Lue keskustelun säännöt.
Ongelmat parisuhteessa vauva-aikana.
29.05.2013 |
Mulla on niin paha olla. Olen 3 kk vanhan vauvan äiti ja naimisissa miehen, jonka luulin olevani elämäni rakkaus. Tuskin on.
Lapsemme on saanut alkunsa lapsettomuushoidoista, jotka otin todella raskaasti. Mieheni suhtautuminen oli paljon optimistisempaa, onhan hän sellainen luonteeltaan. Hän jaksoi kannustaa ja tukea minua raskaiden hoitojen läpi, josta olen ikuisesti kiitollinen. Oletin raskauduttuani, että tämä olisi elämämme onnellisinta aikaa, mutta ilmeisesti olin väärässä.
Kun tuli aika hankkia tulokkaalle vauvatarvikkeita, kaatui se minun niskaani. Huomautettuani asiasta, mieheni totesi että tiedän enemmän näistä asioista. Ajattelin, että ok, olkoon niin. Kerran huomautin miehelleni, että tämä on epäoikeudenmukaista, sillä odotammehan yhdessä tätä lasta. Hän osti turvakaukalon lapsellemme, joka jäi ainoaksi ostokseksi. Siis sellaiseksi, jonka hän teki oma-aloitteisesti.
Noh, sitten tuli lapsen syntymän aika. Elimme hetken aikaa ns. kuherruskuukautta lapsen hoidon suhteen, sillä mieheni osallistui yllättävän paljon. Muutaman tovin kuluttua kuitenkin alkoi lipsumaan. Kun pyysin miestäni vaihtamaan yöllä vaippaa, niin hän totesi että vaihtaa seuraavan. Ei vaihtanut sitäkään. Kun lapsi itki, niin automaatio oli, että minä menen. Kun tuli lapsen nukkumaanmenoaika, niin oma telkkuohjelma on tärkeämpi, kuin lapsen nukkumaanmeno.
Kaiken tämän lisäksi vauvastamme on sairastumisen vuoksi tullut vaikeahoitoisempi. Olen hänen kanssaan päivät yksin ja illalla mieheni hoitaa häntä jonkin verran. Silti olen alkanut miettimään eroa, sillä koen raskaaksi jatkuvan pettymisen. Sovimme raskausaikana, että me molemmat hoidamme lasta yhtä paljon, mutta nyt tuntuu että olemme lipsuneet "isi auttaa" -kuvioon, joka ei ollut sitä mitä haluttiin. Takki alkaa olla jo niin tyhjä ja olo luovuttanut. En tiedä rakastanko enää edes häntä, vaikka sanon toista.
Kommentit (65)
Meillä riidellään lähinnä öisin väsymyksen takia. Pyydetään kyllä melkein heti anteeksi. Mies vaihtaa öisin vaipat ja minä imetän. Päivisin hoidan kotitöitä (jos ehdin) ja viihdytän vauvaa. Kun mies tulee töistä niin hän laittaa ruokaa ja minä puuhailen vauvan kanssa. Ruoan jälkeen lähdemme kaikki koiran kanssa lenkille. Iltatoimet hoidamme yhdessä.
Kyllä minä haluan, että mieheni osallistuu myös öisin, koska vauva ei välttämättä nuku päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et ehkä halua kuulla tätä, eikä tarkoitukseni ole vähätellä tuntemuksiasi, mutta miehen osallistumattomuus saattaa johtua siitä, että hän on edelleen vähän pöllämystynyt vauvasta.
Tämä ei siis ole mikään puolustuspuheenvuoro miehesi puolesta, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös isän kuuluu osallistua vauvanhoitoon, vaikka töissä kävisikin. Mutta onhan se ensimmäisen lapsen saaminen monelle aikamoinen sokki. Nainen sentään on vähän niin kuin pakosta totutellut asiaan raskauden aikana, mutta monelle miehelle asia konkretisoituu oikeasti vasta vauvan syntymän jälkeen.
