Lue keskustelun säännöt.
Mikähän mua vaivaa,kun en halua tutustuttaa kahta hyvää ystävääni?
03.11.2013 |
Eli minulla on kaksi hyvää ystävää,kummallakin myös lapsia. He eivät tunne toisiaan ja nyt pikkujoulujakin miettiessä, mietin pyytäisinkö heidät samaan aikaan meille..pelkään että heistä tulee parempiä ystäviä ja tulen kateelliseksi jos he alkavat kaveeraamaan keskenään,ilman minua. Kuulostaa ihan yläaste meiningiltä,mutta en voi tunteilleni mitään. Pitäisikö vain ylittää itseni ja koittaa olla parempi ihminen,kutsua kaikki samaan aikaan ja nauttia ystävistäni,ajatella että jos heistä tulee ystäviä,sen ei PITÄISI olla minulta pois..vai onko? terv. Lapsellinen
Kommentit (6)
emmäkää tutustuta mun kavereita keskenään. Toisen kanssa jaan erilaiset asiat kuin toisen, joten on mukiavampaa kun ei tarvi molemmille/kaikille kertoa kaikkea samaa.
Toki ne voi tutustua muualla, mut se nyt ois sit ihan se ja sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän outoa. Mulla on hyvä ystävä, jonka hyvään ystävään tutustuin muuta kautta. . Eihän se ole keneltäkään pois! Tämän "ekan" ystäväni kanssa olemme edelleen läheisemmät, eikä sitä tule ikinä mikään muuttamaan. Olisin kyllä äimistynyt, jos hän olisi mustasukkainen. Ei sellainen kuulu ystävyyteen.
Älä kutsu yhtäaikaa, pidä ne erillisinä ystävinä. Sillä jos he alkavat kaveeramaan myös vain kahdestaan, sinä suutut heille, ja sitten on se mahdollisuus, että menetät molemmat. On lapsellista, mutta kun kerran tiedostat tämän, älä ota riskiä nyt.
Johan sinä vastasit itse: pelkäät että jäät kolmanneksi pyöräksi. Jos niin kovasti pelottaa, niin älä kutsu heitä samaan aikaan äläkä tutustuta heitä toisiinsa, sillähän siitä selviät.
Tämä ei nyt varmasti auta, mutta mulla kävi niin, että tutustutin kaksi ystävää keskenään ja toinen heistä "ihastui ystävänä" niin kovaa toiseen, että minua oltiin nopeasti unohtamassa laskuista. Ärsytti, mutta päätin, että jos olemassaoloni on noin helposti unohdettavissa, niin olkoot. Tämä "ihastuja" on tehnyt samalla tavalla jo monesti yhteisen historiamme aikana - kaukaisin muisto on ala-asteelta. Hänellä on vain kova tarve omistaa ja sitouttaa ihmiset itseensä. En jaksa tuollaisen kanssa tapella. Jonkin ajan kuluttua taas minunkin seurani kiinnostaa, kun alkuhuuma on koettu. Mielummin vietän aikaa muiden kavereiden kanssa tai olen yksin, kuin tappelen huomiosta ja paikasta kaveriporukassa.
Todennäköisesti ystäväsi vain kaverustuvat eivätkä tule sydänystäviksi?Olet melko lapsellinen kyllä.