Lue keskustelun säännöt.
Missä menee ujouden ja huonon käytöksen raja?
14.06.2013 |
Kaverillani on 6v (syksyllä eskariin menevä) poika joka on luonteeltaan ujo ja arka. Tai lähinnä tuntuu olevan ujo aikuisia kohtaan. Lapsiporukassa enemmänkin pomottava. On perheen ainoa lapsi.
Olemme tuttuja jo usean vuoden ajalta ja kyläilemme säännöllisesti n. kerran kuussa puolin ja toisin, mutta koskaan poika ei esim. vastaa tervehdykseeni vaan joko pakenee äitinsä taakse tai on kuin ei olisi tervehdystäni kuullutkaan. Pöydästä noustessa ei kiitä, ja yleensä ei edes halua tulla kahvipöydän ääreen jos siinä on aikuisia samaan aikaan. Jos kysyn häneltä jotain, vastaa korkeintaan yhdellä sanalla, välttämättä ei edes sitä.
Hiljattain oli pojan syntymäpäivä ja annettuamme lahjan poika halusi avata sen yksin omassa huoneessaan. Edes lapsia ei päästänyt avaamista katsomaan vaan veti oven edestämme kiinni.
Kaveri selittelee poikansa käytöstä sillä kun "Pekka" on niin tosi ujo. Välillä myös harmittelee kuinka hankalaa heillä usein on tuon ujouden vuoksi. Minusta kyse on kuitenkin enemmän vain huonosta käytöksestä?! Omat lapseni ovat tosin aina olleet reippaita ja sosiaalisia, joten omakohtaista kokemusta ujosta lapsesta minulla ei ole.
Olisikin mielenkiintoista lukea kommentteja ujojen lasten vanhemmilta. Miltä ylläoleva teksti kuulosti?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:49"]
Mutta mielenkiintoinen keskustelu tästä on syntynyt. Hieman olen kyllä yllättynyt kuinka moni pitää tällaista kiittämättömyyttä ja tervehtimättömyyttä hyväksyttävänä.
ap
[/quote]
Ilmeisesti poika itse sekä hänen äitinsä pitää sitä hyväksyttävänä. Mitä oikein odotit? Että täältä lähtee av-mammat heinähangoin ja soihduin kurittamaan sitä poikaa? Miksi oletat, että juuri sinun tapasi toimia on oikein? Tai mikäli hait täältä enemmistön tukea, niin miksi oletat, että enemmistön tapa toimia on oikein?
En ihan ymmärrä miksi joillekin se on niin kauhean tärkeää, että muut toimivat "oikein" eli siis siten kuin minä. Jos joku toimii eri tavalla, niin sitten se täytyy syyllistää loukkaantumalla tai jättämällä kutsumatta juhliin tai katkaisemalla välit, täytyy mätkiä niin kauan, että erilainen ymmärtää ettei erilainen saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pekan" tapaus kuulostaa kyllä juuri siltä, miltä AP kuvaili. Eli lapselta ei vaadita kuitenkaan mitään ja tiettyä hyvää käytöstä ujous huomioiden. Saa ujouden varjolla tehdä mitä vaan, on huomannut voivansa pompotella vanhempia
T. 54
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 16:49"]
Mutta mielenkiintoinen keskustelu tästä on syntynyt. Hieman olen kyllä yllättynyt kuinka moni pitää tällaista kiittämättömyyttä ja tervehtimättömyyttä hyväksyttävänä.
ap
[/quote]
Ilmeisesti poika itse sekä hänen äitinsä pitää sitä hyväksyttävänä. Mitä oikein odotit? Että täältä lähtee av-mammat heinähangoin ja soihduin kurittamaan sitä poikaa? Miksi oletat, että juuri sinun tapasi toimia on oikein? Tai mikäli hait täältä enemmistön tukea, niin miksi oletat, että enemmistön tapa toimia on oikein?