En osaa sanoa muuta kuin että keskustele miehesi kanssa asiasta kunnolla. Älä syyllistä, vaan tuo konkreettisesti esiin, miten toivoisit hänen osallistuvan ja kerro miltä sinusta tuntuu, kun kaikki vastuu kaatuu harteillesi. Kysy samalla hänen ajatuksiaan, että hän kokee tulleensa kuulluksi. Sopikaa yhdessä konkreettisista pelisäännöistä: kenen vuoro on herätä minäkin yönä vaipanvaihtoon jne.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 09:57"]
No ei se perusterveen ja "normaalin" vauvan hoito nyt mitään älyttömään vaativaa puuhaa kyllä ole.. Silloin kun huutaa, niin iskee pullon (tai tissin, jos sattuu olemaan nainen) suuhun, röyhtäyttää ja laittaa takaisin leikkialustalle/rattaisiin köllimään
.
Sitten on taas 30:stä minuutista kolmeen tuntiin aikaa tehdä mitä huvittaa - nukkua, katsoa telkkaria tai laittaa vaikka ruuan uuniin.
Yöllä joutuu toki muutamia kertoja heräämään, mutta entäs sitten? Seuraavan päivän voi taas sitten lepäillä.
[/quote]
Voi elämä.
Kaikkihan menee just noin, teillä on ollut vauva helpoimmasta päästä.
Ihan normaali ja tervekin vauva voi itkeskellä, haluta olla vain sylissä ja nukkua 15-30 min pätkiä.
Itse en ehtinyt kuin laittaa makaronin kiehumaan kun jo vauva heräsi. Ja mille alustalle sen olisin laittanut kun yksin ei viihtynyt ilman syliä hetkeäkään?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 18:35"]
kyllä minä ainakin ajattelin, että totta helvetissä pyöräytän kotityöt, kun olen kotona ja mies on töissä.
Mitä ihmettä se yhden vauvan perheessä on muka niin paljon tekemistä, että ei ehdi. Pyykkiäkään ei tullut yhden vauvan aikana niin paljon kuin siinä vaiheessa kun oli 2 pientä ja kaksoset päälle. Alle kouluikäisiä ja kaikki kotihoidossa.
En voi ymmärtää, miksi miehen pitää vaippaa noista vaihtamaan yöllä jos aamulla on töihin meno. Sinä saat ottaa torkut päivällä jos väsyttää.
Toiseksi, en ole koskaan ymmärtänyt sitä vaipparuljanssia yöllä. Nykyään on nyvät vaipat ja imee hyvin yöpissat.
Ehkä sinusta nyt ei vain ole äidiksi ja luonto niin ajatteli. Marinasta päätellen olisi kannattanut elää sinkkuna
[/quote]
ihanaa kun aina joka keskusteluun joku tulee kertomaan kuinka on hoitanut asiat paremmin neljän lapsen kanssa kuin joku toinen yhden... Joo, oot kruunusi ansainnut.
Toiset meistä nyt vaan viihtyy kotona vähä-älyisinä nyrkin ja hellan välissä ja katkeroituvat sitten kun mies lähtee ja käteen jää köyhyys ja neljä lasta. Toiset meistä älyävät vaatia enemmän ja haluavat pitää kiinni myös omasta onnestaan. Mitä luulet, kumpaa vituttaa eläkkeellä enemmän?
[/quote]
Kyllä mä luulen, jos vitonen ja ap pannaan vastakkain, että se on ap jota vituttaa enemmän, kun jää yh:ksi jo 3 kk taipaleen jälkeen.
Ihan oikeasti, 1 vauva+ kotityöt, ei voi olla niin vaikeaa. Tai nythän se äitiysloma on ap:lta jo ohi, joten hän voi halutessaan vaihtaa miehen kanssa rooleja.
Olisi hauska nähdä kuinka innoissaan ap itse heräisi öisin, menisi tydeksi päiväksi töihin, ja tulisi sitten kotiin tekemään kotitöitä, kun yksi on siellä vauvan kanssa saanut aikaan... öh ei mitään? Veikkaanpa että aika lailla tulisi sanomista siitäkin.
