Lue keskustelun säännöt.
Nykyaikana luotu kamalat paineet parisuhteille :(
19.06.2013 |
Surettaa tämä nykyajan parisuhde-painostus. Tv, netti, lehdet ym ovat täynnä kirjoituksia millainen parisuhteen/avoliiton/avioliiton PITÄISI olla. Ja jos ei ole, kannattaa harkita vakavissaan eroa.
Olemme mieheni kanssa onnellisia. Ilman mitään ylimääräisiä tunnekuohuja. Joidenkin mielestä varmaan tylsiä ja joidenkin mielestä jopa pariskunta, joka ei rakasta toisiaan. Meistä saattaa ulkopuoliset saada jopa kylmän vaikutelman, koska emme koskettele julkisesti tms.
Johtuen siitä, ettemme lässytä ja juttele toisillemme rakkautta. Joskus harvoin kerromme, että rakastamme toista. Mutta hyvin harvoin. Meillä pätee "sääntö" "kerrotaan sitten, kun tilanne muuttuu". Me siis uskomme ja luotamme siihen, että toinen rakastaa, vaikkemme sitä joka päivä/viikko kerrokaan toiselle.
Sen sijaan osoitamme sen pienillä, TODELLA pienillä eleillä ja teoilla. Emme halaile emmekä pussaile. Suukon ja halin annamme töihin lähtiessä ja sieltä tullessa, ja joskus nukkumaan menessä. Mutta joskus nämäkin unohtuvat arjen kiireissä. Mutta ei niistä stressiä oteta.
Mieheni on todella huono puhumaan tai näyttämään tunteitaan. Mutta hän tekee sen toisella tavalla. Esimerkiksi eilen pesi mun auton. Se on hänen tapansa näyttää, että välittää. Ei siihen tarvita kukkapuskia, timantteja, kiehnäystä sohvalla, suukottelua tai rakkauden tunnustuksia.
Syy miksi kirjoitan on se, että kieltämättä mulle välillä tulee tunne, ettemme varmaan nykykäsityksen mukaan ole edes onnellisessa liitossa. Parisuhdetta pitäisi hoitaa kaiken aikaa, toista pitäisi huomioida kaiken aikaa, läheisyyttä pitäisi olla joka päivä, pitäisi keskustella ja nauraa yhdessä.
Me loppujen lopuksi teemme noista mitään harvoin. Saattaa mennä ilta ettemme juttele kuin pakolliset kaupassa käynnit tms. Saattaa mennä ilta, että toinen katselee tv:tä toisessa huoneessa, toinen toisessa huoneessa, emmekä ole jutelleet juuri mitään. Saattaa mennä päivä ettemme koskekaan toisiimme.
Ja silti olemme onnellisia!!
Ei tälläisistä asioista kenenkään pitäisi joutua ottamaan stressiä. Nykyään on asetettu niin suuret paineet sille millainen puolison pitäisi olla. Ei ole siis ihme, että eroja tapahtuu, kun se toinen ei olekaan täydellinen. Kuten elokuvissa, netissä tai tv:ssä.
Onko teitä muita jotka eivät täytä nykyajan kriteerejä onnelliselle parisuhteelle?
Kommentit (49)
Hauska, ap:n kirjoitus on autonpesua myöten kuin olisi minun kirjoittamani! :-) Ajattelen elämämme olevan ihan normaalia, hötkyilemätöntä ja mukavaa ilman turhaa stressiä toisen taholta. Toivottavasti tämä jatkuisikin tällaisena, tässä on lastenkin mukava saada mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin suhteeni on onnellinen ja osoitamme rakkautta arkisesti ja pienin teoin. Aikaisemmin olin huonossa suhteessa, samanlaisessa kuin missä monet tänne kirjoittelevat naiset ovat tälläkin hetkellä. Erosimme, enkä kadu hetkeäkään.
Voi olla vaikea samaistua muiden tilanteisiin, jos itsellä on kaikki hyvin, mutta kannattaa yrittää silti. Kaikissa suhteissa ei vain ole mahdollista päättää elää onnellisena.