En ihan ymmärrä miksi joillekin se on niin kauhean tärkeää, että muut toimivat "oikein" eli siis siten kuin minä. Jos joku toimii eri tavalla, niin sitten se täytyy syyllistää loukkaantumalla tai jättämällä kutsumatta juhliin tai katkaisemalla välit, täytyy mätkiä niin kauan, että erilainen ymmärtää ettei erilainen saa olla.
[/quote]
Ai miksi oletan minun tapani olevan oikein? En tahdo ymmärtää tätä millään, sillä minusta nämä tällaiset asiat ovat ihan niitä alkeellisimpia käytöstapoja joita lapsille opetetaan. Ei mitään "näin meillä toimitaan" juttuja. Ja jos kyseessä on ujo lapsi joka ei uskalla sanoa kiitos, niin eikö vanhemman tulisi edes jotenkin tuoda esille se, että tilanteessa tulisi sanoa kiitos, tai että tervehdykseen vastattaisiin.
Vai onko näiden taitojen opetus sitten kouluiässä opettajan vastuulla?
ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 17:06"]
Ai miksi oletan minun tapani olevan oikein? En tahdo ymmärtää tätä millään, sillä minusta nämä tällaiset asiat ovat ihan niitä alkeellisimpia käytöstapoja joita lapsille opetetaan. Ei mitään "näin meillä toimitaan" juttuja. Ja jos kyseessä on ujo lapsi joka ei uskalla sanoa kiitos, niin eikö vanhemman tulisi edes jotenkin tuoda esille se, että tilanteessa tulisi sanoa kiitos, tai että tervehdykseen vastattaisiin.
Vai onko näiden taitojen opetus sitten kouluiässä opettajan vastuulla?
ap
[/quote]
Minusta kaikkien vanhemmuudesta haaveilevien pitäisi lukea Alice Millerin Lahjakkaan lapsen tragedia. Se auttaisi sinua ehkä ymmärtämään lapsia. Se ei kerro lahjakkaista lapsista vaan lasten lahjakkuudesta.
Ei niillä ole mitään rajaa. Ujous on temperamenttipiirre ja huono käytös vanhempien laiskuutta. Reipas ja sosiaalinen voi myös olla huonokäytöksinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:46"]
Ei niillä ole mitään rajaa. Ujous on temperamenttipiirre ja huono käytös vanhempien laiskuutta. Reipas ja sosiaalinen voi myös olla huonokäytöksinen.
[/quote]
Tottakai reipas voi olla myös huonokäytöksinen (ja tottakai omanikin käyttäytyvät välillä huonosti), mutta voiko nuo esimerkit joita aloitusviestissä kirjoitin olla vain ujoudesta johtuvia? saako lapsi olla tervehtimättä tai kiittämättä siksi että on liian ujo sanoakseen hei tai kiitos?
ap
Minun mielestäni johtuvat vain ujoudesta. Huonoa käytöstä olisi tervehtimisen sijaan haistatella tai kiittämisen sijaan haukkua lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujoudessakin on eri asteita. Eräällä tutullani on ääriujo lapsi, joka ahdistuu, jos pitää olla liian ulospäinsuuntautunut ja pakotettaessa tehdä asioita, vaikka ahdistaa. Mielestäni lasta ei saa pakottaa ahdistukseen saakka, vaan pikkuhiljaa hyvää tulee.
Ap jotenkin sinun taivasteluistasi ei tule kovin kivaa kuvaa. Jos sinun lapsesi ovat olleet ns. normilapsia, niin voiko ajattelutapaasi laajentaa mitenkään ajatus, että kaikille ei ole suotu ns. helppoa, tavallisesti reagoivaa normilasta?
