Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vain ärsyttää minua :(
17.06.2013 |
Olen seurustellut ensimmäisen poikaystäväni kanssa melkein 5 vuotta, ja minusta tuntuu että menemme hiljalleen koko ajan alamäkeä. Olemme molemmat 25 ja 30 ikävuoden väliltä, ja meiltä odotetaan nykyään jo naimisiinmenoa. Minua ahdistaa.
Tiesin jo nuoresta saakka millaisia luonteenpiirteitä haluan miehelläni olevan. Olen ehkä vähemmistössä tämän asian kanssa, mutta pidän eniten hiljaisista, ajattelevaisista ja kotona viihtyvistä miehistä, joiden kainaloon voi aina turvallisesti käpertyä. Sellainen mieheni onkin, ja olin varmaan ensimmäiset kolme vuotta hyvin onnellinen.
Nykyään ärsytys on kuitenkin yleisempi tunne kuin onni ja varmuus siitä, että tämä on se oikea :( Mies ei ole muuttunut, mutta omat vaatimukseni ovat kai kasvaneet. Mies tuntuu liian hiljaiselta, ja jotenkin yksinkertaiselta. Hän ei kaipaa mitään puhetta, eikä mitään vaihtelua arkeen. Hyvä esimerkki on neljän tunnin ajomatka hänen perheensä kesämökille: hän on aivan tyytyväinen, vaikka istuisimme hiljaa koko matkan. Olen iloinen että hänellä on hyvä olla kanssani silläkin tavalla, mutta itse olen ollut jo kauan jotenkin tympääntynyt.
Viime aikoina tunteeni ovat alkaneet purkautua kiukunpuuskina. Lisäksi minun on joskus vaikea halata ja suukottaa miestä esimerkiksi nukkumaan mennessä, ja vielä vaikeampi sanoa että rakastan häntä. Mieleen vain hiipii ajatus, että ehkä en rakastakaan? Kunnioitan häntä ainakin vähemmän kuin ennen. Minä olen kehittynyt näiden vuosien aikana tiedostavammaksi ja filosofisemmaksi, mies taas kyynisemmäksi. Hänellä on hällä väliä -asenne niin moneen asiaan, emmekä kykene keskustelemaan enää kunnolla mistään tärkeästä, vain arkiasioista.
Avautumisesta tuli pidempi kuin tarkoitin, anteeksi, mutta ei minulla ole ketään kenelle puhuakaan. Tilanne tuntuu epäreilulta meitä molempia kohtaan: minä olen ärsyyntynyt koko ajan ja toivon vain että mies muuttuisi jotenkin, ja hän kärsii minun muuttuneesta asenteestani. Ero tuntuu aivan mahdottomalta vaihtoehdolta, sillä olemme niin tottuneet toisiimme, meillä on yhteinen omistusasunto, ja kaikki odottavat saavansa hääkutsun erouutisen sijasta! Rakastan miestä, mutta en tiedä onko hän kuitenkaan enää sielunkumppanini.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:25"]
Pystytkö kertomaan miehellesi näistä ajatuksistasi? Miten hän niihin suhtautuu? Oletko esim. kertonut, että toivoisit hänen keskustelevan kanssasi matkojen aikana? Oma mieheni on myös sellainen, että tykkää ajaa välillä hiljakseen. Olen useamman kerran sanonut, että toivon meidän voivan jutella matkoillakin, ja vähitellen se on mennyt perille. ja toisin päin , myös minä yritän välillä olla hiljaakin matkoilla.
[/quote]
Olen kertonut varovaisesti, ja riidan aikana sitten vähemmän varovaisesti... Toivon että voisin peruuttaa pahat sanani, sillä nyt mies tietää että olen tyytymätön. On ihan totta että pidän häntä nykyään vähän yksinkertaisena; mielestäni hän ei ole tarpeeksi tiedostava tai kiinnostunut maailman tapahtumista, eikä hän jaksa keskustella kanssani mistään mikä ei koske häntä itseään. Hänellä ei ole koskaan sanottavaa mistään, en koskaan ylläty mistään mitä hän sanoo tai ajattelee. Kai minulla sitten on tylsää.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole tyytyväinen mies, vaan tyytymätön nainen!
