Miten erosta selviää

Olemme eronneet. Minulla kaksi vanhempaa lasta edellisestä liitosta ja yhteinen pieni vauva. Yksi eron syistä oli uusioperhern ongelmat. Mies ei hyväksynyt lapsiani, vaati ainakin toisen muuttamista isälleen.  Vanhin lapsista on yksitoista, oikeamielistä voinut oikein sietää häntä. Kaikki ärsytti. Koskaan heillä ei keskenään ollut riitaa, mutta minulle mies kiukuttelu ja sanoi että lapsi herättää hänessäpelästään ärsyyntymistä. Ulkonäkö ja kaikki. Viimeiset vuodet olivat ihan hirvittävän rankkoja. ajttelin eron helpottavan, kun saamme oman kodin ja jatkuva voimia vievä riitely loppuu. Mutta nyt olen oikeasti ihan masentunut ja ahdistunut. Välillä mietin että jos vanhin lapseni sitten muuttaisi isälleen, ja me voisimme olla yhdessä. Lasten ioloon ihan hyvä isä eikä siinä olisi ongelmaa myöskään hänen puolestaan, mutta oikeastimitse en pystyisi kuitenkaan sen asian kanssa elämään että tavallaan laittaisin miehen lapseni edelle. Mutta rakastan miestäni, rakastan lapsiani. Kaikkia yhtä paljon. Lapset tarvitsevat äiminään, mutta minä tarvitsen miestäni ja hänen rakkautta. En kestä tätä ikävää enkä ankein jaksa iloita lapsistani enkä elämästä. 

Miten selviän? Ikävän tunne on hirvittävä. 

Lohdutuksen sanoja ja rohkaisua pyydän teiltä.