Kysyisin myös, millainen on ystävä, joka tulee asiasta taivastelemaan tänne nettipalstalle asiasta? Koetko jotakin ylemmyyttä suhteessa kaveriisi? Voisitko mitenkään uskoa, että samassa tilanteessa saman lapsen suhteen, käyttäytyisist ehkä samalla tavalla kasvattajana itsekin?? Nykyäänhän ammattikasvattajat suosittelevat, että lasta ei saa stressata tai ahdistaa esim. pakottamalla ujoa lasta muuttumaan, tai olemaan ulospäinsuuntaununut. On olemassa tosi, tosi ujoja ihmisiä. Mm. tuttavani ei pienenä puhunut ollenkaan vieraassa seurassa (vaikka ihan täyspäinen ihminen siitäkin kasvoi), oli vain niin ujo ja herkkä, että vasta aikuisiällä pystyi kypsymään sosiaalisessa kanssakäymisessä yli ujouden asettamien haasteiden.
Ymmärrän kyllä toisaalta ap:n viestin, koska tuntuuhan tuo tavallaan vastaanottavana osapuolena epäkohteliaalta. Mutta kun ei voi tietää taustoja, ujous ja arkuus voivat olla todella pahoja, ja 6-vuotias on kuitenkin vielä pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:54"]
Ujoudessakin on eri asteita. Eräällä tutullani on ääriujo lapsi, joka ahdistuu, jos pitää olla liian ulospäinsuuntautunut ja pakotettaessa tehdä asioita, vaikka ahdistaa. Mielestäni lasta ei saa pakottaa ahdistukseen saakka, vaan pikkuhiljaa hyvää tulee.
Ap jotenkin sinun taivasteluistasi ei tule kovin kivaa kuvaa. Jos sinun lapsesi ovat olleet ns. normilapsia, niin voiko ajattelutapaasi laajentaa mitenkään ajatus, että kaikille ei ole suotu ns. helppoa, tavallisesti reagoivaa normilasta?
Kysyisin myös, millainen on ystävä, joka tulee asiasta taivastelemaan tänne nettipalstalle asiasta? Koetko jotakin ylemmyyttä suhteessa kaveriisi? Voisitko mitenkään uskoa, että samassa tilanteessa saman lapsen suhteen, käyttäytyisist ehkä samalla tavalla kasvattajana itsekin?? Nykyäänhän ammattikasvattajat suosittelevat, että lasta ei saa stressata tai ahdistaa esim. pakottamalla ujoa lasta muuttumaan, tai olemaan ulospäinsuuntaununut. On olemassa tosi, tosi ujoja ihmisiä. Mm. tuttavani ei pienenä puhunut ollenkaan vieraassa seurassa (vaikka ihan täyspäinen ihminen siitäkin kasvoi), oli vain niin ujo ja herkkä, että vasta aikuisiällä pystyi kypsymään sosiaalisessa kanssakäymisessä yli ujouden asettamien haasteiden.
[/quote]
Hmm...En mielestäni ollut ilkeä tai ainakaan tarkoitukseni ei ollut se tässä aloituksessani vaan lähinnä vain ihmettely ja epätietoisuus. Minulla ei todellakaan ole kokemusta ujoista lapsista ja ihan puhtaasta uteliaisuudesta ajattelin avata tämän keskustelun ja toivoin saavani vastauksia nimenomaan ujojen lasten vanhemmilta ja tätä kautta saada käsitystä siihen ujon lapsen kanssa elämiseen.
Mutta jos tämä nyt oli jotenkin asiatonta niin pahoitteluni tästä. Keskustelua saa kuitenkin jatkaa halutessaan...
Siis oikeesti nyt. Aikuinen pahoittaa mielensä siitä kun lapsi ei sano kiitos? Ehkä ap voisi itse miettiä omaa mielenterveyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 22:54"]
Ujoudessakin on eri asteita. Eräällä tutullani on ääriujo lapsi, joka ahdistuu, jos pitää olla liian ulospäinsuuntautunut ja pakotettaessa tehdä asioita, vaikka ahdistaa. Mielestäni lasta ei saa pakottaa ahdistukseen saakka, vaan pikkuhiljaa hyvää tulee.