Miksi miehen pitäisi muuttua joksikin mitä sinä olet aina odotellut? Ihan kamalaa luettavaa. Olisiko aika kasvaa? Jos et pärjää niin mene terapiaan. Syy on sinussa itsessäsi, sinä olet tyytymätön, sinä tahdot muuta, sinä et tahdo pussata.
Minä en ymmärrä miksi puhut parisuhteesta kun ette edes puhu toisillenne mitä toivotte elämältä ja arjelta. Olisi varmaan sinustakin järkytys jos toinen pudottaa pommin että on ollut tyytymätön. Miksi ei voi puhua? Sitä parisuhde on. Että kertoo kaipaavansa jotain 4 tunnin ajomatkalla tai tahtoo sitä/tätä/tota.
Olisi kiva tietää että oletko oppinut jostain tuon kiltin tavan olla ja tukahduttaa omat halunsa ja toiveensa ja vaan odotella että uljas prinssi tekee liikkeen? Vai onko tämä sinun omaa laiskuutta? Ehkä sinä olet alakuloinen ja vaan syyllistät miestäsi koska se on helppoa. Työssä et ehkä voi näyttää tunteitasi niin patoat asiat kotona ja kasaat kaiken "miehen syyksi".
KATSE OMAAN NAPAAN!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:25"]
Pystytkö kertomaan miehellesi näistä ajatuksistasi? Miten hän niihin suhtautuu? Oletko esim. kertonut, että toivoisit hänen keskustelevan kanssasi matkojen aikana? Oma mieheni on myös sellainen, että tykkää ajaa välillä hiljakseen. Olen useamman kerran sanonut, että toivon meidän voivan jutella matkoillakin, ja vähitellen se on mennyt perille. ja toisin päin , myös minä yritän välillä olla hiljaakin matkoilla.
[/quote]
Olen kertonut varovaisesti, ja riidan aikana sitten vähemmän varovaisesti... Toivon että voisin peruuttaa pahat sanani, sillä nyt mies tietää että olen tyytymätön. On ihan totta että pidän häntä nykyään vähän yksinkertaisena; mielestäni hän ei ole tarpeeksi tiedostava tai kiinnostunut maailman tapahtumista, eikä hän jaksa keskustella kanssani mistään mikä ei koske häntä itseään. Hänellä ei ole koskaan sanottavaa mistään, en koskaan ylläty mistään mitä hän sanoo tai ajattelee. Kai minulla sitten on tylsää.
-ap-
[/quote]
Ja sinä olet jotenkin raikkaan toisenlainen? Sinä, sinä ja sinä vähän lisää! :D
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:37"]
Ongelma ei ole tyytyväinen mies, vaan tyytymätön nainen!
Miksi miehen pitäisi muuttua joksikin mitä sinä olet aina odotellut? Ihan kamalaa luettavaa. Olisiko aika kasvaa? Jos et pärjää niin mene terapiaan. Syy on sinussa itsessäsi, sinä olet tyytymätön, sinä tahdot muuta, sinä et tahdo pussata.
Minä en ymmärrä miksi puhut parisuhteesta kun ette edes puhu toisillenne mitä toivotte elämältä ja arjelta. Olisi varmaan sinustakin järkytys jos toinen pudottaa pommin että on ollut tyytymätön. Miksi ei voi puhua? Sitä parisuhde on. Että kertoo kaipaavansa jotain 4 tunnin ajomatkalla tai tahtoo sitä/tätä/tota.
Olisi kiva tietää että oletko oppinut jostain tuon kiltin tavan olla ja tukahduttaa omat halunsa ja toiveensa ja vaan odotella että uljas prinssi tekee liikkeen? Vai onko tämä sinun omaa laiskuutta? Ehkä sinä olet alakuloinen ja vaan syyllistät miestäsi koska se on helppoa. Työssä et ehkä voi näyttää tunteitasi niin patoat asiat kotona ja kasaat kaiken "miehen syyksi".
KATSE OMAAN NAPAAN!
[/quote]
Juurihan sanoin että olen ottanut asian puheeksi...? Mutta asia on vaikea juuri siksi, että minä olen tyytymätön ja ärsyyntynyt parisuhteessamme, mutta asiasta on melkein mahdoton puhua niin, että mies ei siitä loukkaantuisi. En minä tahdo häntä satuttaa.
