Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin hävis mun ihana ja aurinkoinen poika?! :(
31.05.2013 |
Joka asiaan ihan hirveää vänkyttämistä vastaan tai vaihtoehtoisesti ei ole kuulevinaankaan. Sitten kun komentaa, niin lapsi on heti huutamassa ja rääkymässä. Huutaa mulle, että minä en saisi komentaa ja määräillä. Kun sitten tietysti vien komentamiseni loppuun asti, niin lapsi saattaa läpsiä, potkia ja purra.
Tälläkin hetkellä kädessä on ihan hirveä mustelma kun lapsi puri. Kannoin lasta jäähylle.
Tuntuu vaan, että en jaksa olla lempeän ja tyynen rauhallinen konsistentti äiti, kun tuota kuuntelee yksin 24/7. On lapsi hoidossa, siellä menee ihan ok.
Ennen lapsi oli tosi kiltti ja kiva ja sen kanssa oli kiva käydä eri paikoissa. Nyt oli kahdet kevätjuhlat ja lapsi laittoi aivan ranttaliksi. Eilen lahjoin tikkarilla ja pillimehulla, ne jäi sitten hakematta kun lapsi ei totellut. Lisäksi käytiin kolme kertaa ulkona "jäähyllä", jossa muistutin miten pitää käyttäytyä. Eilisillan jälkeen olin aivan apaattinen.
Onneksi lapsi ei ole muita kohtaa väkivaltainen ja esimerkiksi pienempiä kohtaa on todella mukava eikä suutu mistään. Ai niin, ikää lapsella on kohta 3,5v.
Kommentit (4)
Oletko kuullut uhmasta, lapsi on lapsi? Näitä eri vaiheita tulee ja menee, vielä monen monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa teillä asua samanlainen uhmis kun meillä. Väsyttävää. Olen itsekin aivan neuvoton välillä mutta olemme päättäneet miehen kanssa että mitään temppuilua ei hyväksytä ja kuria pidetään. Jos rajoja ei opita nyt niin ei koskaan. Tsemppiä ja voimia!
Meillä samoja ongelmia, muttei tilaisuuksissa yksin kuitenkaan ala riehua. Jos on kaveri, niin on villimpi. Meillä pottailuun auttoi tarrataulu, olenkin miettinyt että pitäiskö alkaa antamaan tarroja tai jokin muu merkki erityisen hyvästä käytöksestä ja kun on tietty määrä tarroja niin saa palkinnon tai rahaa. Poika on ruvennut kiinnostumaan rahasta ja pyytää sitä aina meiltä saadakseen ostaa jotain itse. Onhan ne rajat pidettävä, ja joka päivä meilläkin poika saa hillittömiä uhmaraivareita kun kiellän, mutta yritän myös pitää huolta että pojalla on enemmän niitä positiivisia fiiliksiä kuin negatiivisia.
Positiivista kannustusta ja kehuja onnistumisissa lapseni selvästikin kaipaa, ja myös virkkeitä ja ikäistään leikkiseuraa. Olen 4-v.n ja pienemmän sisaruksen kanssa kotona, eikä pihassamme ole samanikäisiä, joten miltei joka päivä on mentävä kerhoihin ja puistoon että isompi saa seuraa.
Suosittelen siis positiivista kannustusta sekä varmistamaan että lapsella on tarpeeksi virikkeitä, turhautuminen ja tekemisen puute saa monesti lapsen keksimään omia hupejaan...
Alue: Aihe vapaa
Tuohan kuulosti ihan teini-ikäisesltä. Nyt rajat kuntoon! Ole tiukka vaikka se vaikeaa onkin, mutta se helpottaa ajan kanssa.