[/quot
Niinpä. Mies oli jokaisen lapsen jälkeen hoitovapaalla ja olisi kyllä ollut hassua, jos minun olisi pitänyt töistä tullessa alkaa keräämään astioita pöydästä ja tiskaamaan ja tekemään ruokaa, kun mies oli ollut päivän lasten kanssa kotona.
Mutta ap,n tyyliset naiset olettavat, että kun he ovat YHDEN vauvan kanssa kotona, mies passaa ja tekee kotityöt. Kun he menevät töihin, mies tekee kaiken, koska hänhän kulkee töissä.
Asia nyt on vain niin, että minulla on hyvin asiat. Olemme edelleen yhdessä ja suhde on ollut aina hyvä ja mies on hyvä isä lapsilleen. Paremmin kuin monella teillä, jotka itkette yhden vauvan kanssa, kun on pakko erota, kun ei mies herännyt vaippaa vaihtamaan.
Elämä 0n valintoja.
Se pikkukaksosten äiti, kenellä oli myös kaksi muuta
Sulla on takki tyhjä kolmen kuukauden jälkeen... Ymmärrän hyvin, että uusi elämäntilanne vie voimat ja harkintakyvyn, mutta mistä jos nyt istuisit alas ja lukisit oikein ajatuksella tuon oman tekstisi uudelleen? Mies käy töissä eli oletettavasti hänen on hieman vaikea osallistua vauvanhoitoon työpäivänsä aikana? Tuon ajan siis hoito on sulla, aika luonnollisestikin.. Illalla hän sanojesi mukaan osallistuu hoitoon? Yöllä ei sitten? Mutta lähtee aamulla tienaamaan teille leipää pöytään kuitenkin? Mulla on ehdotus: sopikaa, että kun sun äitiyslomakausi loppuu ja sehän loppuu ihan sust jos ei ole jo loppunutkin, sä lähdet töihin ja mies jää kotiin. Muista sinä sitten työpäivän jälkeen, että hoitovastuu on sulla sekä illan että sen seuraavan yön. Katsokaa kuinka se sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juujuu, eli mie oon se paska äiti ja vaimo, kun pistän mieheni vaihtamaan sen yhen vaipan joka toinen yö. :--) Ehkä tein taloudessa toimii se, että pikkuvaimo tekee kaiken ja jaksaa kaiken mukisematta. Minä en, eikä edes hävetä myöntää. Miusta osa kotitöistä vaan kuuluu miehelle, sillä kuuluihan ne ennen lastakin. Enkä todellakaan oleta, että miehen pitäisi tehdä kaikki itse. Mut hei, onnea teille superäideille. Kylläpä häikäisee. :)
Ja ei, en voi nukkua päivällä, koska en yksinkertaisesti pysty nukkumaan valoisan aikaan.. - ap
Mut hei, tää keskustelu menee taas kruunun kiillottamiseks, niin tapelkaa keskenänne. Mie meen vaikka tiskaamaa. ;) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero miehestä ap. Mies on sika. Mies ei voi koskaan uhrautua lapsen eteen niin paljon kuin pitäisi. Miehen pitää oppia uudet pelisäännöt. Ei ole liikaa vaadittu. Miehen on turha valittaa, kun on ollut mukana lasta hankkimassa.
Eli onni saapuu, kun mies lähtee. Ei enää koskaan tarvitse pettyä. ja koska et enää rakasta miestä, niin velvollisuutesi on hankkiutua eroon miehestä; voit
Miehenkarkoitusohjeet rautalangasta:
- muista nalkuttaa yleisesti koko ajan
- kun mies tulee töistä, niin kaada kaikki päivän murheet miehen niskoille, heti ja lyhentämättömänä
- ole väsynyt ja kärttyisä koko ajan
- muista muistuttaa miestä koko ajan, että hän on pettänyt luottamuksen ja on huono ihminen, kun ei osallistu lapsen hoitoon
Kyllä se noilla lähtee.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 08:47"]
älkää nyt hyvät naiset puhuko mistään eroista vastasyntyneen vauvan kanssa! Sulla on ap kriisi elämässä menossa ja varmasti se osaltaan johtuu ihan vaan sun sisäisen maailman totaalisesta muutoksesta. ja usein siihen ekaan lapseen ja sen saantiin on ladattu ihan järjesttömästi epärelistisia ajatuksia kuinka elämä on pinkiä pumpulia ja elämäni parasta aikaa ihan jatkuvasti. Erotkaa jos lapsi on 3v eikä vieläkään mikään suju.
