Ahdistaa ajatella kuolemaa
Kommentit (16)
Minkä ikäinen olet? Tuolla yhdessä kuolemaketjussa oli tosi hieno video maailmankaikkeudesta mikä lievitti omaa ahdistustani.
Miksi ihmeessä? Ihan turha ahdistua, se on ainoa varma asia tässä elämässä että joku päivä kuollaan. Kaikki osaa sen.
Ei se ole niin paha juttu. Pahempi juttu on jättää elämättä. t.kokemusta löytyy näistä toisesta
En osaa sanoa. Tiedän tai tiedostan, et se lähtö kohti tuntematonta pelottaa. Luin Reino Lehväslaihon kirjan siitä (Panssarisotaa 41-44). Kuolema väijyy joka mutkan takana; sitten kun siihen tottuu.
Itse olen työnperässä (IT-ala) joutunut monet kerrat lähtemään kohti tuntematonta, kohti uutta työpaikkaa, uusia kavereita jne. Nyt, vanhempana - ei mulle jäänyt siitä mitään muuta käteen kuin joku sijoitus, joilla nippanappa pärjäisin. Mutta että lähtisinkö tässä iässä jotain russaa vastaa? - Aina, kaikki annetaan mitä löytyy. - ... Ja tällä asenteella nyt mennään!!!
Niin, onhan se tuntematon aina pelottava käsite, joka kuitenkin koskettaa joskus kaikkia. Mutta asiaa kun miettii niin oppii arvostamaan tätä elämää maan päällä ja kuten joku edellinen jo kirjoitti että pahempi on jättää elämättä.
Kyllä minä näen sen kun läheistä pelottaa se lähtö kohti tuntematonta. Olen kyllä kristitty (agnostikko), mutten silti ala lässyttämään mitään "jumala sitä ja tätä". Ymmärrän, jos se jotain pelottaa, niin koitan valita sanani sen mukaan (nyt näköjään en osaa ....). Tilanteen mukaan aina oon mennyt.
Sinänsä "jännä": olen koko ikäni katsonut ja nähnyt kun muilta alkaa usko loppua. Tsempannut aina: "mennäänpäs tämän suon yli et heilahtaa". Nyt sitten alkaa itseltä usko olla aika vähissä.
Ei tuntematonta voi pelätä, se on mahdotonta..
Pelko syntyy kun menneisyys heijastuu tulevaisuuteen.
" Ehkä Jumala on siksi salannut ihmisiltä kuolemisen ihanuuden, että he jaksaisivat elää heille annetun elämänsä".
Sitten ne asiat ovat huonosti, kun kuolema ei ahdista, vaan tuntuu vapautukselta. Arvosta ahdistustasi.
Kuolema on portti josta me jokaikinen vuorollamme astumme sisään.
Ollaan siis helliä ja hyviä toisillemme, koska olemme vain lainassa täällä ennenkuin sanomme hyvästit vaelluksellemme ja matkakumppaneille. Niin nopeasti matka on ohi.
Kuolema on ihmisen parasta aikaa!
Syntymä ja kuolema ovat portteja, joiden kautta siirrytään tilasta seuraavaan.
Se voi olla kamalaa vain muiden näkökulmasta. Itse tuskin huomaa mitään.
Se saakin ahdistaa eikä ole mitenkään heikkoa tai noloa pelätä kuolemaa. Voit ajatella asiaa silti. Mitä ajattelet, että kuollessa tapahtuu? Itse ajattelen, että minulta kaikki vain loppuu. Ei osaa surra, ei edes tiedä kuolleensa, ei koe kipua, ei mitään. Toki kuolemaan johtava asia voi pelottaa, esim. kipu, mutta kyllä tässä eläessäkin on saanut kipuja tuntea. Muiden kuolemassa minua pelottaa toki oma luopumisen tuskani, mutta ei hänkään enää sen jälkeen tunne tai tiedä mitään. Voin vain toivoa, että tein hänen elämästään hyvän.
Sellaista se on. Tuntematon pelottaa.