Mun ja sun VAI meidän rahat?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:57"]

Omat tilit omat rahat. Mies on tililtään lyhentänyt asuntolainaa, minä ostan ruuat ja maksan laskut ym. Nyt tosin asuntolaina on maksettu pois niin että jatkossa sitten mieskin osallistuu noihin muihin menoihin. Ei tästä suuremmin ole tarvinut riidellä, joskus on ajateltu yhteistä tiliä, mutta mieluummin kuitenkin pidetään omat.

[/quote]

Tää on just se kaikkein huonoin diili. Mies lyhentää asuntolainaa, nainen maksaa juoksevat menot. Kappas sitten jos ero tulee niin mies omistaa asunnon ja nainen ei mitään. Toivottavasti ei oo avioehtoa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:57"]

Omat tilit omat rahat. Mies on tililtään lyhentänyt asuntolainaa, minä ostan ruuat ja maksan laskut ym. Nyt tosin asuntolaina on maksettu pois niin että jatkossa sitten mieskin osallistuu noihin muihin menoihin. Ei tästä suuremmin ole tarvinut riidellä, joskus on ajateltu yhteistä tiliä, mutta mieluummin kuitenkin pidetään omat.

[/quote]

Tää on just se kaikkein huonoin diili. Mies lyhentää asuntolainaa, nainen maksaa juoksevat menot. Kappas sitten jos ero tulee niin mies omistaa asunnon ja nainen ei mitään. Toivottavasti ei oo avioehtoa.

[/quote]

Jos asuntolaina on yhteinen ja talo ostettu molempien nimiin, on ihan sama vaikka lyhennys tulisi mummin kaiman tililtä; talo on lainanmaksun päätyttyä 50% miehen ja 50% vaimon jos ei avioehdossa ole toisin sovittu.

Tämä on se kaista tyhmin tapa toimia, niin kuin on tällä palstalla todettu monet kerrat:

eron sattuessa mies omistaa asunnon, nainen ei yhtään mitään. Sano vielä, että auto ja kesämökkikin ovat miehe nimissä ja maksamia, niin tyhmyys sen kun kirkastuu. Varsinkaan jos ette ole naimisissa, jäät aivan tyhjän päälle. Tällaiseen järjestelyyn ei ikimaailmassa pidä suostua!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:57"]

Omat tilit omat rahat. Mies on tililtään lyhentänyt asuntolainaa, minä ostan ruuat ja maksan laskut ym. Nyt tosin asuntolaina on maksettu pois niin että jatkossa sitten mieskin osallistuu noihin muihin menoihin. Ei tästä suuremmin ole tarvinut riidellä, joskus on ajateltu yhteistä tiliä, mutta mieluummin kuitenkin pidetään omat.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:34"]

Yhteisten rahojen perheissä se pienempituloinen (yleensä nainen) käyttää rahaa aika huolimattomasti, koska ei ole sitä itse ansainnut. Erossa pääsee iso itku: elintaso laskee, wäää. Kun molemmilla on omat rahat, oppii tarkemmaksi rahankäyttäjäksi, koska ei voi pitää toista pankkina. Kun minä haluan viikonloppulomalle, en ilmoita asiasta miehelle ja ota hänen tienaamiaan rahoja vaan katson, olenko itse kyennyt tarvittavan summan säästämään.

[/quote] Meillä minä hoidin perheemme kaiken maksuliikenteen ja suurimman osan ostoksista ja se kävi molemmille. Vuosien saatossa mies alkoi jostain syystä kitistä että HÄNEN kaikki rahansa menevät perheeseen (niin minunkin menivät) ja tilanteesta tuli sellainen että katsoimme parhaaksi erota. Nyt kun mies pyörittää omilla rahoillaan omaa talouttaan, hän onkin huomannut että kaikki maksaa ja aika paljon, ei ollut siis ennen kiinnittänyt huomiota moiseen seikkaan. Hänelle jää ihan muhkeasti rahaa pakollisten kulujen jälkeen mutta ei jotenkin osaa kohdentaa sitä järkevästi, itse pyöritän samalla summalla kolmen ihmisen taloutta ja saan säästöön ihan mukavasti.

