"Raskaus ei ole mikään tekosyy jäädä sohvalle makaamaan"

Nimenomaan se ei ole tekosyy vaan syy. Niinhän tuossa sanotaan.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 21:47"]

Nimenomaan se ei ole tekosyy vaan syy. Niinhän tuossa sanotaan.

[/quote]

Kyllä mä oon sen niin tulkinnut, että raskaus ei ole mikään syy olla treenaamatta. Mutta kun treeni tuntuu pahalta! En keksi mitään muuta syytä pahalle ololle kuin raskaus (joka on ihan alkuvaiheessa). 

Ap

Kevennä treeniä! Ei se ole niin, että täysillä tai ei mitään, välissä on ihan pirusti kaikkea; vesijuoksu, sauvakävely, pyöräily, kiertoharjoittelu jne. Jumppaan ei ole mikään pakko mennä!

Raskaana tulee harrastaa liikuntaa!

Raskaanaolo ei ole mikään tekosyy sille, ettei sixpäkki näy.

Olen minäkin jättänyt stepit, combatit, attackit ja tenniksen pois, kun tärähtely tuntuu ikävältä ja alkaa sattua selkään. Pumppi, body balance ja jooga taas tuntuvat hyvältä. Ekan kolmanneksen aikana en kyllä tehnyt mitään, kun väsymys oli niin valtavaa.

t. rv 22+

Mulle sopii jumpassa käyminen, kun monesti on vaikea motivoida itseään jumppaamaan kotona (varsinkin nyt, kun se ei tunnu hyvältä). Asun pienellä paikkakunnalla, joten ihan hirveästi tarjontaa ei ole. Lenkkeily on nyt vähän paha, kun on polvikin kipeänä. 

Ap

Joidenkin kohdalla voi olla noin. Mulle taas kävi niin, että ekassa raskaudessa kärsin ekat 5 kk todella kovasta pahoinvoinnista. Sen jälkeen oli pari viikkoa hyvä olo ja pääsin vähän liikkumaankin (kunto tietenkin oli tippunut), kunnes alkoi supistella niin, että käveleminenkin oli välillä hankalaa. Toisessa raskaudessa pahoinvointi ei ollut niin rajua, joten aluksi pystyin liikkumaankin. Kunnes sitten toisen kolmanneksen alkupuolella alkoi supistella niin paljon, että pari viikkoa piti olla kokonaan vuodelevossa. Supistelu jatkui koko loppuraskauden, ja siihen päälle vielä helvetilliset liitoskivut. Jos joku pystyy samassa tilanteessa harrastamaan vielä liikuntaakin, niin hatunnosto sille ihmiselle. Minä en todellakaan pystynyt, ja turha kenenkään tulla huutelemaan mitään tekosyitä.

Musta olis ihan mielenkiintoista kuulla myös niiden kommentteja, jotka ovat vahvasti sen mielipiteen kannalla, joka otsikossa ilmaistaan. Vai ovatko he kaikki trolleja?

Ap

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 21:57"]

Mulle sopii jumpassa käyminen, kun monesti on vaikea motivoida itseään jumppaamaan kotona (varsinkin nyt, kun se ei tunnu hyvältä). Asun pienellä paikkakunnalla, joten ihan hirveästi tarjontaa ei ole. Lenkkeily on nyt vähän paha, kun on polvikin kipeänä. 

Ap

[/quote]

Juurihan avauksessa sanoit, että jumpat ei nyt sovi. Yhtä kovilla se polvi siellä jumpissa on kuin kävelyssäkin. Nyt on muutettava asennetta ja haettava sellainen liikuntamuoto, mikä ei aiheuta pahaa oloa.

Raskaana ollessa sykkeiden ei tulisi nousta yli 150 eli intensiteettitasoja alas ja pehmeämpää tekemistä. Raskauden aikana liikunnan tulee tukea terveyttä, kehon jaksamista raskauden aikana ja sen jälkeen synnytyksestä puhumattakaan.

