Onko täällä muita psyykkisesti uupuneita jotka joutuvat rajoittamaan tekemisiään nopean väsymisen takia?
Itselläni riittää voimavarat 70% työaikaan ja arjen välttämättömiin toimintoihin kahden lapsen kanssa, joista toinen on erityislapsi. Olen rajannut ihmiskontaktit minimiin, koska väsyn kaikista vaatimuksista ja odotuksista. Seurustelu olisi aivan painajaista, siksi olen ollut ilman kumppania jo useita vuosia. Saan hermoromahduksen pelkästä ajatuksesta että pitäisi ottaa toinen aikuinen huomioon. Voin parhaiten kun saan tehdä omalla aikataulullani asioita. Lapset ja työ riittää sosiaaliseksi kontaktiksi.
Menneisyydestä on jäänyt niin paljon traumoja ja kuormitusta, että tahdon nykyään olla vain rauhassa. Lapsuudesta ikävuosien 39 on ollut painajaismaista selvitymiskamppailua joka päivä. Nyt olen 42, ja huomaan että kuormittavien tekijöiden poistuttua olen hiljalleen vaipunut retriittiin jossa pyrin välttämään kaikkea ylimääräistä stressiä. Metsässä tunnen olevani kotona, siellä koen sielun lepäävän ja yhteyttä johonkin suurempaan.
Kommentit (15)
Olen 49 v ja poden samanlaista väsymystä kuin sinä. Kaikki vaatimukset väsyttää. Olen yrittänyt kaiken ylimääräisen elämästäni pois, että jaksaisin paremmin. 3 lapsen äiti olen.
Kyllä. Pyrin itsekin elämään hiljaisuudessa ja mahdollisimman rajoittuneesti. Jaksan aivan minimin, aina en sitäkään. Psyykkisen painolastin lisäksi sairastan fyysisesti, ja taudinkuvaan liittyy vaikeaa fatiikkia. Lapset ovat jo onneksi aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Kerro, minkä takia pitäisi järveen juosta? Tälläinen ihminen ei ole luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Hei trollivauva: Nyt on vauvojen aika mennä nukkumaan, hei heiii!!! Aikuiset keskustelee.
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Sankariroska voisi nyt vaikkapa vetää leukansa päänsä yli ja syödä oman päänsä.
Täällä yksi kohtalotoveri.
Käyn täysipäiväisesti töissä, muuhun ei sitten energiaa riitäkään. En kykene käymään harrastuksissa enkä ylläpitämään ihmissuhteita. Olen jatkuvasti niin uupunut että aivotoimintaa ei riitä edes kirjan lukemiseen tai Netflixin katsomiseen. Arkipäivinä tultuani töistä kotiin syön jotain puolivalmista tai einestä, käyn suihkussa ja menen nukkumaan. Viikonloppuisin on pakko pestä pyykkiä ja yrittää vähän siivota, yritän myös pakottaa itseni kävelylle pari kertaa viikossa, mutta onhan se sellaista hampaat irvessä väkisin tekemistä. Oikeasti haluaisin vain loputtomiin levätä.
Kyllä on! Yliopisto-opinnot pystyn ajallaan suorittamaan ja siinä ohessa etäsuhteen, mutta mitään muuta en jaksa tai ehdi. Tällä tarkoitan, etten pysty harrastamaan mitään opettelua vaativaa, kun lukuvuosi on menneillään. Muut ihmissuhteet minimissä ja niille pitää kalenterista varata aika. Jos työelämä on yhtä raskasta, niin ei tässä varmaan esim. mitään perhettä pysty perustamaan.
Hyvä, kun tiedostat omat voimavarasi! Mikäli palaa loppuun, on toipuminen vielä vaikeampaa.
Mä tykkään välillä nähdä ihmisiä, mutta ns. "helppoja", eli omia sukulaisiani, joiden kanssa on tottunut olemaan. Teen osa-aikaista työviikkoa muka lapsen hoidon järjestämiseksi, mutta samalla mietin, miten kukaan jaksaa täyspäiväistä ja lapsiperheen elämää. Jos olisin yksinasuva, niin ehkä silloin jaksaisin.
Nykyajan työelämä on rakennettu roboteille. Ei ihmiset jaksa tässä vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Hei trollivauva: Nyt on vauvojen aika mennä nukkumaan, hei heiii!!! Aikuiset keskustelee.
Mene töihin luuseri. Ai kukaan ei palkkaa sinua? Ei yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Hei trollivauva: Nyt on vauvojen aika mennä nukkumaan, hei heiii!!! Aikuiset keskustelee.
Mene töihin luuseri. Ai kukaan ei palkkaa sinua? Ei yllätä.
Ai kukaan ei kuuntele sinun trollihöpinöitäsi? Ei yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Hei trollivauva: Nyt on vauvojen aika mennä nukkumaan, hei heiii!!! Aikuiset keskustelee.
Sinusta ja kaltaisistasi ei ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse järveen luuseri. Yhteiskunta ei kaipaa kaltaisiasi.
Hei trollivauva: Nyt on vauvojen aika mennä nukkumaan, hei heiii!!! Aikuiset keskustelee.
Mene töihin luuseri. Ai kukaan ei palkkaa sinua? Ei yllätä.
Ai kukaan ei kuuntele sinun trollihöpinöitäsi? Ei yllätä.
Tienään reilu 70k€ vuodessa. Paljonko sinä tienaat?
Olen yksin asuva & perheetön ja väsyn täysin jo työpäivän aikana. Raahaan kyllä itseni lähes aina salille työpäivän jälkeen mutta eihän se onnistu kuten lomalla. Vapaalla saan myös edistettyä vanhoja projekteja jotka menivät jäihin kun työnkuva muuttui raskaammaksi. Unelmoin joka viikko lottovoitosta ja työnteon lopettamisesta. Pidän työstäni oikeastaan todella paljon ja olen kokenut paljon onnistumisiakin siinä. Viimeksi tänään. Mutta työnteko väsyttää, ei siitä pääse mihinkään.
Voimia! Pidä huolta itsestäsi. Minä uuvun myös hyvin helposti. Vaan ei ole ihmisarvo jaksamisesta kiinni.