Meillä on omat käyttötilit ja omat säästötilit, mutta yhteiset rahat. Tosin kummallakaan ei ole käyttöoikeutte toisen tileihin, mutta ei toisaalta myöskään mitään mielenkiintoa mennä tilejä katsomaankaan.

Emme erittele, että sinun ja minun, vaan vuorotellen maksetaan kaupassa ja muualla. Mies hoitaa autoon liittyvät menot (itse kuljen töihin pyörällä tai julkisilla), vakuutukset ym. ja minä maksan yhtiövastikkeen ja lapsiin liittyviä juttuja enemmän. Koskaan ei ole ollut tarvetta alkaa pohtia että onko toinen maksanut jotain enemmän. Minä olen maksanut matkat, mies remontit. 

Itseä on ihmetyttänyt kaverin perheen tilanne, kun kaveri on kotona kotihoidontuella ja miehensä tienaa ihan hyvin. Niin kaveri on sitä mieltä että miehen rahat on hänen rahojaan ja että yhdessä päätetään myös siitä mihin miehen säästöjä käytetään. Voi ziisus että vituttaisi olla tuo mies. Ei siinä, ettenkö haluaisi esim. lapsiini pistää rahaa ja ostaa laadukasta ruokaa, mutta että joku sanelisi minulle että nyt uusitaan olohuoneen matto, anna rahaa. 

Ei ikinä!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:59"]

Toi on kyllä aika mielenkiintoinen lähtökohta, että 'se maksaa joka haluaa'. Eli siis jos minä haluaisin ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, minä maksaisin molempien matkan?

Ettekö te katkeroidu, kun vuodesta toiseen ostatte omilla rahoillanne vessapaperia, jota myös miehenne käyttää? Itse varmaan tulisin katkeraksi, jos rahamme ei olisi yhteistä. Alkaisin laskemaan ja vertaamaan. 

Musta tämä (rahankäyttö ylipäätään) on yksi isoimpia keskusteltavia asioita parisuhteen siinä vaiheessa kun muutetaan saman katon alle ja varsinkin jos hankitaan lapsia. En voisi ikinä kuvitella asuvani ihmisen kanssa, joka olisi näistä asioista aivan eri linjoilla. 

Miehelläni on työn puolesta paku. Perheemme henkilöauto on minun nimissäni ja kuljen sillä töihin. Tietysti myös maksan siihen bensat käyttötililtäni, koska yleensä bensa käy vähiin ja tankkaan työmatkallani ja pankkikorttini on linkitetty käyttötiliini. Vakuutukset maksetaan muiden laskujen tapaan siltä käyttötililtä missä eräpäivänä on parhaiten rahaa ja autosta puhutaan meidän autona. Jos lähdemme reissuun autolla perheen kesken, yleensä mies ajaa ja yleensä kuski on se, joka tankkaa. Olisi aika koomista, että minun pitäisi nousta autosta laittamaan minun pankkikorttini automaattiin, koska kyseessä on minun autoni :D Toki varmaan perusteltua olisi, että tässä yhteydessä laskuttaisin häneltä kilometrikorvauksia, kun olisimme matkalla tapaamaan HÄNEN sukulaisiaan. 

Kauhean nautinnolliselta kuulostaa yhteiselo :D

Ap

[/quote]

Jostain syystä ap haluaa ajatella, että kaikki ovat yhtä suppeasti ajattelevia kuin hän.

Jos minä ja vain minä haluan ulkomaille ja jos mies sinne mukaan lähtee vain siksi, että minä sitä haluan ja mies joutuu ottamaan palkatonta vapaata lähteäkseen mukaan, niin eikö ole oikeus ja kohtuus, että minä maksan hänen matkansa? Hänhän menettää palkkatuloja enemmän kuin mitä tuo matka maksaa! Ei, niitä me emme toisillemme korvaa, jos sitä aiot seuraavaksi kysyä, mutta tietty reiluus (siitähän sinä et näytä ymmärtävän mitään) suhteessa aiheuttaa sen, että miestä ei laiteta maksamaan kaikkea sitä, minkä nainen tahtoo.