[/quote]
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 09:57"]
No ei se perusterveen ja "normaalin" vauvan hoito nyt mitään älyttömään vaativaa puuhaa kyllä ole.. Silloin kun huutaa, niin iskee pullon (tai tissin, jos sattuu olemaan nainen) suuhun, röyhtäyttää ja laittaa takaisin leikkialustalle/rattaisiin köllimään
.
Sitten on taas 30:stä minuutista kolmeen tuntiin aikaa tehdä mitä huvittaa - nukkua, katsoa telkkaria tai laittaa vaikka ruuan uuniin.
Yöllä joutuu toki muutamia kertoja heräämään, mutta entäs sitten? Seuraavan päivän voi taas sitten lepäillä.
Itse jouduin (SAIN) olla olosuhteiden pakosta vauvelin kanssa männäviikolla kolme vuorokautta kahden kesken, niin olihan se nyt moninverroin mukavampaa kuin työssäkäynti! Toinen vaan hymyilee ja kiljahtelee iloisesti sylissä - illalla tulee ehkä parin tunnin "raskas" jakso, kun ei tehdä muuta kuin vaan huudetaan väsymystä ja öisin joutuu sen pari kertaa nousemaan uniltaan, mutta siinäpä se. Vaipan joutuu vaihtamaan 5-10 kertaa maksimissaan.
Vaihtaisin heti työssäkäymisen tähän jos vaan olisi mahdollisuus.
t. m27
[/quote]
Minä taas en ikimaailmassa vaihtaisi työssäkäyntiä vauvan kanssa olemiseen. En koskaan.
Meillä molemmilla lapsilla oli maito- ja muitakin ruoka-aineallergioita vauvana. Tosin kuin joku ylempänä kirjoitti, ei niihin imetys auta, ellei äiti ole tiukalla imetysdietillä ja vältä allergisoivia ruoka-aineita. Itse koin yhteensä useita tunteja päivässä kestävien itkujaksojen lisäksi äärimmäisen stressaavana sen, että jokaista suupalaansa sai miettiä ja tuntea huonoa omaatuntoa - mitäs jos se on allerginen tällekin. Erityiskorvikkeita en halunnut alkaa antamaan, koska sopivan korvikkeen löytyminen ei sekään aina ole ongelmatonta.
Molempien lasten vauvavuodet olivat äärimmäisen raskaita allergioiden kanssa taistellessa; tuntikaupalla itkua joka ikinen päivä, kammottavia ripulikakkoja (on muuten suolioireisen vauvan kakkaamisessa melkoinen ero terveen vauvan kakkaamiseen, vaikka täällä eräs sankariäiti muuta väittikin), nukkumista pienissä pätkissä ym.
Jaksamista, ap. Itse neuvoisin "unohtamaan" koko parisuhteen vauvan ollessa ihan pieni. Kyllä se siitä pikku hiljaa helpottaa ja sitten ehditte taas miehen kanssa rakentamaan suhdettanne.
Hieman outoa logiikkaa, että eroaisi kun mies ei osallistu niin paljon kuin äiti? Mitä haette sillä? Sitäkö, että se mies osallistuu enemmän kun eroatte?Eihän se osallistu sitten ollenkaan ja jäätte kokonaan yksin hoitamaan vauvaa- mut okei, eipähän ole sitten ketään keneltä odottaa mitään.Tulevaa isäpuolta ei yleensä kuulemani perusteella kiinnosta vieraan miehen siittämät kersat sitä vähääkään, että jos vaihtaa meinasit. En ymmärrä miksi pitäis sinun tai kenenkään muunkaan vastaavassa tilanteessa olevan erota?
