Jessus. Aikuinen poika jätti menemättä työhaastatteluun
Oli sovittu kotona asuvan 20v poikamme kanssa, että asepalvelusvapautuksen vuoksi etsii itselleen nyt töitä. Laittoi hakemuksia ja sai kutsun haastatteluun, joka olisi ollut tänään. Oli kuitenkin jättänyt menemättä. Oli kuulemma jännittänyt niin paljon, ettei pystynyt. Ei ollut ilmoittanut edes haastattelijalle eikä haastattelija ei ollut soitellut perään.
Miten toimisit tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (46)
Hankkisin pojalle apua jännittämiseen.
No eipä ne haastattelijat pahemmin perään soittele. Ei kukaan halua töihin sellaista joka ei paikanpäälle ilmaannu. Kohteliasta olisi tietenkin ilmoittaa ettei pääse paikalle, mutta ei ilmoittaminen hirveesti auta siinä työnsaanniissakaan.
On tullut aika potkaista poikanen pesästä. Tulet katumaan ja raskaasti, jos et nyt pakota sitä ottamaan vastuuta omasta elämästään. Kyseessä kuitenkin aikuinen ihminen.
Miksi sai vapautuksen armeijasta? Hankkisin apua jännittämiseen ja mahdollisiin muihin ongelmiin.
Pistäisin soittamaan tälle haastattelijalle ja kertomaan totuuden. Kysymään vieläkö voisi tulla haastatteluun jonain toisena päivänä, jos ei niin uutta matoa koukkuun vaan. Ja kun haastattelupäivä tulee niin lähtisin mukaan tai joku kaveri mukaan sinne paikanpäälle.. ei tietenkään sisälle edes odotushuoneeseen vaan olis henkisenä tukena matkalla ja sitten myös kotiinpäin mentäessä :)
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Tyttäresi tulee pärjäämään elämässä, toisin kun tuo vellihousu.
Keppiä takalistolle tuommoiselle vetelykselle!
Voit kertoa sille terveiset, että kiva kun vei mun haastattelupaikan ja tuhlasi sen.
T. parikymppinen työtön
onko oikeasti niin paha jännittäjä, ettei uskalla mennä työhaastattluun? Jos on näin, niin ehdottamasti apua hakemaan jännittämiseen, siitä että on vihainen tai suuttunut ei ole mitään hyötyä, se vaan pahentaa pojan tilannetta, on varmaan nytkin häpeissään ja pettynyt, ettei uskaltanut mennä.
Eri juttu, jos tuo on vaan tekosyy laiskuudelle, mutta sinä varmaan itse tunnet poikasi parhaiten.
onko oikeasti niin paha jännittäjä, ettei uskalla mennä työhaastattluun? Jos on näin, niin ehdottamasti apua hakemaan jännittämiseen, siitä että on vihainen tai suuttunut ei ole mitään hyötyä, se vaan pahentaa pojan tilannetta, on varmaan nytkin häpeissään ja pettynyt, ettei uskaltanut mennä.
Eri juttu, jos tuo on vaan tekosyy laiskuudelle, mutta sinä varmaan itse tunnet poikasi parhaiten.
ei tuo nyt vakavaa ole, että tuosta pitäisi huolestua/hermostua.Tilanne on varmasti jännittävä pojalle, vaikka se ei sinulle sitä olekaan. Ensi kerralla vie hänet haastatteluun ja käykää läpi, mitä haastattelussa tapahtuu.
Jännittäminen on tosi yleistä vielä tuon ikäisillä miehillä nykyään. Tulee varmaan siitä, että joka ikisessä paikassa toitotetaan työn tärkeyttä ja työttömien oletettua moraalittomuutta: nuorelle aikuiselle kasaantuu valtavat paineet, jotka saattavat jopa johtaa tällaiseen hetkelliseen apatiaan.
Muistakaa mammat, nykytyöllistyminen ja -yhteiskunta ovat aivan erilaisia kuin meidän duuninhakureissumme 1970- ja 1980-luvuilla. Paineita on paljon enemmän nykyään, koska töihin otetaan harvempia. Kynnys saada huonostikin palkattua työtä on kova ja samalla työttömiä halveksitaan suhteellisen avoimesti.