Sinä tulet katkeraksi, jos ei ole yhteisiä rahoja ja se katkeruus tulee siitä, että mies ei enää maksakaan kynsilakkojasi ja kampaajakäyntejäsi. Kun molemmilla on omat rahat, ei se wc-paperi ole ongelma: kumpikin kun osaa sitä kaupasta tuoda siellä käydessään! Jos mies haluaa ostaa kukkakuvioista ylipehmeää, on asia OK, yhteiseen käyttöön se paperi menee ja hän tietää sen jo ostaessaan. Toistaiseksi meillä ei ole wc-paperi loppunut siksi, että on "toisen vuoro" sitä ostaa.

Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että teillä mies on autokuski, mutta sinä et osaa autoa tankata, jos mies ajaa. Aika usein olen nähnyt bensamittarilla porukoita, joissa kuski jää paikalleen istumaan ja vaikka joku takapenkkiläinen maksaa bensat. Ja miksi ihmeessä et aja autoasi vaan laitat miehen ajamaan: jos teillä kerran kaikki on yhteistä, niin luulisi miehenkin nauttivan, kun saisi olla kyytiläisenä eikä kuskina.

[/quote]

aika ihana loma, jos lomalle lähdetään niin, että minä ja vain minä haluan sinne ja mies lähtee mukaan koska minä haluan ja joutuu ottamaan vapaata töistä kun JOUTUU kanssani ulkomaille :D meidän ulkomaanreissut on yhteisiä päätöksiä, yhdessä sovittuja, yhdessä haluttuja ja yhdessä maksettuja. Eli jos minä haluaisin ulkomaille lomailemaan, niin joko lähtisimme sinne yhdessä perheenä tai en ollenkaan. En haluaisi matkustaa yksin. Jos mieheni ei haluaisi lähteä mukaan, en minä häntä pakottaisi ja maksaisi hänen matkaansa.  Jälleen kerran, kovin nautinnoliselta kuulostaa yhteiselo.

Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että miksi oletusarvoisesti kuvittelet, että minä katkeroituisin kun mies ei maksaisi kynsilakkojani (joita en muuten käytä). En ole missään kohtaa sanonut, että tienaisin meistä vähemmän tai tuhlaisin miestäni enemmän.

Ja mielelläni myös kiinnostaisi, että miten 'en osaa' tankata, kun kerran juuri samassa viestissä sanoin, että yleensä sitä minä tankkaan, kun bensavalo yleensä syttyy työmatkani aikana, jolloin käyn samalla tankkaamassa. Mieheni tykkää ajaa pitkiä matkoja ja koska auto on yhteinen (vaikka edelleen on minun nimissäni ja minun käytössä arkisin) miksi minun pitäisi vaatia häntä istumaan kyydissä, kun viihtyy mielummin kuskin penkillä? Siksi, koska nimeni lukee papereissa? Eikun sehän olikin sitä reiluutta, josta minä en ymmärtänyt mitään. "Mene sinne takapenkille nyt, tämä on MINUN autoni". 

[/quote]

Aloitetaanpa alusta. Kirjoitit itse "

Toi on kyllä aika mielenkiintoinen lähtökohta, että 'se maksaa joka haluaa'. Eli siis jos minä haluaisin ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, minä maksaisin molempien matkan?" Lähtökohtaisesti siis keskustelemme nyt matkasta, jonne sinä haluat, mies ei halua. Emme keskustele matkasta, jonne molemmat haluavat, koska ihan itse halusit puhua vain sinun haluamastasi matkasta. Sinulle vain sinun haluamasi matka on sellainen, jonne joko ei mennä (et mene ilman miestä, koska olet läheisriippuvainen) tai sellainen, jonne miehen on pakko mennä. Sinulle ei sinun haluamasi matka voi koskaan olla sellainen, jonne mies lähtee mukaan, koska rakastaa sinua. Ja koska sinä rakastat häntä ja arvostat uhraustaan (palkanmenetys jne.), niin sinä maksat sen matkan, ihan mukisematta. Jos sinusta on vastenmielistä ajatella, että miehesi rakastaa sinua, niin syvä säälini.