Tottakai äidistä usein ensikuukausien aikana tuntuu siltä, että vain hänen elämänsä on muuttunut, niinhän se pitkälti onkin. Se kuuluu biologiaan, se on niin vanha juttu kuin ihmisiä on ollut. Mies ei voi olla raskaana, eikä imettää. Mies jatkaa töissä, kun nainen on äitiyslomalla jne..
AP;kin on varmasti muutenkin hormonihuurussa kun käsittääkseni imettääkin vielä ja vaikkei imettäisikään niin aika kauan sitä on synnytyksen jälkeen herkkänä kaikelle muutenkin- siihen pitää vain sopeutua.
Kyllä se elämä muuttuu, kun lapsi hiukan kasvaa- saat nähdä. Ja muutkin, älkää erotko niin helposti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en oikein tajunnut miksi kannattaa erota jos toinen ei tee kotitöitä.
ap: sulla on 3 kk synnytyksestä ja varmasti on väsymystäkin, vaikka olisi superhelppo vauva. Hormonit sekoittaa pään ja tulee mieleen kaikkea hulluakin. Voisiko sulla olla baby blues? Kuulostaa hiukan siltä.
te olette kummatkin nyt vasta opettelemassa uutta elämäntilannetta. Ei ne vaipat ja hankinnat ole tärkeitä, tärkeää on se, että yhdessä rakastatte ja jaatte kasvatusvastuun, henkisen kumppanuuden vanhemmuudesta.
Mun neuvo on se, että ei todellakaan kannata alkaa vertailemaan kuka vaihtaa enemmän vaippoja ja kuka täytti tiskikoneeN. Jos kotityöt on hankalia, niin hommatkaa apua. Onhan nyt vaikka viikkosiivous ja pesula silti halvempaa kuin maksaa kahta kotia.
Mä muistan esikoisen syntymästä juuri sen, että tuntui ettei saanut mitään tehtyä, vaikka oli kaikki aika maailmassa. Jossain vaiheessa sitä tajusi että käytännössä kaiken voi tehdä vauvan kanssa ja silloin elämä alkoi helpottua. Nyt ihan realistisesti, ei khdn aikuisen ja vauvana taloudessa nyt ihan valtavaa määrää kotitöitä ole ellei nyt aloita ruoanlaittoa porsaan teurastuksesta ja pese lattioita hammasharjalla.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:05"]Juujuu, eli mie oon se paska äiti ja vaimo, kun pistän mieheni vaihtamaan sen yhen vaipan joka toinen yö. :--) Ehkä tein taloudessa toimii se, että pikkuvaimo tekee kaiken ja jaksaa kaiken mukisematta. Minä en, eikä edes hävetä myöntää. Miusta osa kotitöistä vaan kuuluu miehelle, sillä kuuluihan ne ennen lastakin. Enkä todellakaan oleta, että miehen pitäisi tehdä kaikki itse. Mut hei, onnea teille superäideille. Kylläpä häikäisee. :) Ja ei, en voi nukkua päivällä, koska en yksinkertaisesti pysty nukkumaan valoisan aikaan.. - ap[/quote]
Ap, olet naurettava pelle.
Jos sä kerran olet jo yöllä hereillä, miksi pitää mieskin herättää? Ihan naurettavaa hyppyyttämistä. Ja miksi se vaippa pitää edes yöllä vaihtaa? Ymmärrän jos vauvalla on iho-ongelmia, tai ei oikeasti nuku jos vaipassa on tavaraa, muuten en.
Toisekseen, mulla ainakin on ihan mielettömän hyvä mies, VAIKKA mä en olekaan sitä öisin hyppyyttänyt vauva-aikana. Mies on myös ollut hoitovapaalla lasten kanssa, ja pitkään mä tein töitä viikonloppuisin, jolloin mies hoiti lapset. EI mitään ongelmia.
Ongelmia tulee silloin, kun aletaan pilkuntarkasti kytätä, että tekeehän toinen nyt varmasti koko ajan puolet kaikesta... Mitä jos sun miehes alkaisi märistä siitä, kun sä et huolla teidän autoja yhtä paljon kuin hän? Koska olet viimeksi ostanut omatoimisesti talvirenkaat? Etkö välitä?