Ap jotenkin sinun taivasteluistasi ei tule kovin kivaa kuvaa. Jos sinun lapsesi ovat olleet ns. normilapsia, niin voiko ajattelutapaasi laajentaa mitenkään ajatus, että kaikille ei ole suotu ns. helppoa, tavallisesti reagoivaa normilasta?
Kysyisin myös, millainen on ystävä, joka tulee asiasta taivastelemaan tänne nettipalstalle asiasta? Koetko jotakin ylemmyyttä suhteessa kaveriisi? Voisitko mitenkään uskoa, että samassa tilanteessa saman lapsen suhteen, käyttäytyisist ehkä samalla tavalla kasvattajana itsekin?? Nykyäänhän ammattikasvattajat suosittelevat, että lasta ei saa stressata tai ahdistaa esim. pakottamalla ujoa lasta muuttumaan, tai olemaan ulospäinsuuntaununut. On olemassa tosi, tosi ujoja ihmisiä. Mm. tuttavani ei pienenä puhunut ollenkaan vieraassa seurassa (vaikka ihan täyspäinen ihminen siitäkin kasvoi), oli vain niin ujo ja herkkä, että vasta aikuisiällä pystyi kypsymään sosiaalisessa kanssakäymisessä yli ujouden asettamien haasteiden.
[/quote]
Hmm...En mielestäni ollut ilkeä tai ainakaan tarkoitukseni ei ollut se tässä aloituksessani vaan lähinnä vain ihmettely ja epätietoisuus. Minulla ei todellakaan ole kokemusta ujoista lapsista ja ihan puhtaasta uteliaisuudesta ajattelin avata tämän keskustelun ja toivoin saavani vastauksia nimenomaan ujojen lasten vanhemmilta ja tätä kautta saada käsitystä siihen ujon lapsen kanssa elämiseen.
Mutta jos tämä nyt oli jotenkin asiatonta niin pahoitteluni tästä. Keskustelua saa kuitenkin jatkaa halutessaan...
[/quote]
Et ollut ilkeä tai epäasiallinen, mutta kuten sanoin, se ei antanut sinusta kovin kivaa kuvaa näin ystävänä. Minä ainakin loukkauntuisin, jos ystäväni tulisi tänne tilittämään ko tapauksesta. Tämä siis puhtaasti minun mielipiteeni, sinulla on oikeus omiisi.
No en ole vanhempi tälle lapselle, mutta tutun tyttä kyseessä. tyttö on 9-vuotias, ei vastaa kun tervehditään (luulisi että lapsen äiti tässä kohtaa kannustaisi tyttöä vastaamaan mutta ei) perheellä on toinenkin lapsi, joka käyttäytyy normaalisti, vastaa ja juttelee. perheellä tietääkseni tosi tarkat noi kasvatus jutut, mutta en ymmärrä miten tuota tyttöä ei saada edes sanomaan "moi". On aina äitinsä takana piilottelemassa, juttelee vain äidilleen vaikka on muitakin aikuisia ympärillä.. Tosin aiheesta poiketen, vaikka aikuisilla olisi juttu kesken ja vaikkapa minulla lause kesken, jos tytöllä jotai asiaa kaikki keskeytyy ja kuunnellaan mitä tyttö äidilleen haluaa sanoa. Ei siis edes tuossa kohtaa sanota että odottaa kun toisten asia kesken.. no joka tapauksessa, mua henkilökohtaisesti ärsyttää tuommoiset lapset ja kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi aikuista ihmistä ärsyttää ujo lapsi? En keksi muuta syytä kuin mielenterveysongelmat, siis nimenomaan sillä aikuisella.