Sinä kirjoitit "yleensä mies ajaa ja yleensä kuski on se, joka tankkaa. Olisi aika koomista, että minun pitäisi nousta autosta laittamaan minun pankkikorttini automaattiin, koska kyseessä on minun autoni :D". Minä vastasin "Selostuksessasi en ymmärrä sitä, että teillä mies on autokuski, mutta sinä et osaa autoa tankata, jos mies ajaa." En siis väittänyt, että et osaa tankata autoa vaan väitin, että et osaa tankata autoa, jos mies ajaa - koska ihan itse kirjoitit, että mies ajaa ja mies tankkaa. Enkä ymmärrä, mitä koomista on siinä, että nouset maksamaan bensat. Käyn tankkaamassa kerran viikossa eikä siellä ole kukaan vierellä nauramassa hassunhauskaa juttua. Miten yleensä sitä korttia käytät, jos se on sinusta niin koomista, ettei sitä voi puolison läsnäollessa tehdä?

meillä puhutaan sun ja mun, käytännössä yhteisiä. se maksaa jolla on rahaa, se jkumpi joskus saa extraa niin käyttää tarvittaviin hankintoihin vaikka olisi sille toiselle ilman mtn laskuja mitä mennyt minnekki

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 11:40"]

Tämä on se kaista tyhmin tapa toimia, niin kuin on tällä palstalla todettu monet kerrat:

eron sattuessa mies omistaa asunnon, nainen ei yhtään mitään. Sano vielä, että auto ja kesämökkikin ovat miehe nimissä ja maksamia, niin tyhmyys sen kun kirkastuu. Varsinkaan jos ette ole naimisissa, jäät aivan tyhjän päälle. Tällaiseen järjestelyyn ei ikimaailmassa pidä suostua!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:57"]

Omat tilit omat rahat. Mies on tililtään lyhentänyt asuntolainaa, minä ostan ruuat ja maksan laskut ym. Nyt tosin asuntolaina on maksettu pois niin että jatkossa sitten mieskin osallistuu noihin muihin menoihin. Ei tästä suuremmin ole tarvinut riidellä, joskus on ajateltu yhteistä tiliä, mutta mieluummin kuitenkin pidetään omat.

[/quote]

[/quote]

No meillä mä maksan niitä juoksevia kuluja ja mies talolainaa. On avioehto. Tietenkin, koska mies on talonsa ostanut ja lainaa lyhennellyt jo kauan ennenkuin tavattiin. Sama juttu sijoitusasuntojensa ja tontin suhteen. Jos tulisi ero, ei noista kuulu mulle mitään kun en ole latiakaan niihin laittanut, mä lähden oman omaisuuteni kanssa sitten muualle asumaan. Mun mielestä itsestään selvä asia, en mennyt naimisiin hänen kanssaan omaisuutensa takia, ei tarvinnut kun on itselläkin varoja.

Meillä vaimo maksaa perheen ruuat, lasten vaatteet, lasten harrastukset ja oman autonsa kulut.

Minä maksan asuntolainan, kaikki laskut, oman autoni kulut, prätkän kulut, avoauton kulut, tyttären skootterin kulut, pojan crossipyörän kulut ja asuntovaunun kulut.

Lomamatkat & mökin hoidetaan sitten sillä periaatteella että se maksa kenellä on rahaa ja jos ei rahaa ole lomaillaan edullisemmin.

Toimii, vaimolla nettotulot n. 3300e/kk ja minulla 5800e/kk 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:14"]

Toisesta ketjusta inspiroituneena kyselen, että miten teillä muilla yhdessä asuvilla talousasiat hoidetaan? Onko selvä jako 'minun' ja 'sinun' rahoilla vai onko kaikki tulo yhteistä 'perheen' tuloa ja myös menoa?

Tuttavapiirissäni on muutamia pariskuntia, jotka aina neuvottelevat kumman vuoro on maksaa mitäkin ja juuri yksi ystäväni sanoi, ettei hän 'aio ostaa miehelle uutta tietokonepöytää'. Pöytähän tulee heidän yhteiseen kotiinsa??

Meillä molemmilla on oma pankkitili ja kolme yhteistä: hätävaratonnitili, jossa on 1000€, johon ei kosketa ilman, että kaikilta muilta tileiltä olisi rahat loppu ja kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Toisena lainanmaksutili, jonne siirretään joka tilistä tietty summa, joka kattaa lainanlyhennyksen ja vähän päälle (tulevaisuuden mahdollisiin korkomuutoksiin valmistaudutaan jo säästämällä lainatilille etukäteen). Kolmantena on lyhyen aikavälin säästötili, jonne jemmaamme rahaa aina kun meillä on joku selkeä suunnitelma sen käyttöön, esim. lomamatka tai uuden sohvan hankinta. 