Mulle ei tullut ieleenkään odotusaikana, että miehen olisi pitänyt lähteä shoppailemaan vauvatarvikkeita. Kun oli ihan selvää, että mä tiedän niistä enemmän, ja mua oikeasti kiinnostaa enemmän värit yms. asiat. Mies sitten etsiskeli turvallisuustestejä ja sen sellaisia, mistä katsottiin millaisia kannattaa ostaa.
Toisaalta mä en tykkää enkä jaksa pelata pallopelejä poikiemme kanssa, mies taas tekee sitä enemmän kuin mielellään. Koskahan se alkaa natista, kun mä en ikinä lähde hiekkakentälle potkimaan?
Pointtini on: jos tiedät miehesi olevan hyvä isä, luota siihen. Anna tilaa ja aikaa. Mitä todennäköisimmin teillekin tulee vielä aika, jolloin mies kantaa perheestä enemmän vastuuta kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloituksesta ei oikein saanu selvää mikä tilanne oikeesti on. Meillä mies ei tehnyt muuta kun kävi töissä, harrastuksissa, ryyppäämässä ja kotona istui tietokoneella. Ei siis ollut pätkääkään kiinnostunut minusta eikä vauvasta. Erottiin kun "vauva" oli 7v, olisi ehkä voinut jo aikaisemmin...
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 18:28"
Moni mies esittää katteettomia lupauksia omasta osallistumisestaan, koska usemmilta meistä puuttuu tieto siitä, mitä kaikkea osallistuvalta isältä vaaditaan. Lastentekoon ryhdytään kevyemmin perustein, kun tietää, että ikävän paikan tullen hoitovastuun voi kuitenkin jättää naiselle.
[/quote]
Miksi miehet "tietävät" että hoitovadtuun voi jättää naiselle? Kuinka niin? Mitä jos nainen sanoo että en mä jaksa ja lähtee ulos. Kukas sen sitten hoitaa sen lapsen? Sehän on miehen oma lapsi!! Jestas mitä logiikkaa.
[/quote]
Minä en pysty jättämään lastani hoitamatta sen takia että nyt on isin vuoro mutta isi ei jaksa hoitaa. Ihmettelen miten mieheni pystyy siihen, hoiti lasta kerran melkein koko päivän, kun tulin ekana sanoi että vaippa pitäis varmaan vaihtaa, kysyin miksi, ei ole vielä ehtinyt vaihtaa vaippaa.
Kysyin oletko itse käynyt vessassa, kyllä oli, miksei sitten lapsen vaippaa ole ehtinyt vaihtaa, se on niin paljon aikaa vievämpää.
Kyllä minä tiedän että lapsen kanssa on vaikea tehdä asiota ja kaikkeen menee enemmän aikaa, mutta minulla itsellä on usein kauhea vessa hätä kun on vaikea ehtiä vessaan, mutta lapseni vaipan ehdin kyllä vaihtaa.
Minulta on mennyt arvostus minun mieheeni ensimmäisen vauva vuoden aikana niin paljon, että en tiedä korjaantuuko se vaikka mies alkaisi osallistua sitten kun lapsi on vanhempi. En vielä eroa mutta varmaan on edessä joskus ero, alan olla niin katkera...
En ole ap.
Ap, älä välitä. Me useamman lapsen äidit (tosin minulla vasta kaksi) nopeasti unohdamme millaista se oli "vain" yhden lapsen kanssa. Toki minustakin tuntuu nykyään melkein kuin lomalta kun esikoinen on muualla ja minä kotona "vain" sen yhden vauvan kanssa, mutta samalla tulen unohtaneeksi että ensimmäisen vauvan kanssa sitä on alkuun ihan hukassa, kaikki asiat pitää opetella, vauvaa ei osannut aina tulkita, hormonit ryöppysi päälle, tasa-arvoinen parisuhde koki yhtäkkiä kovia, odotukset ei vastaa todellisuutta, täytyy opetella sietämään sitä yksinäisyyttä jne. Meidänkin parisuhde oli pahimmillaan vauvavuotena yhtä tulilinjaa, kinastelua siitä kumpi teki enemmän perheen eteen, kumpi oli väsyneempi, kummalla oli rankempaa, kumpi maksoi enemmän ja mitähän vielä.
