Lue keskustelun säännöt.
Nykyaikana luotu kamalat paineet parisuhteille :(
19.06.2013 |
Surettaa tämä nykyajan parisuhde-painostus. Tv, netti, lehdet ym ovat täynnä kirjoituksia millainen parisuhteen/avoliiton/avioliiton PITÄISI olla. Ja jos ei ole, kannattaa harkita vakavissaan eroa.
Olemme mieheni kanssa onnellisia. Ilman mitään ylimääräisiä tunnekuohuja. Joidenkin mielestä varmaan tylsiä ja joidenkin mielestä jopa pariskunta, joka ei rakasta toisiaan. Meistä saattaa ulkopuoliset saada jopa kylmän vaikutelman, koska emme koskettele julkisesti tms.
Johtuen siitä, ettemme lässytä ja juttele toisillemme rakkautta. Joskus harvoin kerromme, että rakastamme toista. Mutta hyvin harvoin. Meillä pätee "sääntö" "kerrotaan sitten, kun tilanne muuttuu". Me siis uskomme ja luotamme siihen, että toinen rakastaa, vaikkemme sitä joka päivä/viikko kerrokaan toiselle.
Sen sijaan osoitamme sen pienillä, TODELLA pienillä eleillä ja teoilla. Emme halaile emmekä pussaile. Suukon ja halin annamme töihin lähtiessä ja sieltä tullessa, ja joskus nukkumaan menessä. Mutta joskus nämäkin unohtuvat arjen kiireissä. Mutta ei niistä stressiä oteta.
Mieheni on todella huono puhumaan tai näyttämään tunteitaan. Mutta hän tekee sen toisella tavalla. Esimerkiksi eilen pesi mun auton. Se on hänen tapansa näyttää, että välittää. Ei siihen tarvita kukkapuskia, timantteja, kiehnäystä sohvalla, suukottelua tai rakkauden tunnustuksia.
Syy miksi kirjoitan on se, että kieltämättä mulle välillä tulee tunne, ettemme varmaan nykykäsityksen mukaan ole edes onnellisessa liitossa. Parisuhdetta pitäisi hoitaa kaiken aikaa, toista pitäisi huomioida kaiken aikaa, läheisyyttä pitäisi olla joka päivä, pitäisi keskustella ja nauraa yhdessä.
Me loppujen lopuksi teemme noista mitään harvoin. Saattaa mennä ilta ettemme juttele kuin pakolliset kaupassa käynnit tms. Saattaa mennä ilta, että toinen katselee tv:tä toisessa huoneessa, toinen toisessa huoneessa, emmekä ole jutelleet juuri mitään. Saattaa mennä päivä ettemme koskekaan toisiimme.
Ja silti olemme onnellisia!!
Ei tälläisistä asioista kenenkään pitäisi joutua ottamaan stressiä. Nykyään on asetettu niin suuret paineet sille millainen puolison pitäisi olla. Ei ole siis ihme, että eroja tapahtuu, kun se toinen ei olekaan täydellinen. Kuten elokuvissa, netissä tai tv:ssä.
Onko teitä muita jotka eivät täytä nykyajan kriteerejä onnelliselle parisuhteelle?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:37"]
Ei ne entisaikojenkaan pitkät avioliitot aina niin herkkua olleet, eroamista vain ei hyväksytty niin helposti kuin nykyisin tai se ei käytännön syistä ollut mahdollista (ainakaan naiselle).
[/quote]
Eli silloin ei laitettu kovia odotuksia ja vaatimuksiakaan puolisolle, koska ero ei ollut vaihtoehto. Silloin oltiin vähempään tyytyväisiä.
Nykyään kehoitetaan itsekkäästi eroamaan, jos ei puoliso miellytä joka osa-alueella.
[/quote]
Yksi syy on ehkä se, että tutkimusten mukaan koskaan ei Suomessa olla suhtauduttu niin tiukkapipoisesti parisuhteen uskollisuuteen kuin mitä nykyaikana. Riippumatta siitä, paljonko syrjähyppyjä nyt on (eiköhän niitä ole ollut aina), niin ainakin tämänhetkisessä arvoilmastossa parisuhteen uskollisuutta arvostetaan poikkeuksellisen korkealle. Tämä osaltaan lataa ihan mielettömästi paineita juuri siihen suuntaan, että puolisoon kohdistetaan niitä odotuksia.