Kaupassa käyn pääsääntöisesti minä, joten ruokaostokset menevät minun käyttötililtäni. Sähkölaskut, puhelinlaskut, vakuutukset yms maksetaan sitten siltä käyttötililtä, missä rahaa enemmän sillä hetkellä on, tietysti pääpaino mieheni tilillä, kun minun rahat menee ruokakauppaan. 

Mielestäni olisi kauhean raskasta elää niin, että joka kauppareissulla pitäisi miettiä kumpi maksaa. 

[/quote]

Meillä on vähän jotain siitä välistä.On omat tilit,joihin rahat tulee,mut ostetaan ruokaa ja muuta välttämätöntä molemmat. Ei siis lasketa mitään sentintarkkaan kuka maksaa mitäkin,vaan se jolla sillä hetkellä on rahaa käy kaupassa.

No meillä on yhteiset rahat. Tosin molemmilla on omat tilinsä mutta ihan vapaa pääsy niille (mies tietää minun tunnukseni, minä miehen). 

Kaupassa maksaa se joka ekaksi ehtii ottamaan lompakon esiin.

Meillä yhteiset. Palkat menee yhdelle molempien nimissä olevalle tilille ja sieltä maksellaan kaikki. Säästötili on sattumalta mun nimissä kn tehtiin miehen tilistä se yhteinen eikä ole tuota säästötilin omistajuutta muutettu. Mutta eipä se mitään vaikuta, pankkitunnukset on yhdessä nipussa ja molemmat saa käytellä. Ollaan tosi samanlaisia rahankäyttäjiä joten siksi tämä onnistuu mutta ymmärtän kyllä ettei kaikilla onnistuisi. Palkatkin meillä melko samansuuruiset, vähän kuukausivaihtelua on.

Meillä arkirahat ovat yhteiset, mutta omaisuus on erillistä.

Mies maksaa mulle kuukausittain tietyn summan rahaa, ja minä hoidan laskut ja ruokakaupat. Näin, koska olen kotona. Mies hoitaa sitten omat laskunsa ja minä omat menoni. Puskuria on molemmilla, eikä siitä ole tullut ongelmia. Autot ja talo on minun, joten jos niissä tulee ongelmaa, minä maksan. Tietenkin. Miehellä työsuhdeauto ja -kännykkä.

Meillä on omat rahat ja omat menot. Ikinä ei mietitä, kuka maksaa mitä vaan se maksaa, joka haluaa ostaa. Ruokakaupassa ei ole käty yhdessä varmaan 5 vuoteen, joten ei kassalla mietitä maksajaa.

Lomamatka tai sohva maksetaan käyttötililtä sen enempiä keskustelematta (ja taas se maksaa, joka sohvan haluaa). En edes tiedä miehen rahoista ja tileistä.

Meillä on omat rahat, mutta olen alkanut kaivata yhteisiä rahoja. Tämä oli ihan ok ennen lasta mutta nyt kun on lapsi, niin kaikki lapsen menot (esim. vaatteet) ovat tulleet minun maksettavikseni. Toisaalta omat rahat on siinä mielessä ok, että mies maksaa itse omien lastensa (2 kpl) menot. Meillä on molemmilla pienet, melkein yhtä suuret tulot. Sitten kun joskus taas toivottavasti olen työelämässä niin haluan kyllä pitää omat rahat, haluan olla ns. oman itseni herra ja niin että on myös omaa varallisuutta. Tiedä sitten mikä olisi paras.

Meillä on myös yksi yhteinen (joskin minun nimissäni oleva) ruokatili, jonne pistetään könttäsumma kuukaudessa ja sieltä ostetaan ruoat. Laskut maksetaan yleensä puoliksi.

Meillä on yhteiset rahat ja se on ollut kummallekin aina ihan päivänselvä järjestely, muusta ei ole keskusteltukaan.