Raskaus muuttaa kehoa samoin kuin lapsi elämää ja on siis ymmärrettävä muuttaa liikuntatottumuksia eikä vain itsepäisesti todeta, että tai ei mitään; vähän kuin lapsi saa itkupotkuraivarit karkkihyllyn edessä.

Polviystävällisiä lajeja on kiertoharjoittelu, pyöräily, soutu, vesijuoksu, rauhallinen kävely (hyvät kengät), crosstraining, vesijumppa esimerkiksi.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 21:57"]

Mulle sopii jumpassa käyminen, kun monesti on vaikea motivoida itseään jumppaamaan kotona (varsinkin nyt, kun se ei tunnu hyvältä). Asun pienellä paikkakunnalla, joten ihan hirveästi tarjontaa ei ole. Lenkkeily on nyt vähän paha, kun on polvikin kipeänä. 

Ap

[/quote]

Juurihan avauksessa sanoit, että jumpat ei nyt sovi. Yhtä kovilla se polvi siellä jumpissa on kuin kävelyssäkin. Nyt on muutettava asennetta ja haettava sellainen liikuntamuoto, mikä ei aiheuta pahaa oloa.

Raskaana ollessa sykkeiden ei tulisi nousta yli 150 eli intensiteettitasoja alas ja pehmeämpää tekemistä. Raskauden aikana liikunnan tulee tukea terveyttä, kehon jaksamista raskauden aikana ja sen jälkeen synnytyksestä puhumattakaan.

Raskaus muuttaa kehoa samoin kuin lapsi elämää ja on siis ymmärrettävä muuttaa liikuntatottumuksia eikä vain itsepäisesti todeta, että tai ei mitään; vähän kuin lapsi saa itkupotkuraivarit karkkihyllyn edessä.

Polviystävällisiä lajeja on kiertoharjoittelu, pyöräily, soutu, vesijuoksu, rauhallinen kävely (hyvät kengät), crosstraining, vesijumppa esimerkiksi.

[/quote]

Aah, mä en nyt jaksaisi tätä, että sanomisiani väännellään. Sopii sen puolesta, että muuten ei tuu niin paljon liikuttua, ei sovi sen puolesta, ettei meinaa jaksaa. Mä käyn kahvakuulassa, ja siinä tehdään paljon liikkeitä, jotka ei ota polveen. Mulla ei oo rasituskieltoa sen polven suhteen, joten jos teen jonkin verran liikkeitä, jotka käy vähän polven päälle, se ei haittaa, mutta jotkut askelkyykyt jätän suosilla väliin. Juokseminen ei taas onnistu kuin melko lyhyinä pätkinä.

Kun koko ajan puhutaan siitä, että raskauden ei pitäisi rajoittaa elämää, koska se ei ole sairaus, tulee sellainen olo, että huonosta olosta huolimatta pitää jaksaa. Viime raskaudessa mulla oli koko raskauden ajan selkä kipeä (ja muutenkin kielto olla rasittamatta), joten en niin paljon ajatellut asiaa.

Ap

Mä makaan sohvalla aina kun mahdollista. Yhen kerran oon ollu raskaanakin.

Ei se raskaus olekaan sairaus!

Kahvakuula on raskaana olevalle liian kova laji; sykkeet ja verenpaine. En ohjannut sinua juoksemaan vaan kävelemään, jota polvesi todennäköisesti kestää hyvin, koska kerran juoksukin onnistuu lyhyinä pätkinä.

Harrastat liian raskasta liikuntaa eli intensiteettitasoa alemmaksi, jotta ei tule huonoa oloa.

Minä makasin stressittä sohvalla. Liikuan ehtinyt šenlin jälkeen

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 21:45"]

Mutta entä sitten, kun treeni ei kulje ja oksettaa koko ajan? Jumpassa käyminen ei tunnu kivalta. Pitääkö se paha olo vain kestää, kuuluuko se tuohon filosofiaan?