Ennen eroani kyselin täältä neuvoja ja mietin jatkaisinko suhdetta miehen kanssa, joka käyttäytyy epäkunnioittavasti, ei osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä että miehen käytös on ihan normaalia, eikä eroon ole mitään syytä. Erottiin silti ja vasta myöhemmin ymmärsin miten huonosti asiamme todella olivat. Nyt kun olen normaalin, kunnollisen miehen kanssa, olisi varmaan helppoa ihmetellä miten muut eivät ole tyytyväisiä ja vaihtavat suhteesta toiseen... Onneksi muistan että tilanteita ja parisuhteita on monenlaisia.
Voi juma, toivottavasti ap tajuaa, että ihmiset ovat erilaisia, "painostaa" mikä taho miten vaan...
Minäkin olen onnellisesti naimisissa. Ollut jo pitkään. Me tosin suukottelemme, halimme, pusuttelemme joka päivä. Niin on ollut aina, Kuljemme käsi kädessä.
Mä enemmän nöen nuo oppaat ja muut vähän vinkkinä niille, joilla on asiat huonosti. Niistä voi saada ideoita suoraan tai muokaten.
Olen itse hupmannut jo ihan vain tätä palstaa lukiessa miten hyvä mies mulla on ja miten hyvä meidän suhde on,
En tietenkään aloituksella tarkoittanut, että pitäisi elää väkivaltaisessa, epäkunnioittavassa tms. suhteessa. En nyt ihan näin pitkälle tarkoittanut tekstiäni, enkä näin rankkoja asioita tähän ketjuun "sotkea". Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
Mutta kun se ei tunnu nykyään riittävän. Vaan odotetaan miesten olevan jotain koneita, jotka kantaa kotiin kukkia, timantteja, kehuu naisensa maasta taivaaseen, koskettelee, keskustelee jne.
Kärjistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuinka usein teillä on seksiä ja millaista se on?
Minä kanssa annan piupaut neuvoille parisuhdetta pitää hoitaa yms. Ollaan vaan ja annetaan asioiden mennä omalla painollaan. En ole ap, mutta kysymykseen 8 vastaan että meillä riittävästi. Ei meillä rueta mitenkään tietoisesti stressaamaan siitä, että ei ole kahden kesken saatu viettää viikonloppua tai käydä syömässä. Helpompaa elämä on kun porskuttaa eteenpäin sen kummemmin asioita miettimättä ja tehdään arkiasioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen taplaa tyylillään... jos itse on onnellinen niin mitäs siihen muuta tarvitaan?
Mä en henkilökohtaisesti ikinä ole ymmärtänyt miten äitini on kestänyt nykyistä miestään jo lähes 30 vuotta... mutta joku siinä vaan on... rakastavat toisiaan! :-D
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:56"]Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
[/quote]
Mä nyt olen sinkku ja tulen varmaan olemaankin loppuikäni, kun mulla on niin korkeat odotukset parisuhteelle. Mut mun on kyllä mahdotonta kuvitella, että voisin olla onnellinen suhteessa, josta puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu ja nauraminen! Mitä tuossa on parisuhteesta enää jäljellä? Jos tuossa tilanteessa olisin onnellinen, niin varmaan olisin ihan yhtä onnellinen ilman sitä miestäkin. Silloin mulla sentään olis mahdollisuus saada etsiä sitä henkistä ja fyysistä yhteyttä muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:56"]
Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
[/quote]
Minä en ainakaan olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteessa, jossa ei ole keskustelua, koskettelua ja nauramista. Mikä suhde se sellainen on, josta ne puuttuvat? Sen ymmärrän ja hyväksyn, että intohimo menee, välillä on kuumempia kausia ja välillä kylmempiä. Mutta minusta henkinen ja fyysinen läheisyys on parisuhteen koko idea ja liima, joka pitää sen koossa.