Kummallakin on oma palkkatili, mutta nettipankissa nähdään kyllä toistemme tilit. ja on yhteinenkin tili. Se maksaa, joka siinä tilanteessa sattuu olemaan. Jos mulle on sattunut jossain kuussa enemmän menoja, vaikkapa lasten talvivaatteet ja auton huolto ja vakuutusmaksut, niin voin ottaa miehen tililtä rahaa itselleni, jotta ei tarvitse pennittömänä olla. Sama toisinpäin.

Ihmettelen aina näitä sun ja mun rahat juttuja, että mites sitten, kun toinen on vaikkapa hoitovapaalla tai jää työttömäksi...? Itse en missään tapauksessa olisi pystynyt silloin maksamaan kaikesta puolta. Ja tuo, että se maksaa, joka haluaa ostaa, niin ei kyllä toimisi meillä. Harvoin mies ostaa lasten vaatteita, vaikka ei varsinaisesti vastustaisi asiaa, niin kyllä se jää mun hoidettavaksi yleensä aina. Eli mä maksaisin ne kaikki. Vastaavasti jotkut autoon liittyvät jutut tai talon ylläpitoon/korjaukseen liittyvät jutut on aika vahvasti miehen vastuulla.

Meillä tämä yhteiset rahat toimii tosi hyvin, koska ollaan hyvin samoilla linjoilla rahan käytöstä. Ikinä ei olla rahasta riidelty. Ja mä voin kyllä ihan vapaasti ostella meikkejä, vaatteita yms. tai käydä kampaajalla - tästäkin kun aina tulee sanomista näissä ketjuissa.

Toi on kyllä aika mielenkiintoinen lähtökohta, että 'se maksaa joka haluaa'. Eli siis jos minä haluaisin ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, minä maksaisin molempien matkan?

Ettekö te katkeroidu, kun vuodesta toiseen ostatte omilla rahoillanne vessapaperia, jota myös miehenne käyttää? Itse varmaan tulisin katkeraksi, jos rahamme ei olisi yhteistä. Alkaisin laskemaan ja vertaamaan. 

Musta tämä (rahankäyttö ylipäätään) on yksi isoimpia keskusteltavia asioita parisuhteen siinä vaiheessa kun muutetaan saman katon alle ja varsinkin jos hankitaan lapsia. En voisi ikinä kuvitella asuvani ihmisen kanssa, joka olisi näistä asioista aivan eri linjoilla. 

Miehelläni on työn puolesta paku. Perheemme henkilöauto on minun nimissäni ja kuljen sillä töihin. Tietysti myös maksan siihen bensat käyttötililtäni, koska yleensä bensa käy vähiin ja tankkaan työmatkallani ja pankkikorttini on linkitetty käyttötiliini. Vakuutukset maksetaan muiden laskujen tapaan siltä käyttötililtä missä eräpäivänä on parhaiten rahaa ja autosta puhutaan meidän autona. Jos lähdemme reissuun autolla perheen kesken, yleensä mies ajaa ja yleensä kuski on se, joka tankkaa. Olisi aika koomista, että minun pitäisi nousta autosta laittamaan minun pankkikorttini automaattiin, koska kyseessä on minun autoni :D Toki varmaan perusteltua olisi, että tässä yhteydessä laskuttaisin häneltä kilometrikorvauksia, kun olisimme matkalla tapaamaan HÄNEN sukulaisiaan. 

Kauhean nautinnolliselta kuulostaa yhteiselo :D

Ap

Meillä on omat tilit ja yksi yhteinen tili. Rahat ovat silti yhteisiä emmekä laske kuka maksaa mitäkin.

Miksiköhän tätä samaa pitää kerran viikossa jauhaa?

Toisille sopii varmaan se yhteiset rahat- systeemi, toisille ei. Meille ei esim. ikinä tule yhteistä tiliä. Ollaan sovittu kumpi hoitaa mitkäkin maksut, ei niistä tarvitse erikseen vääntää. Onneksi kummallakin on rahaa, eikä kumpikaan ole pihi/tuhlari.

Musta on vaan aika säälittävää tollainen "meillä on kaikki yhteistä, avioehtoa ei tietenkään- se on epäluottamuslause, emme koskaan eroa" --- kuinkahan sitten vaan monille näillekin käy?