Kultuureissa, joissa avioero ei ole käytännössä mahdollinen, syrjähyppyihin suhtaudutaan käytännössä huomattavasti sallivammin, etenkin miesten osalta kuin välttämättömänä pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että nykyään kaikkea mitataan ja kytätään. Ennen riitti että pari tuli toimeen jotenkin ja saivat pari muksua aikaiseksi, nykyään kaiken pitää olla kuin jenkkiläisestä romanttisesta komediasta.
Sama jenkkimeininki on tarttunut elämän muillekin osa-alueille. Käymme mieheni kanssa juttelemassa säännöllisesti lapsemme hoitokontaktin eli lääkärin kanssa ja kerran sitten puhuimme toisistamme. Lääkäri huomautti, että mieheni oli vaitonainen eikä selvästikään tykännyt avautua tunteistaan kamalasti. Minun teki mieli todeta, että "niin, kyseessä on siis hyvin tavallinen suomalainen mies"...mieheni kyllä kommunikoi kanssani, vaan ei puhumalla. Hän kirjoittaa. Mutta sitähän lääkäri ei kysynyt. ;)
Ihmiset menee sekaisin mahdollisuuksien paljoudesta ! Useammin voisi korjata olemassa olevan suhteen ,eikä sekoilla uusilla suhteilla (pettämisillä).
Minä en odota, että toinen ihminen tekisi minut onnelliseksi.
Me halitaan ja pussaillaan, hempeillään ja tunnustetaan rakkautta päivittäin. Keskustellaan paljon ja nauretaan myös toistemme tymille vitseille. Ollaan vain sellaisia ihmisiä, sopii meille. Mutta syy miksi kirjoitan tähän ketjuun on se että ei mekään todellakaan täytetä noita onnellisen parisuhteen kriteereitä (vaikka siis todella onnellisia ollaan): joskus saatetaan harrastaa seksiä vain 1xkk. Meillä on siis meneillään kuiva kausi, ja kumpaakaan ei haittaa. Ei vaan jotenki saada nyt aikaseksi sitä seksin harrastamista, onneksi läheisyyttä on muuten paljon. Mutta niin, mitäpä turhia noista kriteereistä, itsehän sitä tietää onko hyvässä parisuhteessa. Ja ihmisiä on niin erilaisia, ei kaikille vaan sovi sellainen ylenpalttinen keskustelu ja hempeily!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:56"]
En tietenkään aloituksella tarkoittanut, että pitäisi elää väkivaltaisessa, epäkunnioittavassa tms. suhteessa. En nyt ihan näin pitkälle tarkoittanut tekstiäni, enkä näin rankkoja asioita tähän ketjuun "sotkea". Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
Mutta kun se ei tunnu nykyään riittävän. Vaan odotetaan miesten olevan jotain koneita, jotka kantaa kotiin kukkia, timantteja, kehuu naisensa maasta taivaaseen, koskettelee, keskustelee jne.
Kärjistettynä.
[/quote]
Juuri näin.
Ja suhdetta pitää jauhaa ja jauhaa miehen kanssa
Parisuhdelomia pitää saada (lapset hoitoon ja kylpylään viikonlopuksi), muuten tulee ero
Miehen pitää älytä tuoda synnärille timantti, muuten se ei rakasta sinua
Ja kaikkea mahdollista naurettavaa.
Ap on kyllä niiiiiiin oikeassa. Mammat on tekemässä heti eroa, jos ei isovamhemmat ole ottaneet vauvaa hoitoon pariviikkoisena, koska parisuhdetta pitää hoitaa hotellissa. Muuten menee kyllä huonosti.
Veit sanat suustani 28. Jos on suhteessä väärän ihmisen kanssa, niin paljonko siihen auttaa joku väkisin puserrettu kukkapuska ja joku parisuhteenhoito viikonloppu kylpylässä? Jos on kyllästynyt toisen naamaan, niin ongelmahan on siinä, että motivaatio tehdä mitään kivaa toisen kanssa puuttuu. Vähäksi aikaa sen motivaation voi löytää avioerohässäkän pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi kaverini kysyy _aina_ tavatessamme, miten minun ja mieheni parisuhde voi. Hän ei siis tarkoita, mitä meille kuuluu, vaan mitä suhteellemme kuuluu. Mitäpä siihen vastaisi - olemme ihan perusonnellisia, ei kummaa draamaa mihinkään suuntaan.