Mun mielestä lapsilla ymmärrettävää, mutta aikuisen pitäisi jo pystyä voittamaan temperamenttinsa kiroukset ja käyttäytymään "normaalin rajoissa". Toki on ymmärrettävää ettei se kaikilta onnistu, mutta sitten menee mielestäni jo hieman häiriintyneen puolelle ja ei koska vain ujoja vaan myös esim. erittäin "temperamenttisia höyrypäitä" jotka saa hillitsemättömiä raivareita, ei kestä sitä että joku on itseään parempi jossain tms. 6-vuotiaalta tämä kaikki on kuitenkin täysin ymmärrettävää ja ok... :)
Mieleeni tulee selektiivinen mutismi. Ts. ihminen puhuu esimerkiksi äidilleen, perhepiirissä, kavereilleen, mutta vaikenee vieraille aikuisille, opettajalle ym.
En kuitenkaan lähde väittämään, että kenelläkään ketjun hiljaisilla lapsilla olisi se, kunhan tuli vain mieleeni.
Ei ujous eikä mutismi häviä minnekään, jos lasta pakotetaan puhumaan ts. tervehtimään tai kiittämään vain sen vuoksi, että niin on tapana.
Minä olin lapsena melkoisen ujo toisinaan. Joskus vaikenin ujouskohtausten aikana, sillä vaihtoehtona olisi ollut itkuun pillahtaminen. Ujo olen yhä ja itkuherkkäkin, mutta selviän.
Aika moni lapsi on valikoivasti ujo eli jos aikuinen käy päälle ja hyökkäävästi haastaa lasta tervehtimään, niin lapsi vetäytyy sivuun (ap:n tapauksessa vaikuttaa juuri siltä eli lasten kanssa "ujo" pärjää kyllä, mutta yli-innokas aikuinen saa aikaan pelastautumisreaktion).
Lahjan saa jokainen avata tai olla avaamatta, se ei ole huonoa käytöstä tai ujoutta vaan kätevä keino päästä edes vähäksi aikaa eroon tungettelevasta meluperheestä.
Voi luoja, miten huonoa kasvatusta vanhemmilta! Tuo lapsi ei ole ujo vaan perheessä päällepäsmäri ja itsevaltias. Tulossa pahoja vaikeuksia murrosiässä jos käyttäytyminen nyt jo tuota luokkaa.
Nelosen kommentti täysin käsittämätön.
Tekstisi kuullosti kummalliselta. Olet aikuinen, joka tekee ihan tavallisesta lapsesta huonokäytöksisen ja ujon.
Tästä kyseisestä pojasta vielä sen verran, että kuten aloitusviestissä mainitsin, niin on ujo ja puhumaton vain aikuisseurassa ja lapsiporukassa hyvinkin sananvalmis ja enempi pomotteleva, joka sanoo miten asiat tehdään kuin mikään arka hissukka. On myös melko hanakka tappelemaan jos asiat ei mene hänen tahtonsa mukaan, joten sen vuoksi on niin kovin vaikea ymmärtää tätä hänen "ujouttaan".
Oma näkemykseni on että lapsi on ehkä todellakin ujo perusluonteeltaan, mutta sen sijaan että vanhemmat olisivat häntä rohkaisseet (jopa jossain määrin pakottaneet) näissä aikuiskontakteissa tyyliin, sanopa "Pekka" hei "Liisalle" tai että muistappa sanoa kiitos lahjasta. He ovat antaneet pojan jäädä sinne ujouteen ja tästä on tullut opittu tapa, jota lapsi pitää omalla kohdallaan normaalina. Äiti huokailee että voi kun tuo "Pekka" on ujo, mutta ei tee elettäkään rohkaistakseen poikaa näissä tilanteissa. Tietenkään en tiedä mitä tapahtuu kun vieraat on lähteneet, mutta näin käyttäytyessään äiti ikäänkuin hiljaa hyväksyy tämän käytöksen, joka minusta kyllä on enemmän huonoa kuin sitä todellista ujoutta.
Mutta mielenkiintoinen keskustelu tästä on syntynyt. Hieman olen kyllä yllättynyt kuinka moni pitää tällaista kiittämättömyyttä ja tervehtimättömyyttä hyväksyttävänä.
ap