[/quote]

Kokeile jotain muuta. Yleensä reipas kävely raikkaassa ulkoilmassa ei okseta ketään.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 22:09"]

Musta olis ihan mielenkiintoista kuulla myös niiden kommentteja, jotka ovat vahvasti sen mielipiteen kannalla, joka otsikossa ilmaistaan. Vai ovatko he kaikki trolleja?

Ap

[/quote]No kun toi sun avaukses on pikkaisen hämäävä. Siis joo, raskaus ei ole mikään tekosyy jäädä sohvalle makaamaan. Kyllä se on ihan oikea syy, jos voi huonosti.

Pointti kai on se, että raskautta ei pidä käyttää tekosyynä silloin kun oikeasti pystyy liikkumaan. Huom. kun pystyy liikkumaan tarkoittaa, että pystyy liikkumaan niin, ettei se tunnu liian pahalta.

Kun on siinä pisteessä, että sillä puolen tunnin kävelylenkillä oksentaa 4-5- kertaa, niin se silti tekee hyvää. Silloin raskaus ei ole riittävä syy sille, ettei käy edes kävelylenkillä (eri asia sitten jos niitä lapsia on jo monta ja ei pääse kävelylenkille siitä syystä), mutta jos lääkäri sanoo, että makaa sängyssä, niin silloin se on riittävä syy välttää sitä kävelyäkin. Jos joku tuntuu pahalta, niin tietenkään sitä ei tehdä. Se ei ole hyväksi sinulle eikä vauvalle. Ja muista, että jokainen raskaus voi olla hyvin erilainen ja sama raskaus hyvin erilainen eri vaiheissa. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja toimimaan sen mukaan eikä jonkun naistenlehden ohjeen mukaan.

Mä näkisin niin että raskaana ollessa pitää ihan erityisen tarkkaan kuunnella kehoaan. Raskaana ollessa oman kropan ulkonäkö ei saa olla se pääasia, vaan sekä tulevan lapsen että äidin hyvinvointi. Joillekin se tarkoittaa päivittäistä liikuntaa samaan tapaan kuin ennenkin, toisille sitä että liikuntaharrastus pitää lopettaa kokonaan.

Omien kokemusteni jälkeen suhtaudun jokseenkin negatiivisesti tohon "raskaus ei ole sairaus" -hokemaan jolla naisia rohkaistaan olemaan välittämättä tästä kropan poikkeuksellisesta tilasta. Liikkumalla liikaa raskausaikana ajoin oman kroppani siihen tilaan että makasin sairaalassa kolme viikkoa liikkumiskiellossa. Kaikille ei tosiaankaan käy näin, mutta kehotan kyllä kuuntelemaan omaa olotilaa tarkkaan ja toimimaan sen mukaan, sanoi fitnesspimut mitä hyvänsä.

Jos tuntuu yhtään pahalta, ei ole pakko treenata. Kropan SAA antaa lössähtää jos se tuntuu turvallisemmalta. En olis ikinä antanut ittelleni anteeksi jos mun raskauteni ei olisi päättynyt onnellisesti.

ketä kiinnostaa toisen liikkumien raskausaikana nii aljon, et viitsii edes inhota liikunnattomia? makaan, koska haluan. liikun jos jaksan kiloja jos tulee en valita.

Minä ainakin olen joka kerta jäänyt ihan rauhassa kotisohvalle oksentamaan, ei tullut mieleenkään lähteä minnekään jumpalle. Olisin varmaan oksentanut sinnekin ja sen jälkeen pyörtynyt...pahoinvoinnin helpotettua kävin uimassa kunnes aina alkanut samoilla vkoilla taas järkyttävät lonkkakivut jolloin olen taas jäänyt lojumaan ihan hyvällä omallatunnolla kotiin.

Onko pakko olla raskaana ja valittaa koko ajan jostakin?!