Täällä on tullut hyviä ehdotuksia kotitöiden konkreettisesta jakamisesta (paperilla) ja keskustelun tärkeydestä. Joidenkin sädekehävastaustenkin takaata löytyy sen verran totuutta, että ihan kaikkea ei voi jakaa 50-50, eikä ehkä pidäkään. Ota huomioon myös miehesi jaksaminen, jotkut asiat on toisen osapuolen fiksumpi hoitaa vaikka ihan itse, kunhan se toinen osapuoli hoitaa sitten vastavuoroisesti jotain muuta. Ja vaikka tunnit ja päivät voivat olla pitkiä vauvan kanssa, niin loppupeleissä se ensimmäinen vauvavuosi on yhtäkkiä ohi ja sitten alkaa helpottaa. Se on ehkä tämän toisen vauvavuoden suurin ero verrattuna ensimmäiseen: tähän kriisiin osasi jo henkisesti varautua ja tällä kertaa on myös luotto siitä, että asiat vielä helpottuvat ja normalisoituvat.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 23:19"]
Me useamman lapsen äidit (tosin minulla vasta kaksi) nopeasti unohdamme millaista se oli "vain" yhden lapsen kanssa. Toki minustakin tuntuu nykyään melkein kuin lomalta kun esikoinen on muualla ja minä kotona "vain" sen yhden vauvan kanssa, mutta samalla tulen unohtaneeksi että ensimmäisen vauvan kanssa sitä on alkuun ihan hukassa, kaikki asiat pitää opetella, vauvaa ei osannut aina tulkita, hormonit ryöppysi päälle, tasa-arvoinen parisuhde koki yhtäkkiä kovia, odotukset ei vastaa todellisuutta, täytyy opetella sietämään sitä yksinäisyyttä jne.
[/quote]
Juuri näin! Hienosti kiteytetty kaikki se, mikä monesti tällä palstalla kirjoittavilta tuntuu unohtuneen kokonaan. On ikävää kun tuntuu että täällä aina jaksamiseensa neuvoja hakeva ensikertaa äidiksi tullut saa niskaansa syyllistämistä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, moni tuntuu vaan unohtaneen ne kisälliajat.
Parhaillaan ekan vauvan kanssa elämää opettelevana ymmärrän ap:ta. Kaikki perusterveetkään vauvat eivät todellakaan vain "hymyile ja kiljahtele sylissä" kaiken aikaa - kun niitä hymyjäkin saa ensin odottaa monta viikkoa. Alle 3 kk vauva on ihan tyypillisesti vielä ihan rytmitön: ei ole vielä mitään säännöllistä parin tunnin päiväuniaikaa, jolloin voisi hoitaa niitä kotitöitä suit sait sukkelaan. Ap, ehkä teilläkin meininki muuttuu kun vauvan rytmi vakiintuu, ja noihin aikoihinhan sen pitäisi tapahtua, joten paremmat ajat voi olla piankin tiedossa!
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:05"]Juujuu, eli mie oon se paska äiti ja vaimo, kun pistän mieheni vaihtamaan sen yhen vaipan joka toinen yö. :--) Ehkä tein taloudessa toimii se, että pikkuvaimo tekee kaiken ja jaksaa kaiken mukisematta. Minä en, eikä edes hävetä myöntää. Miusta osa kotitöistä vaan kuuluu miehelle, sillä kuuluihan ne ennen lastakin. Enkä todellakaan oleta, että miehen pitäisi tehdä kaikki itse. Mut hei, onnea teille superäideille. Kylläpä häikäisee. :) Ja ei, en voi nukkua päivällä, koska en yksinkertaisesti pysty nukkumaan valoisan aikaan.. - ap[/quote]
Oma valinta: me "superäidit" olemme onnellisia ja lapsilla on hyvä isä.