-ap-
Eroa. Mitä järkeä roikkua suhteessa josta et saa mitään etkä jaksa siihen panostaa. Jos rakkaus loppuu jo tuossa iässä, ei ole syytä enää yrittää. Liian kauan ihmiset roikuvat huonoissa suhteissa vaikka kumppani on ihan väärä eikä vielä ole lapsiakaan tehty. Nokka kohti uusia seikkailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:25"]
Pystytkö kertomaan miehellesi näistä ajatuksistasi? Miten hän niihin suhtautuu? Oletko esim. kertonut, että toivoisit hänen keskustelevan kanssasi matkojen aikana? Oma mieheni on myös sellainen, että tykkää ajaa välillä hiljakseen. Olen useamman kerran sanonut, että toivon meidän voivan jutella matkoillakin, ja vähitellen se on mennyt perille. ja toisin päin , myös minä yritän välillä olla hiljaakin matkoilla.
[/quote]
Olen kertonut varovaisesti, ja riidan aikana sitten vähemmän varovaisesti... Toivon että voisin peruuttaa pahat sanani, sillä nyt mies tietää että olen tyytymätön. On ihan totta että pidän häntä nykyään vähän yksinkertaisena; mielestäni hän ei ole tarpeeksi tiedostava tai kiinnostunut maailman tapahtumista, eikä hän jaksa keskustella kanssani mistään mikä ei koske häntä itseään. Hänellä ei ole koskaan sanottavaa mistään, en koskaan ylläty mistään mitä hän sanoo tai ajattelee. Kai minulla sitten on tylsää.
-ap-
[/quote]
Ja sinä olet jotenkin raikkaan toisenlainen? Sinä, sinä ja sinä vähän lisää! :D
[/quote]
En käyttäisi sanaa "raikas", mutta olen todellakin toisenlainen kuin mieheni. Minua vielä jaksaa kiinnostaa eri asiat, ja minun ajatusmaailmani ei ainakaan toistaiseksi pyöri vain omien harrasteiden ja työasioiden ympärillä. Mieheni on muuten oikeastikin työnarkomaani, mikä on huono asia, mutta sekään ei ole tekosyy lopettaa puhumista ja muuta elämää.
-ap-
Ap, ihan kuin minun kynästäni, paitsi kun ollaan miehen kanssa oltu naimisissa jo 15 vuotta
Voisin vannoa, että olisin kirjoittanut aloituksesi. Meillä on ollut juuri tuota jo jonkin aikaa.
4, nuo sanomasi asiat ovat käyneet myös omassa mielessäni tässä myllerryksessä. Olet varmasti oikeassa ainakin osittain. Otan tämän ketjun talteen ja luen viestisi ajatuksen kanssa huomenna pirteänä. Minusta itselläni tuo, mitä sinä sanoit on juurikin ristiriidassa ap:n sanoman kanssa. Ja kummankin sanomat tunnistan niin omikseni!
t. n 39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos haluaa kasvaa itsekseen. Oma kasvu on niin huimaa ja toinen haluaakin vain olla..kuten aina on ollut?
Kummassa silloin vika? Pitääkö sen tyytyväisen kasvaa sen toisen mukana vai sen kasvavan lopettaa kasvunsa jäädäkseen sen toisen viereen. "Koska ennen olit onnellinen, ole onnellinen myös nyt, älä valita, ethän ennenkään valittanut" Vai: "Kasvan, oivallan, ymmärrän. Haluan hupenevalta elämältäni paljon. Tule mukaan, seikkaillaan ajatuksissa, hölmöillään, sytytetään kynttilä ja jutellaan"
Aika vaikea sanoa, kumpi näistä on väärässä. Itse kamppailen myös näiden ajatusten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:04"]
Entä jos haluaa kasvaa itsekseen. Oma kasvu on niin huimaa ja toinen haluaakin vain olla..kuten aina on ollut?
Kummassa silloin vika? Pitääkö sen tyytyväisen kasvaa sen toisen mukana vai sen kasvavan lopettaa kasvunsa jäädäkseen sen toisen viereen. "Koska ennen olit onnellinen, ole onnellinen myös nyt, älä valita, ethän ennenkään valittanut" Vai: "Kasvan, oivallan, ymmärrän. Haluan hupenevalta elämältäni paljon. Tule mukaan, seikkaillaan ajatuksissa, hölmöillään, sytytetään kynttilä ja jutellaan"
Aika vaikea sanoa, kumpi näistä on väärässä. Itse kamppailen myös näiden ajatusten kanssa.
