nelikymppinen ja asuu vuokralla

Samapa se asuuko viokralla vai omistusasunnossa. Nämä vuokralla asuvat vaan tuppaavat jossain vaiheessa myöhemmin olemaan kateellisia näille omistusasujille kun omat rahat ovat menneet tuhkana tuuleen vuokranantajille.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 18:49"]

Samapa se asuuko viokralla vai omistusasunnossa. Nämä vuokralla asuvat vaan tuppaavat jossain vaiheessa myöhemmin olemaan kateellisia näille omistusasujille kun omat rahat ovat menneet tuhkana tuuleen vuokranantajille.

[/quote]

Mulla on vuokra 350 sisältäen veden. Ei tällä summalla paljon makseltaisi omaa pois. Asunto on tosin pieni ja tilapäinen, mutta venyy ja venyy kun monessa jo yhtiövastikekin on lähelle tuo. 

Jokainen maksaa aina jonkun asuntolainaa, joko omaansa tai vuokranantajansa. Minä maksan mieluummin omaani.

kohtalaisen juntisti sanottu. tunnen monia kaupunkilaisia, jotka ovat yli 35-vuotiaita, yli nelikymppisiäkin, ja asuvat vuokra-asunnossa. kuka mistäkin syystä nyt asuinmuotonsa on valinnut. ymmärrän, että maalaiset ja agraarimenneisyydestä ammentavat eivät voi ymmärtää, että ihminen voi valita ihan tietoisesti vuokra-asumisen.

Meillä on nyt toisen asunnon laina maksettu ja yhtäkkiä huomaamme, että niin iso asunto onkin ihan turha. Kaikenlisäksi asumme tällä hetkellä työtilanteen vuoksi kahdessa asunnossa, joista toinen on vuokralla. 

Kun maksan vuokraa koen maksavani majoituspalvelusta. Vähän kuin hotellissa. Vuokraa vastaan saan asua asunnossa, joku toinen huolehtii mahd. korjauksista, lämmityksestä, tyhjää roskiksen, auraa ja hiekoittaa pihan jne. En pelkästään täytä vuokranantajan taskuja vaan saan myös vastineeksi monenmoista.

Pääkaupunkiseudulta en ostaisi omaa taloa, ellen olisi todella varakas. Muualla Suomessa taas kannatan omistusasumista. Tietty sellaiselle, joka vaihtaa asuinkuntaa usein, suosittelen vuokraamista. Asuntojen myyminen on nykypäivänä hidasta ja vaikeaa melkein missä tahansa muualla paitsi juuri pääkaupunkiseudulla, jossa kaupaksi menee kaikki ylihinnoitellut ja pienetkin luukut.

Itse asun vuokrakerrostalossa jo ties kuinka monetta vuotta, mutta haaveilen omakotitalosta.

Tutut koettaa nyt saada kovasti rivarikämppää kaupaksi, kahden asunnon loukku...alkavat olla jo epätoivoisia ja kämppä on siistikuntoinen ja tosi kivalla paikalla eikä ole edes kallis pyyntö. 

Mun bestis on myös nelikymppinen ja asuu vuokralla. Musta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei halua sitoa itseään omistusasuntoon jos tulee halu nopeasti muuttaa paikkakuntaa.

Jokaisen oma asiahan tuo on.

Tämä on nyt sitä samaa sarjaa ihmettelyissä kuin autoton mies.

Aion myydä omakotitalon ja muuttaa vuokralle rivariin. Ja keski-ikäinen olen.. Ei jaksa yksin pienten lasten kanssa enää huolehtia, vanha talo ja suuri piha. Aina jotain rassaamista. Helpompaa, kun vastuu on jollain muulla. Omasta talosta ole kuin työtä, varsinkin vanhasta.

Se on sitä kun ei osata ajatella omaa nenää pidemmälle. Jotkut asuu vuokralla kun pakko vaikkei haluaisi, osa nimenomaan haluaa asua vuokralla (vaikka olisi hyvät tulot).

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että omistaminen sitouttaa ihmisen yhteiskuntaan. Ts. kun on velkaa tai omaisuutta, mistä pitää huolta, on pakko tehdä töitä jolla maksaa velkansa ja hoitaa omaisuuttaan (josta on usein myös paljon menoja). Kaikenlainen vapaus ihmiselämässä on yhteiskunnalle vaaraksi, koska ihmiset alkavat miettiä, haluavatko toisenlaista elämää.

Vuokra-asumista ihmetellään osin senkin vuoksi, että oman asunnon omistaminen on ollut mahdollista tavallisille ihmisille vasta toisen maailmansodan jälkeen, eli aika tuore juttu. Sillä on suuri tunne-ja symboliarvo silloinkin, kun omistaminen ei ole järkevää.

No ei tosiaan. On olemassa paljon ihmisiä, joiden mielestä omistusasunto on silkkaa tuhlausta, kun vuokra-asunnosta toiseen on paljon helpompi muuttaa.

Mä joskus ajattelin, että hommaan asuntovaunun niin olis helpompi muuttaa työn perässä. Nyt on kakkosasunto vuokralla ja tuskin enää ostetaan asuntoa kun edellisen paikkakunnan asunto on saatu myytyä. 

Moni ajattelee noin. Omistusasunto, mutta muuta omaisuutta ei ole. Ikivanhat rähjäiset huonekalut, kuluneet vaatteet jne.

Euroopassa suurin osa ihmisistä asuu vuokralla, Suomessa halutaan vapaaehtoisesti velkaorjaksi vahtimaan kotiseutuaan.

SItä mieltä näistä ihmisistä joita helvetisti kiinnostaa vaan toisten asiat että elämää heillä ei ole itsellään laisinkaan? En vaan voi käsittää mitä se tekee jonkun ulkopuolisen elämään jos joku asuu ties missä ja millätavalla ja on siihen ihan tyytyväinen, kannattaa näiden ihmisten katsoa ehkä peiliin ja myöntää vihdoin ne omat virheensä ja puutteensa ja valityuksen aiheet omasta elämästään niin ei tarttisi muiden elämisestä valittaa. Se että mä asun omassa talossa omalla tontilla ei tarkota etät mulla voisi olla jotain valituksen oikeutta muiden asumisiin ja elämään, en koe millään tavalla olevani muita parempi ihminen vaikka omistaisin mitä, silloinhan sitä nimenomaan pitäisi olla onnellisempi jos on se mitä elämältä haluaa, eikä silloin tosiaan muiden valintoihin puutu.