakaa koko juttu, olen paska ja huono ja joo.

ap"

No mutta niin sinä sitten olet jos sinusta siltä tuntuu. 

Minuun ei pure pätkääkään tuollaiset marttyyri-touhut. Sori.

Paljon pienempäänkin voi ystävyys kaatua, joillakin on vain sellainen näkökulma asioihin ettei havaitse ympäristöä, kun se oma itse on joka asiassa tärkein ja aina on itsellä vaikeinta. Jos ei jaksa surkutella ja voivotella jatkuvasti toisen vaikeuksia, niin se jo riittää.

Tästä on aika hedelmätöntä keskustella, kun ap ei suostu paljastamaan, mikä se asia oli, joka hänen entistä ystäväänsä loukkasi. Koska sellaisia mielipideasioita on olemassa, joilla voi loukata toista verisesti, vaikka kuinka ystävällisesti perustelisi mielipiteensä. Uskonto esimerkiksi voi olla sellainen asia.

Todella ärsyttävää, kun monessa ketjussa kunkin ketjun ap toteaa "joo olen paska ja huono" ja "ai niin tää on av, täällähän vaan haukutaan" jne. Ei kellään kiinnosta tommonen marttyyri-avautuminen!

Kerro nyt ap mitä sanoit, ja jätä tuo turha märinä pois, vaikket kauheesti sympatiaa täältä nyt saanutkaan (sitähän aloituksellasi halusit). Me ei kerta kaikkiaan voida ottaa kunnolla kantaa jos ei tiedetä mistä sanomisista välirikko johtuu!

Minäkin tunnen ihmisiä, jotka loukkaantuvat siitä, että heille on loukkaannuttu. Eikö sinun ole tehnyt mieli pahoitella ja pyytää anteeksi? Etkö vain välitä siitä, että sanasi ovat tehneet vahinkoa? Miksi sinun tunteillasi on väliä, mutta sen toisen ei? Kaikkihan olisi ennallaan, jos hän ei olisi pahoittanut mieltään. Oletko niitä, jotka ovat mielestään vain suorasanaisia ja rehellisiä?

Up

Ei voi ottaa kantaa,kun et kerro mitä sanoit. Ei tätä asiaa voi käsitellä.

jotkut nyt vaan ovat turhan herkkiä! siis oikeasti ämmiä, jotka elää draamasta. unohda ne! miesten ystävyydessä hienoa on täysi avoimuus, välillä joku voi sanoa toiselle vitsillä "ootpa lihonut" tms. ja se on vaan läppää. mutta annas olla jos sanot sen jollekin naiselle, sit itkeä nyyhkytetään ja taivastellaan kuukausia kuinka toinen oli niin tahditon.