Jatkuva vauvakuume

Oon ite kans aatellu, että voi olla että vauvakuume laantuu ku nuorimmainenki alkaa omatoimisemmaksi. Sitte ei ehkä enää jaksais alkaa sitä vauvahärdelliä enää. Mutta yhtään itseäni tuntien, luultavasti jäisi harmittamaan jos ei olisi yritetty neljättä. Musta on itestä ihana ku on paljon sisaruksia, ja toivoisin samaa "tukiverkostoa" omille lapsille. Ja uskokaa tai älkää, niin kyllä tähän mahtuu muutaki ku vaan lasten kans olemista :D on harrastuksia ja kavereita yms. Oon ite asettanu itelleni rajan iän suhteen, minkä jälkeen en lapsia enää tee, pittää se joskus (mielellään ennen eläkettä ;D) alkaa seki aika että ei tarvi enää kenestäkään 24/7 huolehtia. Onneksi siihen rajaan on vielä muutama vuosi aikaa. -ap-

Mulla on kaksi lasta ja olen onnekseni huomannut, ettei minulla ole minkäänlaista vauvakuumetta. Olen  vain onnellinen kun lapset jo vähän isompia ja omatoimisempia. Tuttavapiirissä paljon vauvoja ja raskaana olevia ja olen vain tyytyväinen, ettei enää tarvi lähteä siihen rumbaan.

Oon miettinyt ihan samaa. Mullakin kolme lasta, nuorin 1,5-vuotias ja hänen syntymästään asti miettinyt joka ikinen päivä, "teenkö" neljännen vai en. Haluaisin kyllä, mutta sitten mietityttää, onko se jo liikaa, mitä muut sanois, mitäs jos jokin meneekin vikaan, oonko liian vanha,... jne. Loppuelämä tuntuu ihan turhalta, jos ei enää koskaa vauvaa.

Oon kuullu sanonnan että jokaiselta naiselta jää se yksi lapsi aina puuttumaan. Eiköhän tää vauvakuume tästä vähitellen laannu kun järjellä koettaa ajatella asioita ja nykyiset lapset kasvaa isommiksi.

Miksi te haluatte olla pelkkiä synnytyskoneita? Pitäisiköhän hankkia jotain muutakin sisältöä elämään?

Mulla taas kolmannen jälkeen tuli ero ja yksin kolmen kanssa on ollut raskasta. Haluaisin jo olla lasten kanssa, ei aina niin että vauva vie suurimman osan ajastani ja isoimman lapsen juttuihin ei pysty paneutumaan kunnolla. Toki minulla lasten ikäero on isompi. Mutta minulla vauvakuume loppui kun omat voimat on ollu lopussa. Jos olisin ollut hyvässä parisuhteessa olisin ehkä sitä neljättäkin halunnut...

Eli mun vinkki olisi että hankkisit muitakin kiinnostuksen kohteita

Mulla ei ole ollut vauvakuumetta enää kolmannen jälkeen (lapset on 2005, 2009 2012 syntyneet).  Päinvastoin vahvasti on tunne, että mun lapset on nyt tässä,  enempää en halua enkä jaksa vauvoja hoitaa.  Joskus mietin, että jos tulisin vielä raskaaksi, toivoisin saavani tyttövauvan, mutta se on ihan sellaista aikuisen naisen nukkeleikki-ajatusta. Tiedän, koska mietin pelkästään sitä, miten tätä tyttöä pukisin mekkoihin ja prinsessaksi ja niin edelleen (sitä ensimmäistä tyttöä en pukenut), enkä tippaakaan mieti sitä, miten olisi kivaa imettää ja hoivata ja halia ja pusutella vauvaa. Näiden kolmen olemassaolevan lapsen kohdalla vauvakuume on ollut just sitä, ei mitään pukuleikkien mietintää.