Olemme siis olleet yhdessä jo vuosia, ja aina on mennyt hyvin. En oikein tajua tuota kyselyä, pitäisikö sitä olla jotain kerrottavaa aina? Parisuhde voi hyvin, elää ja kasvaa meidän mukanamme.
Tai ehkä tuo kysely on sitten vaan small talkia, en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 08:56"]Puhuin perus-onnellisista/tyytyväisistä suhteista, joista vaan ehkä puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu, nauraminen jne.
Ja silti siis ollaan onnellisia/tyytyväisiä.
[/quote]
Mä nyt olen sinkku ja tulen varmaan olemaankin loppuikäni, kun mulla on niin korkeat odotukset parisuhteelle. Mut mun on kyllä mahdotonta kuvitella, että voisin olla onnellinen suhteessa, josta puuttuu intohimo, keskustelu, koskettelu ja nauraminen! Mitä tuossa on parisuhteesta enää jäljellä? Jos tuossa tilanteessa olisin onnellinen, niin varmaan olisin ihan yhtä onnellinen ilman sitä miestäkin. Silloin mulla sentään olis mahdollisuus saada etsiä sitä henkistä ja fyysistä yhteyttä muista ihmisistä.
[/quote]
olet niin oikeassa sinkku, pysy sinkkuna aina, mikäli et löydä toiveittesi miestä !
mä menin naimisiin nuorena, nyt elämä on vaan sitä et ukko käy töissä, urheilee kaiket illat, lopun aikaa makaa ja katsoo telkkuu, no tekee kotona ns ulkotöitä ...
ei pusua, ei halia, ei seksiä senkään vertaa.. ei lähde mun tai edes lasten kanssa mihinkään..ei ole lähtenyt vuosiin... me eletään , kun erilliset ihmiset samassa talossa.. ei juurikaan puhute, en jaksa enää yrittää, mies on torjunut mut kaikilla tavoin jo vuosia...
nyt ole aloittanut kateleen aidan toiselle puolelle....
en jaksa yksin yrittää, kun toiselle riittää tää.. on tyytyväinen, kun on töissään ja urheiluissaan, ei kaipaa muuta..
eli sinkku, etsi huolella ja harkitse tarkoin ennen kuin sitoudut !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 08:38"]
Veit sanat suustani 28. Jos on suhteessä väärän ihmisen kanssa, niin paljonko siihen auttaa joku väkisin puserrettu kukkapuska ja joku parisuhteenhoito viikonloppu kylpylässä? Jos on kyllästynyt toisen naamaan, niin ongelmahan on siinä, että motivaatio tehdä mitään kivaa toisen kanssa puuttuu. Vähäksi aikaa sen motivaation voi löytää avioerohässäkän pelosta.
[/quote]
voi asiaa et olisi voinut sanoa paremmin !
ite en vaan jaksa nyt just sitä avioerohässäkkää...
Nykyään pitää ANALYSOIDA kaikkea. Pitää analysoida parisuhdetta onko siinä kaikki hyvin. Pitää analysoida missä voisi parantaa, kuinka voisi olla parempi puoliso.
Eikö riitä, että on perustyytyväinen parisuhteessaan? Miksi tavoitella jotain jalat alta vievää onnentunnetta? Minulle ainakin riittää se, että olen tyytyväinen ja perusonnellinen ja elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 08:52"]
Nykyään pitää ANALYSOIDA kaikkea. Pitää analysoida parisuhdetta onko siinä kaikki hyvin. Pitää analysoida missä voisi parantaa, kuinka voisi olla parempi puoliso.
Eikö riitä, että on perustyytyväinen parisuhteessaan? Miksi tavoitella jotain jalat alta vievää onnentunnetta? Minulle ainakin riittää se, että olen tyytyväinen ja perusonnellinen ja elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin.
[/quote]
Kaikille ei perusonni ja tyytyväisyys riitä.
