Muita, jotka TODELLA hysteerisiä, jos kodista löytyy tuhohyönteinen...
itselläni lapsuuden traumoja kodista, joka vilisti kaikenmaailman turkiskuoriaisia ja niiden toukkia... nyt jos näenkin jotain, joka edes muistuttaa kuoriaisen toukkaa niin hysteria on järjetön, siis JÄRJETÖN. Maailmassa on miljardi vakavampaakin asiaa, tiedän, mutta....
terv. nimim. Turkiskuoriaisen toukan tyhjän kuoren tänä aamuna löytänyt...
Kommentit (12)
Pieni lohtu, että en ole ainoa. Olen tänään tonkinut ja mönkinyt vaatekaapit ym. tekstiilit ja ONNEKSI ei ole yhtään näkynyt, mutta toisaalta, KUN on tuo yksi niin mistä se olisi pyyhältänyt keskelle lastenhuoneen mattoa. Yöunet meni, kylmiä väreitä selkä täynnä. Ja äh, tiedän, että kuulostaa varmaan useimmista naurettavalta, mutta ei osaa järkeillä ei.
ap
Turkiskuoriaisen toukat ei jostain syystä ällötä yhtään. Sen sijaan sokeritoukat ja koiperhoset saa niskakarvat nousemaan pystyyn ja ihon kananlihalle...
Meillä on ollut lutikkatartunta ja vaikka moneen kuukauteen ei ole yhtään ludetta näkynyt, niin vieläkin säpsähtelen öisin hereille, kun tuntuu, että päällä kävelee jotain.
Meille tuli kaverin lastenvaatelahjoituksen myötä koiperhosia. Kamala (päättymätön?) homma saada ne pois. Aika monet slaagit olen saanut tämän takia. En kyllä muutenkaan tykkää hyönteisistä, oli niistä haittaa tai ei.
sokeritoukat ovat kyllä varsin kuvottavan näköisiä ilmestyksiä, vaikka ovatkin harmittomia vrt. ainakin teksiiliä syöviin kuvotuksiin... hyi hitto.
miten erottaa muuten koiperhosen ja "perusyöperhosen"?
Koi perhonen lentää kuin loukkaantunut, eli sillain vaappuen. Joku osaisi selittää paremmin. Paikallaan se on ihan tikku.
Meillä on koita, turkiskuoriaisia, sokeritoukkia, vyöihrakuoriaisia ja muurahaisia. Hyvin mahdutaan asumaan.
Täitä ja kihomatoja meillä ei sitten ole koskaan ollutkaan ja jos olisi, menisin varmaan ihan hysteeriseksi.
Te, joilla on tällä hetkellä esim. turkiskuoriaisia... kuinka paljon niitä on? Ts. löytyykö yksi silloin tällöin vai mitenkä?
Yök. Sokeritoukat on kamalia. Etenkin kun tietää että ne on tullut viemäreistä... En muutenkaan pidä ötököistä. En halua niihin edes koskea.
Kyllä. Tutulta kuulostaa. Lohdutonta itkua ja harmitusta ja asiaa oli vaikea laittaa mittasuhteisiinsa. Mullakin just noita ällötyksiä oli opiskeluaikoina ja luulin vuosia päässeeni eroon, kunnes jostain taas vanha tuttu luikersi. Yööks.