Itse kävisin poikasi kanssa tilanteen rauhallisesti läpi ja kannustaisin eteenpäin. Toimii varmasti paremmin kuin laiskaksi syyllistäminen, on nimittäin aika todennäköistä että poikasi häpeää myös itseään aika paljon, kun jätti menettämättä.
Mitenkö toimisin? Lasku käteen vuokrasta, ruoasta, pyykinpesusta (aineet+vesi), sähköstä jne. Jos ei maksa, lentää pihalle. Oppii menemään haastatteluihin, kun ei ole millä maksaa laskunsa, jos ei tee töitä.
Kyseessä on aikuinen ihminen, jonka on otettava vastuu elämästään. Se on sinun mokasi, jos olet tähän asti kannatellut, mutta nyt se on lopetettava.
Täällä on jo muutama kysynyt että onko poika kauhea jännittäjä, joten minäkin vielä kysyn samaa ennenkuin vastaan.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Hahhah, militaristeja niitä riittää Suomessakin vielä näköjään.
Tiedoksi, nykysodankäynnissä käytettävät aseet eivät ole enää tällaisia:
Vaan enemmänkin tällaisia:
Termobaaristen aseiden runnoessa on aivan täydellisen se ja sama, montako viikkoa tämäkin "ei-vellihousu" on viettänyt metsässä koiran kanssa laavussa. Silläpä moisesta ylpeily onkin naurettavaa militarismia ja tyhjien patojen kolistelua.
Totuus tässä lienee kuitenkin se, ettei kaveria vain "napannut" lähteä haastatteluun, kun kotona makoilu on paljon rennonpaa. Ihan puhdas tekosyy siis.
Itse tekisin niin että istuttaisiin alas laskujen kanssa. Katseltaisiin että mitä pitäisi maksaa. Näyttäisin omat tulotietoni ja sitten mietitään mitä kaikkea olisi kiva hommata.
Minusta olisi ihana tarjota lapselleni koti mutta faktaa on että hän on vastuussa omasta elämästään, ei siis vain siitä että maksaa osan maksuista vaan mitä häneltä jää saamatta. Eläkekin kertyy.
Milloin lapsi sitten menisi ja tekisi? Minusta se on lapsen asia käykö armeijan, jos maahan hyökätään niin on sitten tykinruokana jalkaväessä. Se on taas hänen valintaa.
Minusta lapsen pitäisi ymmärtää että hän elää omaa elämää. Jos ei tahdo mennä haastatteluun niin ei voi saada palkkaa. Se on pois jostain, et siis voi ostaa. Minusta se on hyvin vakava paikka ja ehkä tosiaan joku valmennus tai terapia voisi auttaa?
Koska joskus on vaan uskallettava. Vaikka menisi haastatteluun ja se menisi puihin niin mitä sitten? Olisi ainakin käynyt. Eli tuosta saa parannusta sillä että menee vaan haastatteluun, vaikka menisi huonosti niin olisi ilmestenyt paikalle.
Ehkä lapsi ei tee asioita joita tahtoisi? Mutta mitä tahtoo tehdä ja mitä ajattelee että auttaisi pääsemään siihen?
Omat lapset on pieniä vielä mutta tuo on mikä pelottaa. Tuo on jo syrjäytymistä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 15:00"]
Oi herraisä,onneks mun tytär paikkaa tuotakin vellihousua armeijassa.Viikko koiran kanssa metsässä,laavuyöpymiset.Ei mammaa,ei kännykkää...
[/quote]
Hahhah, militaristeja niitä riittää Suomessakin vielä näköjään.
Tiedoksi, nykysodankäynnissä käytettävät aseet eivät ole enää tällaisia:
Vaan enemmänkin tällaisia:
Termobaaristen aseiden runnoessa on aivan täydellisen se ja sama, montako viikkoa tämäkin "ei-vellihousu" on viettänyt metsässä koiran kanssa laavussa. Silläpä moisesta ylpeily onkin naurettavaa militarismia ja tyhjien patojen kolistelua.
[/quote]
Ja sinäkö sen muka tiedät millä aseilla tänne hyökätään jos sota tulee?
Voi kulta pieni, aina parempi että vastassa on vastarintaan kykeneviä sotilaita kun vellihousuja luusereita.
Militaristiksi haukkumisen otan kehuna!
Ei kun tunti turpaan.