Elin vuosia ap.n kuvailemassa suhteessa ja sairastuttuani vakavasti ja koettuani melkoisen kriisin, tajusin eläväni vankilassa. Jotenkin se suomalaisille tuttu juro rakastaminen tuntui pitkään turvalliselta ja siihen tyydyin. Loppujen lopuksi tajusin rakastavani draamaa, olevani todella seksuaalinen ja nautin suunnattomasti pitkistä keskusteluista. Mies meni vaihtoon.
Nykyisen kanssa analysoidaan kaikkea, myös suhdettamme;), rakastellaan paljon ja kiehnätään kylkikyljessä. Tosin riidelläänkin rajusti.
Tunnen vasta tässä suhteessa olevani oma itseni ja se näkyy rentoutuneisuutena ja runsaana nauruna. olen onnellinen!
Rakkaus ja rakastaminen saa näkyä ja kuulua. Se on silti yhtä aitoa kuin se hiljainen autopesu.
Jos suhteessa ei ole intohimoa, keskustelua, koskettelua ja nauramista niin mitä jää? En minä ystäviänikään jaksaisi jos emme edes keskustelisi ja nauraisi, ja parisuhteelta odotan kyllä myös fyysistä kosketusta. Minulle ei mitenkään voi riittää se, että eläisimme kuin kämppikset, paitsi ei edes niin, koska kämppiksieni kanssa on kyllä juttua riittänyt ja naurukin raikannut. Se, tuoko mies kukkia ja timantteja ei ole oleellista, vaikka kyllä minäkin niistä tykkään. Pienet huomionosoitukset ovat kuitenkin tärkeämpiä, kun mieheni paistaa minulle sydämenmuotoisen kananmunan aamupalaksi niin se on jotain maailman ihaninta.
Tässä en nyt tarkoita sitä, etteikö jokainen saisi olla onnellinen omassa suhteessaan sellaisena kuin se on, eli turhia paineita ei kenenkään tarvitse ottaa. Mielestäni on kuitenkin väärin sanoa että se, joka em. asioita suhteeltaan haluaa olisi jotenkin väärässä ja liian vaativa. Kaikkia tarpeita puoliso ei voi täyttää, mutta ne tärkeimmät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 09:43"]
Jos suhteessa ei ole intohimoa, keskustelua, koskettelua ja nauramista niin mitä jää? En minä ystäviänikään jaksaisi jos emme edes keskustelisi ja nauraisi, ja parisuhteelta odotan kyllä myös fyysistä kosketusta. Minulle ei mitenkään voi riittää se, että eläisimme kuin kämppikset, paitsi ei edes niin, koska kämppiksieni kanssa on kyllä juttua riittänyt ja naurukin raikannut. Se, tuoko mies kukkia ja timantteja ei ole oleellista, vaikka kyllä minäkin niistä tykkään. Pienet huomionosoitukset ovat kuitenkin tärkeämpiä, kun mieheni paistaa minulle sydämenmuotoisen kananmunan aamupalaksi niin se on jotain maailman ihaninta.
Tässä en nyt tarkoita sitä, etteikö jokainen saisi olla onnellinen omassa suhteessaan sellaisena kuin se on, eli turhia paineita ei kenenkään tarvitse ottaa. Mielestäni on kuitenkin väärin sanoa että se, joka em. asioita suhteeltaan haluaa olisi jotenkin väärässä ja liian vaativa. Kaikkia tarpeita puoliso ei voi täyttää, mutta ne tärkeimmät kyllä.
[/quote]
ajattelen ihan samoin, mutta en jaksa muuttaa.. pitäisi etsiä asunto..lapset eri kouluun...kaverit jäisi heiltä... jne jne ei ole siis helppoa...siksi olen tyytynyt olemaan olematta :(
ihmiset ovat erilaisia siinä kuinka paljon intohimoa kaipaavat. parin vuoden seurustelu joka tapauksessa kitkee pahimmat odotukset ja paineet pois. itse olen seurustellut vasta 2,5v. ja menossa pian naimisiin. toivon, että suhteessamme olisi aina syvällinen yhteys toiseen ja pussailu ja muu läheisyys jatkuisi saman malliin. ...musta tuntuu, että ap:n tapaisia pareja on tosi monta, ellei suurin osa, vahvoja ja vakaita. ja mikäs siinä, jos molemmat ovat samanlaisia!