[/quote]
Siis ensimmäinen lause on väärin! Piti kirjoittaa "Entäs jos itse haluaa kasvaa"
-10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:37"]
Ongelma ei ole tyytyväinen mies, vaan tyytymätön nainen!
Miksi miehen pitäisi muuttua joksikin mitä sinä olet aina odotellut? Ihan kamalaa luettavaa. Olisiko aika kasvaa? Jos et pärjää niin mene terapiaan. Syy on sinussa itsessäsi, sinä olet tyytymätön, sinä tahdot muuta, sinä et tahdo pussata.
Minä en ymmärrä miksi puhut parisuhteesta kun ette edes puhu toisillenne mitä toivotte elämältä ja arjelta. Olisi varmaan sinustakin järkytys jos toinen pudottaa pommin että on ollut tyytymätön. Miksi ei voi puhua? Sitä parisuhde on. Että kertoo kaipaavansa jotain 4 tunnin ajomatkalla tai tahtoo sitä/tätä/tota.
Olisi kiva tietää että oletko oppinut jostain tuon kiltin tavan olla ja tukahduttaa omat halunsa ja toiveensa ja vaan odotella että uljas prinssi tekee liikkeen? Vai onko tämä sinun omaa laiskuutta? Ehkä sinä olet alakuloinen ja vaan syyllistät miestäsi koska se on helppoa. Työssä et ehkä voi näyttää tunteitasi niin patoat asiat kotona ja kasaat kaiken "miehen syyksi".
KATSE OMAAN NAPAAN!
[/quote]
Juurihan sanoin että olen ottanut asian puheeksi...? Mutta asia on vaikea juuri siksi, että minä olen tyytymätön ja ärsyyntynyt parisuhteessamme, mutta asiasta on melkein mahdoton puhua niin, että mies ei siitä loukkaantuisi. En minä tahdo häntä satuttaa.
-ap-
[/quote]
Juu, laitoit sen toiseen viestiisi. Kirjoitin silloin itsekin. ;)
Mitä niin kamalaa siinä on että olette eri mieltä ja teillä on nyt kriisi? Tottakai sinun mies saa loukkaantua! Ajattele nyt jos sitä ei yhtään kiinnostaisi.
Hohhoijaa.
4
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:04"]
Entä jos haluaa kasvaa itsekseen. Oma kasvu on niin huimaa ja toinen haluaakin vain olla..kuten aina on ollut?
Kummassa silloin vika? Pitääkö sen tyytyväisen kasvaa sen toisen mukana vai sen kasvavan lopettaa kasvunsa jäädäkseen sen toisen viereen. "Koska ennen olit onnellinen, ole onnellinen myös nyt, älä valita, ethän ennenkään valittanut" Vai: "Kasvan, oivallan, ymmärrän. Haluan hupenevalta elämältäni paljon. Tule mukaan, seikkaillaan ajatuksissa, hölmöillään, sytytetään kynttilä ja jutellaan"
Aika vaikea sanoa, kumpi näistä on väärässä. Itse kamppailen myös näiden ajatusten kanssa.
[/quote]
Miksi jommassakummassa pitäisi olla joku vika? Ihminen muuttuu, vaikka olisi parisuhteessa. Joskus muututaan samaan suuntaan yhdessä, joskus eri suuntiin. Silloin pitää miettiä onko eri suuntiin kehittyminen hyvä asia, vai erottaako se paria toisistaan. Monesti erilleen kasvamiseen ainoa järkevä lääke on ero, eikä siihen tarvitse etsiä syyllisiä tai huonoja osapuolia. Ihminen muuttuu aina.
Pystytkö kertomaan miehellesi näistä ajatuksistasi? Miten hän niihin suhtautuu? Oletko esim. kertonut, että toivoisit hänen keskustelevan kanssasi matkojen aikana? Oma mieheni on myös sellainen, että tykkää ajaa välillä hiljakseen. Olen useamman kerran sanonut, että toivon meidän voivan jutella matkoillakin, ja vähitellen se on mennyt perille. ja toisin päin , myös minä yritän välillä olla hiljaakin matkoilla.