Etenkin seksin määrän ja parisuhteen onnellisuuden yhdistäminen on minusta outoa. Ei kaikille seksi ole niin tärkeää, ja silti hoetaan miten sitä pitäisi olla. Jos kumpikaan ei ole niin sen päälle, niin tuskin sitä kannattaa alkaa ulkopuolisten takia suorittaa tilaston keskiarvon täyttääkseen? (Joo, tiedän että tutkimusten mukaan vilkkaan seksielämän omaavat taitavat olla tyytyväisempiä suhteissaan, mutta se vähemmän vilkas seksielämä ei aiheuta kaikille närää parisuhteessa, vaan voi olla jopa ihan tietoinen/yhteinen valinta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvin kirjoitettu. Kaikilla on oikus omanlaiseensa parisuhteeseen ilman median ohjeita
No mä en lue juuri mitään lehtiä (ovat lähinnä roskaa), vielä vähemmän katson telkkua (vielä enemmän roskaa), netistä valikoin palstat millä käyn, enimmäkseen ulkomaisilla uutissivuilla ja kiinnostavilla harrastussivuilla. Täällä av: piipahdan joskus katsomassa onko mitään hauskaa ketjua ;D. Eli en oikeastaan lue mitään millaista elämän ja parisuhteen pitäisi olla, en siis tiedä millaista sen nykyään kuuluisi olla.
Olemme olleet yhdessä 25 v, on ollut iloa ja murhetta, tyyntä ja myrskyä, mutta enimmäkseen oikein hyvää aikaa. Koskaan ei olla aiottu erota. Aika arkista meillä varmaan on; on rakennettu talo, saatu lapsia, käydään töissä, vähän harrastetaan, rahat on enimmäkseen tiukilla. Romantiikkaakin on, mutta ei se muille näy. Mulle romantiikkaa on yhteinen kahvihetki puutarhamme huvimajassa, yhdessä katsottu elokuva, pihasaunassa saunominen, yhteinen iltalenkki. Hyvät yöt toivotetaan ja pusu annetaan, päivittäin halaillaan ja kyllä me aika usein jotain kivaa sanotaan toisillemme. Seksiä on joskus useammin, joskus harvemmin, olosuhteista riippuen. Lasten ollessa pieniä mua ei niin seksi jaksanut kiinnostaa, uni oli tärkeämpää. Talonrakennusaikana taas mies oli niin väsynyt, että nukahti kun päänsä tyynyyn painoi, ei ollut paukkuja enää seksiin.
Rakkautta meillä mielestäni on riittänyt ja sen voimalla on jaksanut ne huonommatkin ajat. Minusta rakkautta on se, että haluamme jakaa elämämme, kerromme toisillemme päivän kuulumiset, nauramme yhdessä, olemme aina toistemme puolella ja tukena. Millainen sen parisuhteen sitten pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:56"]
Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
[/quote]
Minä en ainakaan olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteessa, jossa ei ole keskustelua, koskettelua ja nauramista. Mikä suhde se sellainen on, josta ne puuttuvat? Sen ymmärrän ja hyväksyn, että intohimo menee, välillä on kuumempia kausia ja välillä kylmempiä. Mutta minusta henkinen ja fyysinen läheisyys on parisuhteen koko idea ja liima, joka pitää sen koossa.
[/quote]
Itse taas ajattelen, että parisuhteen liima ja idea on ystävyys, tuki, elämänkumppanuus ja elämän jakaminen yhdessä. Näiden lisäksi voi olla arkista koskettelua ja nauramista, mutta tähän taas vaikuttaa pariskuntien keskinäiset erot. Pitkässä parisuhteessa on myös aikoja, jolloin noihin jaksaa panostaa enemmän ja aikoja, jolloin käpertyy enemmän itseensä. Kaikenlaiset ajat tulisi hyväksyä. Toisaalta on myös tärkeää löytää ja tehdä kompromissi, jollon kummankin tarpeet otetaan huomioon edes jollain tavalla.
Itseäni ahdistaa nykyinen käsitys siitä, että puolison tulisi vastata kumppanin kaikista tarpeista. Kun sitten osa tarpeista jää täyttymättä, helposti ajatellaan parisuhteen olevan huono eikä puoliso ole se oikea.