Itse elin ap:n kuvailemassa parisuhteessa ja halusin tälläisen keskustelevan, nauravaisen ja intohimoisen suhteen. Löysin sellaisen ja kuvittelin kaiken olevan nyt hyvin ja kuin elokuvissa. Mutta kuinka ollakaan: ei ollutkaan mun juttu. Jätin tämän minua kehuvan, palvovan, koskettelevan, nauravan, jne miehen. Alkoi suoraan sanottuna tuntua vastenmieliseltä tuollainen läheisyys.
Nyt minulla on ap:m kuvailema mies ja suhde, enkä milloinkaan enää toisenlaista halua.
38 lisää vielä, että nyt ei tarvitse milloinkaan eikä koskaan enää haikailla ja unelmoida jostain intohimoisesta ja läheisestä suhteesta. Koska se ei ollutkaan mun juttu, vaikka luulin, että kaikkihan sellaisesta suhteesta unelmoi.
Nyt on itsellä niin rauhallinen ja onnellinen mieli, kun tietää mitä haluaa. Ei tarvitse enää unelmoida siitä yleisen käsityksen mukaisesta"unelmasuhteesta".
Että älkää kaikki lähtekö etsimään sitä elokuvien unelma-suhdetta, se on yliarvostettua :-)
Samaa olen ihmetellyt minäkin. Mutta kai se on vähän luonnekysymyskin mitä kukin kaipaa.
Esimerkiksi minä ja mieheni ollaan molemmat rauhallisia, tasaisia, introverttejä nörttejä.Meille olisi ihan luonteemme vastaista kaivata jotain kauhean romanttista ja ihmeellistä. Meidän suhteemme perusta on että olemme toistemme parhaat ystävät. Seksikin on oikeastaan toissijaista, vaikka seksielämämme onkin vilkasta (13 vuoden avioliiton jälkeen seksiä on lähes päivittäin). Tärkeintä on toisen kanssa viihtyminen arjessa ja syvälliset keskustelut. Joskus me vähän naurettiin sitä että ei oikeastaan haittaisi paljoa jos toinen olisikin samaa sukupuolta kuin itse - sitten ei vaan heteroina harrastettaisi seksiä mutta yhdessä oltaisiin varmaan tiiviisti ystävinä silti.
Toisaalta omat vanhempani olivat ihan toista ääripäätä, romantikkoja. Johtuen siitä että ovat niin eri luonteisia, sellaisia vilkkaita ja eläväisiä ekstrovertteja. Varsinkin äitini varmasti kokisi tukahtuvansa ja pitkästyvänsä niin hiljaisessa ja arkisessa suhteessa kuin mitä minulla ja miehelläni on. Meitä on niin erilaisia, ei kannata ottaa toisten erilaisten ihanteita omakseen itselleen.
Mun mielestä rauhallisuus ja introverttius ei tarkoita sitä että ei voisi olla romantikko tai että jos on vilkas ekstrovertti, on varmasti romantikko. Mä en ole ainakaan huomannut näissä mitään korrelaatiota, oikeastaan oma kokemukseni on jopa hieman päinvastoin. Vilkkailla ekstroverteilla on paljon ystäviä ja harrastuksia, ovat koko ajan menossa yhdessä ja erikseen. Sitten taas rauhalliset introvertit ovat paljon kotona kahdestaan, katsovat yhdessä leffoja ja muutenkin keskittyvät paljon enemmän juuri siihen toiseen, eli mun mielestä ovat paljon romanttisempia. Mutta tämä nyt vähän ot, anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:37"]
Ei ne entisaikojenkaan pitkät avioliitot aina niin herkkua olleet, eroamista vain ei hyväksytty niin helposti kuin nykyisin tai se ei käytännön syistä ollut mahdollista (ainakaan naiselle).
[/quote]
Eli silloin ei laitettu kovia odotuksia ja vaatimuksiakaan puolisolle, koska ero ei ollut vaihtoehto. Silloin oltiin vähempään tyytyväisiä.
Nykyään kehoitetaan itsekkäästi eroamaan, jos ei puoliso miellytä joka osa-alueella.