Olen kahdelle terapeutille yrittänyt sanoa

Sinun kannattaa etsiä itsellesi sellainen terapeutti, joka tietää traumaperäisistä stressioireista/ -häiriöistä. Sivusta seuranneena erään ihmisen elämää tiedän sen verran, että oikeanlaisen avun löytäminen voi tosiaankin olla tosinaan vaikeaa ko. ongelmissa. 

miten sulla ilmenee ne oireet? itsellä on kanssa kummallisia tuntemuksia.

Netissä on suljettuja ryhmiä, joissa kenties voisi kysyä suosituksia terapeutista?

Mietin myös, että eikö terapeutilta voisi tiedustella jo etukäteen, että onko kokemusta ja koulutusta ko-asioiden parissa työskentelystä?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 00:22"]

miten sulla ilmenee ne oireet? itsellä on kanssa kummallisia tuntemuksia.

[/quote]

Ei paljon huvita kirjoittaa oireista kun sitten taas saa kuulla olevansa hullu ja sairas ja mene hoitoon jne. Tosin en kyllä niitten terapeuttien kanssa päässyt koskaan sinne asti, karulta tuntuu kun varovasti mainitsee asiasta, niin terapeutti tekee ihan torjuvan fyysisen liikkeen tuolissaan ja sanoo jotain että on tavallista luulla niin blaa blaa mutta että se ei ole hedelmällinen tapa edetä terapiassa.

Yritin tänään taas terapoida itseäni mutta se päättyy aina siihen että saan peräaukon tienoille niin kovan kivun etten pysty jatkamaan, jouduin taas menemään vessaan koska olo on sietämätön ja tuntuu että on pakko mennä kakkoselle mutta mitään ei tule paitsi että sattuu. Tähän pisteeseen päädyin tällä kertaa sillä lailla että kuvittelin että annan jonkun miehen koskea alapäähäni, mitä en koskaan anna kenenkään tehdä, en edes aviomieheni, ja lähdin seuraamaan toista niistä tunteista minkä ajatus herättää. Toinen on hillitön pakokauhu, halu kirkua ja huutaa, toinen on halu purra ja tappaa.

Järkyttävän ammattitaidottomilla terapeuteilla olet ollut. Luulisi, että sellaisella koulutuksella olisi rahkeita myöntää, jos ei ole koulutusta asian suhteen eikä osaa noita hoitaa. Ja sitten voisi vaikka auttaa löytämään osaavamma terapeutin.

Toivon todella, että löydät arvoisesi osaavan terapeutin, etkä osu noille rajoittuneille, jotka ei omaa rajoittuneisuuttaan edes ymmärrä ja traumatisoi sinua lisää.

Ap tässä taas, kerran parissa viikossa otan kännit ja nautin siitä taivaallisesta olosta kun ei tarvi pelätä. Että saisin terapiaa pitäisi taas mennä polille. Siellä mennään aina saman kaavan mukaan, jossa lopputuloksena kävellään ulos masennuslääkeresepti kourassa. Tämä oli kohdallani aikanaan ihan asiallista kun olin masenunut, mutta jo viimeksi sanoin että EN ole masentunut enkä halua masennuslääkettä vaan rauhoittavia jotka on ainoita lääkkeitä jotka auttaa mua, mutta masennuslääkereseptin kanssa käveltiin ulos. Ymmärrän kyllä lääkäriä joka ei halua määrätä rauhoittavia siitä huolimatta että ihan oikeasti olen aikaisemmin onnistunut käyttämään bentsodiatsepameja vastuullisesti. Aloitin neljäsosasta ja kun oli lopulta pakko ottaa kokonainen, rupesin vähentämään koska en TODELLA halua nistiksi vielä kaiken lisäksi. Mutta siis masislääkettä syötiin, se ei sopinut lainkaan eikä edes lekuri lopulta protestoinut kun oma-aloitteisesti en jaksanut sitä lamaannusta enää.