[/quote]
Itseäni ahdistaa nykyinen käsitys siitä, että puolison tulisi vastata kumppanin kaikista tarpeista. Kun sitten osa tarpeista jää täyttymättä, helposti ajatellaan parisuhteen olevan huono eikä puoliso ole se oikea.
[/quote]
Siis tässä tiivistettynä juuri se mitä hain! Kiitos sinulle :-) Osasit asian paremmin kirjoittaa kuin minä.
17 oli ap.
Ja lainaus meni päin peetä, muttei kai haittaa :-)
Joo, mustakin tuntuu, että parisuhteessa usein odotetaan jotain ymmärryksen ylittävää romanttisuutta. Miehen pitäisi kosia polvillaan, tuoda ruusuja ja yllätyslahjoja, ja seksiä pitäisi olla joka päivä.
Itse olen kai vähän tylsä, arkinen ja tavallinen. En odota mitään yllätyslahjoja ja kaikki romanttinen lässytys saa lähinnä voimaan pahoin :) Olen silti hyvin onnellinen ja rakastunut.
Kait nyt parisuhteen odotetaan täyttävän kaikki tarpeet, kun nykyisen yksiavioisen ideaalin mukaan niitä ei oikein muutenkaan pääse täyttämään, vaan kaikki pitäisi tehdä sen yhden ja saman kumppanin kanssa :(
Täällähän paheksuttiin jopa pariskuntaa, joka mielummin vapaa-ajallaan viettää aikaa yhdessä ystäväpariskuntien kesken kuin täysin kaksin.
Jos voisin ihan avoimesti ja hyväksytysti pitää rakastajaa, jolta saisi sitä kosketusta ja läheisyyttä sekä ehkä intohimoakin ja viettää paljon aikaa (esim. juhlapyhät ja muut elämän huippuhetket) sitten taas kumppanin sijaan hyvien ystävieni seurassa, niin kai minäkin voisin olla ihan tyytyväinen suhteeseen, jossa ei ole intohimoa, keskustelua, koskettelua tai naurua. Koska sellaisessa suhteessa oleminen ei silloin tarkoittaisi, että joudun elämään täysin ilman näitä asioita.
Ja en odota mitään mieletöntä romanttisuutta tai seksiä joka päivä. Mut jos olen parisuhteeseen sitoutunut jonkun kanssa, joka yleensä tarkoittaa sitä että juuri tuon ihmisen kanssa minun oletetaan viettävän kaikista ihmisistä eniten aikaa ja juurikin ne parhaimmat hetket, niin tottakai oletan että tämä olisi sitten se ihminen, jonka seurasta saan myös kaikista eniten irti! Eli että on naurua ja keskusteluja, sekä hellyyttä ja läheisyyttäkin, myös seksiä joskus muutenkin kuin pelkän rutiinin vuoksi. Että voisin sanoa että juuri hän on paras ystäväni, sen lisäksi että meillä on suhteessamme fyysisempikin puoli.
Mun mielestä ne paineet tulee siitä, että sen yhden ja saman ihmisen tulee olla sielunkumppani, paras ystävä, rakastaja, hyvä vanhempi jne. ja kaikkea tätä uskollisesti 50-60 vuotta eli hautaan asti. Ihmiset valitettavasti muuttuvat elämäntilanteiden mukana ja minusta on aika epärealistista odottaa yhden henkilön olevan kaikkea tuota kunnes kuolema erottaa. Ei ne entisaikojenkaan pitkät avioliitot aina niin herkkua olleet, eroamista vain ei hyväksytty niin helposti kuin nykyisin tai se ei käytännön syistä ollut mahdollista (ainakaan naiselle).
Minä en kyllä tiedä edes mitä nuo kriteerit ovat? Mulle on ihan sama mitä tv, netti ja lehdet on täynnä, ne ei liity mun parisuhteeseen. Kyllähän aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää että elämä ei mene kuten elokuvissa, eikä tule liikaa lukea lehdistä ja netistä miten parisuhdetta tulisi hoitaa. Ehkä kannattaisi vähäksi aikaa sulkea netti ja tv..