Sinä olet kohta eronnut yksinhuoltaja, joka vaihtaa niitä paskavaippoja kokonaan yksin ja vinkuu sukulaisille, että "erosin, kun mies ei ostanut puolia lapsen vaatteista ennen sen syntymää"
Elämä on valintoja....Ehkä olisi kannattanut tosiaan jättää se lapsi tekemättä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 16:07"]
Ota ero miehestä ap. Mies on sika. Mies ei voi koskaan uhrautua lapsen eteen niin paljon kuin pitäisi. Miehen pitää oppia uudet pelisäännöt. Ei ole liikaa vaadittu. Miehen on turha valittaa, kun on ollut mukana lasta hankkimassa.
Eli onni saapuu, kun mies lähtee. Ei enää koskaan tarvitse pettyä. ja koska et enää rakasta miestä, niin velvollisuutesi on hankkiutua eroon miehestä; voit
Miehenkarkoitusohjeet rautalangasta:
- muista nalkuttaa yleisesti koko ajan
- kun mies tulee töistä, niin kaada kaikki päivän murheet miehen niskoille, heti ja lyhentämättömänä
- ole väsynyt ja kärttyisä koko ajan
- muista muistuttaa miestä koko ajan, että hän on pettänyt luottamuksen ja on huono ihminen, kun ei osallistu lapsen hoitoon
Kyllä se noilla lähtee.
[/quote]
Ja seksiä et anna ollenkaan. Jos suostut, muista maata kuin lahna ja huokailla miehelle, että se ei rakasta sinua ja vauvaa, vaan on vain pillua vailla. Muistat itsekä joka mutkassa, kuinka mies ei tukenut sinua raskaudessa, eikä silitellyt mahaa, eikä nyt tue ja kuuntele sinua äitiydessä ja siinä kun haluat kasvaa ihmisenä ja etsiä sisäistä lastasi.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 18:35"]
kyllä minä ainakin ajattelin, että totta helvetissä pyöräytän kotityöt, kun olen kotona ja mies on töissä.
Mitä ihmettä se yhden vauvan perheessä on muka niin paljon tekemistä, että ei ehdi. Pyykkiäkään ei tullut yhden vauvan aikana niin paljon kuin siinä vaiheessa kun oli 2 pientä ja kaksoset päälle. Alle kouluikäisiä ja kaikki kotihoidossa.
En voi ymmärtää, miksi miehen pitää vaippaa noista vaihtamaan yöllä jos aamulla on töihin meno. Sinä saat ottaa torkut päivällä jos väsyttää.
Toiseksi, en ole koskaan ymmärtänyt sitä vaipparuljanssia yöllä. Nykyään on nyvät vaipat ja imee hyvin yöpissat.
Ehkä sinusta nyt ei vain ole äidiksi ja luonto niin ajatteli. Marinasta päätellen olisi kannattanut elää sinkkuna
[/quote]
ihanaa kun aina joka keskusteluun joku tulee kertomaan kuinka on hoitanut asiat paremmin neljän lapsen kanssa kuin joku toinen yhden... Joo, oot kruunusi ansainnut.
Toiset meistä nyt vaan viihtyy kotona vähä-älyisinä nyrkin ja hellan välissä ja katkeroituvat sitten kun mies lähtee ja käteen jää köyhyys ja neljä lasta. Toiset meistä älyävät vaatia enemmän ja haluavat pitää kiinni myös omasta onnestaan. Mitä luulet, kumpaa vituttaa eläkkeellä enemmän?
[/quote]
Kyllä mä luulen, jos vitonen ja ap pannaan vastakkain, että se on ap jota vituttaa enemmän, kun jää yh:ksi jo 3 kk taipaleen jälkeen.
Ihan oikeasti, 1 vauva+ kotityöt, ei voi olla niin vaikeaa. Tai nythän se äitiysloma on ap:lta jo ohi, joten hän voi halutessaan vaihtaa miehen kanssa rooleja.
Olisi hauska nähdä kuinka innoissaan ap itse heräisi öisin, menisi tydeksi päiväksi töihin, ja tulisi sitten kotiin tekemään kotitöitä, kun yksi on siellä vauvan kanssa saanut aikaan... öh ei mitään? Veikkaanpa että aika lailla tulisi sanomista siitäkin.