Luulen että jatkan yksikseni kun nyt tiedän miten traumaa lähestytään. Sitä ei paeta vaan siihen sukelletaan. Kiinnostaisi vain tietää mitä tehdä tuolle kivulle koska se keskeyttää aina, ei pysty jatkamaan koska kipu vie kaiken huomion. Turha luulo että kukaan osaisi neuvoa?

Ap, ei pidä luovuttaa. 

Todennäköisesti et tältä palstalta kaipaamiasi tietoja saa. Kannattaa mennä mieleterveyspalstoille. Niistä saat parempaa vertaistukea. 

Ja psykiatria voisit pyytää suosittelemaan sinulle sellaista psykiatria ja terapeuttia, jotka tietävät PTDS:stä jotakin, ellei joku vertaistuen antajista osaa suositella sinulle jotakuta. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:58"]

että epäilen tulleeni lapsena hyväksikäytetyksi vaikka en muista mitään, mutta kumpikaan ei halunnut kuulla mitään sellaista. Nyt nelikymppisenä pärjään jo jotenkin itseni kanssa, sain jopa kerättyä tarpeeksi rohkeutta varatakseni ekaa kertaa ajan gynekologille, mutta peruin viime tipassa. Haluaisin apua tähän asiaan mutta miten ihmeessä se onnistuu. Täällä hevon kuusessa ei ole edes mitään seksuaaliterapeutteja. Pitäisi taas mennä polin kautta tai maksaa itsensä vararikkoon suoraan yksityisellä ja mitä sitten? Sama kuin ennen, yritys, tyrmäys, nolotus ja häpeä että edes menin ehdottamaan jotain sellaista..

[/quote]

Jos et muista niin mitään ei ole tapahtunut

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 00:31"]

Jos et muista niin mitään ei ole tapahtunut

[/quote]

Niinhän sitä luulisi mutta muistamattomuus on mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:58"]

että epäilen tulleeni lapsena hyväksikäytetyksi vaikka en muista mitään, mutta kumpikaan ei halunnut kuulla mitään sellaista. Nyt nelikymppisenä pärjään jo jotenkin itseni kanssa, sain jopa kerättyä tarpeeksi rohkeutta varatakseni ekaa kertaa ajan gynekologille, mutta peruin viime tipassa. Haluaisin apua tähän asiaan mutta miten ihmeessä se onnistuu. Täällä hevon kuusessa ei ole edes mitään seksuaaliterapeutteja. Pitäisi taas mennä polin kautta tai maksaa itsensä vararikkoon suoraan yksityisellä ja mitä sitten? Sama kuin ennen, yritys, tyrmäys, nolotus ja häpeä että edes menin ehdottamaan jotain sellaista..

[/quote]

Jos et muista niin mitään ei ole tapahtunut

[/quote]

onko metsä olemassa, jos kukaan ei sinne katso? Muistot jäävät ihmiseen elämään. siten ja vain siten me voimme oppia.

voisit kokeilla hypnoterapiaa, tosin joudut varmaan maksamaan itse lystin.

Voi kuule 9, nimenomaan traumoja ei monikaan muista! Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, miten oma äitinä kävi päälleni raivotessaan jne. mutta silminnäkijöiden (mm. siskoni) mukaan näin on todellakin käynyt, minä vain jähmetyin kauhusta tapahtuman ajaksi.

Itselläni on muuten samansuuntainen kokemus kuin ap:lla, tosin psykologin toimesta. Hän vähätteli ajatuksiani vaikka olikin muuten asiallinen, siksi se tuntui oudolta. Minulla on ollut lapsesta asti yliseksuaalista käytöstä ja nyt aikuisena saan siitä kiksejä kun joudun avuttomaan asemaan seksissä. Olen estottomasti esitellyt alapäätäni kavereilleni kouluiässä jne. Mielestäni tässä on paljon sellaista, mitä pitäisi tutkia, mutta...